Pähkinäistä omenaleipää

Jo jonkin aikaa nenässäni oli jostain syystä leijunut ihanan makea omenantuoksu. Joten siitä innostuneena kotiinviemisiksi oli torilta kertynyt kasa omenoita. Ja sitten maaliskuun ruokahaasteen teemaksikin valikoitui... omena! Mitä kosmista kohtalonvoimaa! Omenaa siis!

Koska kyse on kuitenkin ruokahaasteesta, aloin tuskailla, että olisiko mahdollista saada aikaan jotain luovempaa kuin se ainainen omenapiirakka (joka toki on klassikko ihan syystä). Joten päätin yrittää hyödyntää sitä... leipään.

Ideana oli sellainen irlantilainen soodalla kohotettava nopeasti valmistuva limpuntekele. Koska se ei vaadi kohottelua ja odottelua, on se nopeatekoinen, joten mahdollinen katastrofikin olisi nopeasti siivottavissa silmistä pois. Vaan ei siitä katastrofia tullutkaan. Vaan varsin makoisa ja mausteinen leipä. Josta oli puolet huvennut ennenkuin se olisi ollut edes tarpeeksi jäähtynyttä leikattavaksi...

1 limppu

3 omenaa

1,5 rkl appelsiininkuorta

80 gr saksanpähkinöitä 
(karkeasti paloiteltuna)

6-7 dl dl täysjyvävehnäjauhoja

(itse korvasin puolet kaurajauholla)

reilu 1 tl suolaa

2 rkl öljyä

1 reilu tl kanelia

reilu 1/2 tl inkivääriä

reilu 1/2 tl maustepippuria

1 tl mustapippuria

reilu 1 tl ruokasoodaa

Kuori ja raasta omenat hienoksi raasteeksi. Sekoita niihin mausteet, öljy ja pähkinärouhe. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet (aloita 6 desillä vehnäjauhoja ja lisää määrää tarvittaessa ainesten yhdistämisen jälkeen). 

Lisää kuivat aineet omenaseokseen ja lisää tarvittaessa jauhoja, kunnes tuloksena on suunnilleen käsistä irtoava taikina. Työstä se jauhotetulla työtasolla rouheaksi taikinaksi (älä vaivaa - taikinan ei tulekaan olla tasainen ja elastinen) ja paista joko sellaisenaan limppuna tai leipävuoassa. Jos käytät leipävuokaa, rasvaa ja jauhota se. Koristele halutessasi saksanpähkinöillä ja paista 180- asteisessa uunissa 50 minuuttia.

Eli tällä olemme siis mukana tämän kuukauden ruokahaasteessa!

Anna jäähtyä hieman, leikkaa siivuiksi, ota kaveriksi voita ja hykertele sille, miten houkuttelevasti se sulaa uunitureen leivän päälle...

Niin, ja selvisi se omenantuoksun mysteerikin aikanaan. Ei siinä mistään sielujen synergiasta ja Universumista ollutkaan kyse- alkuperäksi paljastui IKEAsta roudaamani säästöpakkaus tuoksukynttilöitä...