Kaikessa yksinkertaisuudessaan kroketit ovat yksi kaikkien aikojen lempitapaksistani. Ehkä jopa ihan lempiruokianikin. On suolaa, rapsakkuutta, kinkkua ja rasvassa paistamista - miten siitä ei voisi tykätä!
Ja vaikka näissä on täytteinä milloin mitäkin, niin ehkä se on juurikin tuo kinkku joka se kaikista suurin herkku on... Herrasmiehelle taas maistuvat parhaiten jauhelihan jämistäni pyörittelemät pallukat. Itse tykkään ensin paistaa tuon kinkkusilpun ensin (ilman rasvaa), jolloin se rapsakoituu ja saa kivan paahteisemman ja vahvemman maun. Mutta ihan makuasia!
Vaikeaa näiden tekeminen ei ole, mutta hieman aikaa se vaatii - tuo bechamel-seos kun on hyvä tehdä mielellään edellisenä päivänä kylmään tekeytymään. Jos kärsivällisyys ei siihen riitä, niin ainakin muutaman tunnin olisi sen raaskittava jäähtyä ja jähmettyä.
Öljyssa paistaminen on myös helppoa, kunhan siihen harjaantuu. Se öljy on vähän niinkuin... kiukkuinen nainen. Kuumaa ja räiskähtelevää se on, mutta sitä on opittava kuuntelemaan. Jos se on liian kuumaa, niin kroketit palavat ja sisus alkaa räjähdellä pitkin kattilaa ja keittiötä. Jos se taas ei ole tarpeeksi kuumaa, niin ne kroketit vain lilluvat siinä rasvassa eivätkä rapsakoidu. Ja vaarana on, että mitä pidempään ne siinä öljyssä keittyvät, niin se sisus saattaa silloinkin alkaa tihkumaan ulos. Lämpötila onkin hyvä tarkistaa aina ennen uuden satsin pudottamista.
Nämähän on, kuten aikaisemminkin mainittu, paistettava (kattilan koosta riippuen) muutaman kroketin erissä, muuten se öljy jäähtyy ja... no, tuloksia voitte lukea noista edellisistä lauseista.
Jos itse tekee korppujauhonsa vanhoista leivistä (kuten minä) , niin näihin niiden kannattaa olla todella hienoksi jauhettuja.
Tästä annoksesta tulee 24. Olen joskus yrittänyt kaloritietoisena tehdä vain puolikkaan annoksen kerrallaan, mutta heti se harmitti.
Kroketit:
2 rkl öljyä
4 rkl voita
3 reilua rkl vehnäjauhoja
3 3/4 dl maitoa, kuumennettuna
6 rkl serranokinkkua hienonnettuna
suolaa, pippuria
Leivittämiseen:
2 kananmunaa
leivänmuruja
Paistamiseen:
öljyä
Jos itse tekee korppujauhonsa vanhoista leivistä (kuten minä) , niin näihin niiden kannattaa olla todella hienoksi jauhettuja.
Tästä annoksesta tulee 24. Olen joskus yrittänyt kaloritietoisena tehdä vain puolikkaan annoksen kerrallaan, mutta heti se harmitti.
Kroketit:
2 rkl öljyä
4 rkl voita
3 reilua rkl vehnäjauhoja
3 3/4 dl maitoa, kuumennettuna
6 rkl serranokinkkua hienonnettuna
suolaa, pippuria
Leivittämiseen:
2 kananmunaa
leivänmuruja
Paistamiseen:
öljyä
Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Kun seos on sulanut, lisää jauho ja sekoita kunnolla muutaman minuutin ajan kunnes jauho on sekoittunut rasvaan.
Lisää noin desi maitoa ja nosta lämpöä kunnes seos kuplii. Lisää sitten loput maidosta ja jatka reipasta sekoittamista kunnes seos alkaa paksuuntua - n. 5-7 minuuttia. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä, jotta kaikki jauhot kypsyvät. Sekoita koko ajan, jottei seoksesta tule paakkuista.
