Marenkeja

Ihan kuten Suomikin, Espanja on ylivoimaiselta enemmistöltään kristinuskoinen maa. Mutta täällä se (katolinen) uskonnollisuus on ihan eri lailla läsnä. Erilaisille pyhimyksille omistettuja alttareita löytyy ihan tavallisten kotienkin seinustoilta. Jokaisella kylällä tuntuu olevan oma suojeluspyhimyksensä, jota sitten erinäisin festivaalein kunnioitetaan. Läheisestä Mijasista löytyy jopa pyhäkkö paikalta, jossa itsensä neitsyt Marian kerrotaan asuneen 500 vuotta kallionkolossa. Näin hän olli ainakin muutamalle paikalliselle lapselle kertonut näille ilmestyessään.

Jos tuo ei tunnu karmivalta, niin siltä, ainakin allekirjoittaneen mielestä, tuntuu paikallinen pääsiäisenvietto. Pyhän viikon, Santa Semanan aikana järjestetään kulkueita, joissa miehet kulkevat valkoisiin, suippuhuppuisiin kaapuihin pukeuneina. Kaavut peittävät kasvot niin, että ainoastaan silmien kohdalle on leikattu aukot.

Tästä Ku Klux Klania henkivästä rituaalista ette kuitenkaan valitettavasti kuvia saa, koska tänä vuonna vietämme pääsiäistä Suomessa. Vailla mitään uskonnollisia outouksia!

Pääsiäistähän en tosin vietä muutenkaan, mutta onhan se kivaa olla vapaalla ja syödä ystävien kanssa oikein ajan kanssa (niin no... ehkei tuossa nyt niin paljon eroa siihen normaalielämään olekaan.) Ja onhan se oiva aika juhlistaa ylösnousemusta ja elämän kiertokulkua etenkin kreikkalaisessa pääsiäistraditiossa symboloivaa kananmunaa.

Jokin aika sitten Ja kaikkea muuta- blogin Minna kommentoi omia keventämisyrityksiäni surkuhupaisesti valitellen, kuinka elämästä oli tullut pelkkää marenkia. Ja sehän kuulosti niin ihanalta, että päätin sitten (elämäni ensimmäistä kertaa) kokeilla niitä. Sillä tutulla "no kuinka vaikeaa se voi olla"- asenteella. Ja ei se vaikeaa ollutkaan. Kunhan muistaa muutaman asian. Älä edes yritä käyttää pallovispilää. Säästä hauistasi ja kyyneliäsi ja käytä sähkövatkainta. Vatkaimen ja kulhon on oltava puhtaita ja kuivia. Valkuaisten puolestaan kannattaa olla vähän vanhempia ja huoneenlämpöisiä. Sokeri puolestaan kannattaa lisätä ohuena nauhana vasta kun valkuaisvaahto on jo tarpeeksi kiinteää. Niin, ja kuulemma sateisellä ilmalla marenkeja ei kannata tehdä lainkaan. Ja siinä se sitten olikin!

Jos päätät vapaamuotoisesti lusikoitujen marenkien sijaan pursottaa niitä, niin kannattaa käyttää hyvää pursotinpussia. Ei sellaista itsestäänräjähtävää kuten minä käytin. Toinen yhtä huono idea on hätäpäissään syödä todistusaineisto silmistä pois. Siitä tulee todella huono olo..

Niin keltuaisia kuin valkuaisia voi kuulemma pakastaakin, eli jos on vaikka chorizopastasta jäänyt käyttämättömiä valkuaisia, ne voi käyttää tähän. Ja tästä ylijääneet keltuaiset voi puolestaan käyttää vaikka crème patisseriehen, joilla tuosta valkuaisvaahdosta pursotettuja marenkikoreja voi sitten täyttää. Ja sitäkään ei kannata pelätä- ei tuokaan ole niin vaikeaa, mitä sen pelottava ja itsetietoinen nimi antaisi ymmärtää! Mutta hyvä resepti se on osata, sillä tämän on sanottu olevan leipureille sitä, mitä sementti on rakentajille.

Marengit:

3 valkuaista
1.5 dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Sitten lisää joukkoon sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten kunnes seos on paksua ja kiiltävää. Jos haluat värjätä marengit elintarvikevärillä tai maustaa ne jollain, tee se ihan viimeiseksi. Lusikoi tai pursota leivinpaperille ja paista 90 asteessa n. 45 minuuttia, kunnes marengit ovat kuivuneet. Hieman väriä ne saattavat saada, joten viimeiset 10 minuuttia niitä kannattaa tarkkailla haukan lailla. Käännä uuni pois päältä ja anna kuivua vielä jälkilämmössä. 

Crème patisserie:

3 keltuaista
4 rkl sokeria
1 vaniljatangon siemenet tai 1 tl vaniljaesanssia
2 .5 dl maitoa 
1 3/4 rkl jauhoja
1 3/4 rkl maissitärkkelystä

Sekoita keskenään keltuaiset ja sokeri. Kuumenna kattilassa maito vaniljan kanssa. Kaada ne sitten keltuaisseokseen, sekoita ja kaada välittömästi takaisin kattilaan. Anna kiehua viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen jotta jauhot kypsyvät ja seos paksunee. Anna jäähtyä. Täytä marenkipesät crèmellä ja tuoreilla marjoilla.