Tapasbaarikierroksella Malagassa

Herrasmies on ehdottomasti valintani autiolle saarelle. Hänen kanssaan kaikki vaan on hauskempaa. Ja hauskoja ovat etenkin suorastaan  legendaarisiksi muodostuneet lounaamme Malagassa.

San Sebastianin tapaksia pidetään yleisesti parhaina. Mutta tapasbaarikierrokselle tuo Malaga on kyllä aika mahtava. Calle Granadan ja Calle Caldererían ympäristö on siihen mitä oivallisin. Yksi tapas täällä, toinen tuolla ja - anteeksi, mitä? Lisää viiniä? Claro que si!

Nyt olimme kuitenkin vähän uudenlaisen elämyksen perässä. Marbellassa Michelin- tähdellä palkittua ravintolaa pyörittävällä legendaarisella Dani Garcialla on Calle Frescalla Manzanilla- niminen tapasbaari, jossa Andalusian ruokaperinteitä toteutetaan modernilla ja innovatiivisella otteella. 

Miltä kuulostaisi vaikka hanhenmaksa-vuohenjuusto-millefeuille omenakrispillä ja viinirypälejogurtilla? Täällä sipsitkin tulevat tryffelimajoneesilla...


Paikan  kulttimaineeseen noussut kirsikkagazpacho on jopa rekisteröity omaksi tavaramerkikseen. Innovatiivisuutta on paitsi raaka-aineyhdistelmissä, myös presentaatiossa. Ja ruokabloggarihan ei parempaa tekosyytä saa heittäytyessään hulvattomaksi kameransa kanssa. Enkä ollut ainoa. "Eikö kukaan enään vain syö?" Herrasmies puuskahti.

Nämä suklaatryffelit olivatkin mustekalakroketteja jotka oli tehty omassa musteessaan kypsennetystä mustekalasta ja tarjoiltiin yuzu- majoneesilla.

Nämä viiriäisenmunakotelossa pöytään tuodut XL- oliivit oli puolestaan täytetty mm. salmorejolla, espanjalaisella kylmällä valkosipulisella tomaattikeitolla.

Kaikenkaikkiaan maut olivat annoksissa täydellisessä tasapainossa. Vietnamilaisrullista inspiraationsa saaneilta salaattirullilta odotin ensipuraisulla rohkeampaa otetta, mutta mausteisuus ja vieno minttuisuus yllättivät vain hetki myöhemmin. Tonnikala oli jo valitettavasti tässä suositussa ravintolassa ehtinyt loppua, joten tataki soijalla ja tomaattiraasteella sekä tartar passionhedelmämehulla jäivät kokeilematta. Toiseen kertaan siis! 

Dani Garcia oli juuri avannut toisen Manzanillan New Yorkiin ja sattumalta täpötäydellä tiskillä viereemme päätynyt newyorkilaisnainen oli käynyt sen juuri ennen Espanjaan tuloaan testaamassa. Tämä vei kuulemma voiton!

Syötyämme enemmän kuin oli tarkoitus ja juotuamme enemmän kuin muistammekaan jäi lasku silti alle viidenkympin. Ja sitten vielä sanotaan, ettei hyvää saa halvalla...