Mikäli tuntee kiusausta lisätä jauhomäärää seoksen jähmettymisen nopeuttamiseksi, se kostautuu krokettien rakenteessa - rapean kuorensa alla sisuksen tulisi olla suussasulavan kevyttä. Jos jauhoja laittaa liikaa, tulee siitä vain liimainen. Minä tiedän. Olen tuonkin virheen tehnyt...
Lisää lopuksi kinkkusilppu ja mausta suolalla ja vähäisellä pippurilla. Ole varovainen, sillä kinkku itsessään on aika suolaista. Keitä vielä pieni hetki ja levitä seos sitten öljyttyyn astiaan tasaiseksi massaksi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään odottamaan, mielellään seuraavaan päivään, mutta ainakin muutamaksi tunniksi.
Ota massasta teelusikkaa apuna käyttäen sopivan kokoisia pallukoita ja pyörittele ne varovasti korppujauhoissa ja sitten vatkatussa munaseoksessa ja sitten taas korppujauhoissa. On helpointa tehdä se ihan liukuhihnametodilla, eli työskentele muutaman kroketin erissä jauhottaen kaikki ja siirtyen sitten kananmunakylpyyn ja sitten jauhottaen kaikki kerralla.
Siirrä kylmään odottamaan paistamista ainakin puoleksi tunniksi. Tässä vaiheessa nämä voisi myös pakastaa.
Paista kuumassa öljyssä muutaman kroketin erissä kunnes kullanruskeita, valuta talouspaperin päällä ja nauti. Aaaaaahhhh...
Todella hyvän näköisiä! Kaikki leivitetty ja friteerattu on niin hyvää, mutta harmi, kun niissä aina kaloreitakin riittää.:)
VastaaPoistaNiinpä... mutta kyllä se on aina silloin tällöin saatava repäistä :-) (tai allekirjoittaneen tapauksessa joka ikisella tapasbaarikierroksella...)
PoistaEipä ole tullut koskaan kokeiltua vaikka herkullisia ovatkin. :).
VastaaPoistasuosittelen! ja täytteeseen käy siis melkolailla mikä tahansa. jostain muistan kuulleeni, että kroketeistaan nainen tunnetaan :-) eli niiden taitaminen on ilmeisen suuri ylpeydenaihe ainakin jossain päin maata...
PoistaOn kyllä hyvän näköistä! Sopiskon noi myös jos käyttäisin tofua...
VastaaPoistaNiitä perunaisia joista postasit aiemmin olen tehnyt menneisyydessä joitakin kertoja mutta muunlaisia en ole kokeillut.
no ihan varmasti - eikö tofu taivu kaikkeen :-)?
PoistaIhania pieniä palleroita...
VastaaPoista:-)
PoistaOoh,varmasti tosi hyviä. Nam :)
VastaaPoistano on! ei sellaista ongelmaa olekaan, joka ei uppopaistamisella ratkeaisi :-)
PoistaLaitoin heti muistimerkin tästä itselleni, espanjalaiset ohjeet ovat koko ajan etsinnän alla :)
VastaaPoistano olkaa hyvä vaan :-) täältä niitä löytyy!
PoistaSiis nää on niin hyviä! Teen tosin omani manchegosta - ja veikkaan, että frittipata porisee taas viikonloppuna postauksesi jälkeen... ;-)
VastaaPoistanäihin voisi varmaan tunkea mitä tahansa ja mä oliisn silti onnesta soikeana :-)
PoistaOi mahtavaa! Mä oon jo vuosia ajatellut, että näitä pitäis yrittää tehdä itse, mutta oon ajatellut et liian vaikeeta kuitenkin. Ohjeidesi selkeys sai kuitenkin vakuuttumaan, että kyllä tuosta selvitään. TIedänkin jo, mitä teen ruuaksi huomenna. :)
VastaaPoistaIhana kuulla :-) älä huoli, kyllä siitä selviää. Aikaahan tuo ohje vain vähän vaatii, mutta ei se vaikea ole :-)
Poista