Keventämisen sietämätön raskaus

Minun ja sen minun laihemman (ja hääpukuuni mahtuvan) versioni välillä seisoo useampikin este. Monet niistä ihan oman pääni sisällä. Tässä niistä kokoelma.

Ruokavalio

Jos tiede kaikessa edistyneisyydessään voi tuottaa kolmipäisiä lampaita ja siemenettömiä vesimeloneita, niin miksi sitten ei pekonilta maistuvaa porkkanaa?

Ja kaikkihan tietävät, että hiilarit ovat välttämätön osa lohturuokaa. Ei höyrytetyn parsakaalin varren imeskely vain tuota tarvittavia hyvänolon hormoneja. Ei.

Ihan varmasti on olemassa niitä ihmisiä jotka ihan oikeasti voivat syödä mitä tahansa koskaan lihomatta; niitä jotka väittävät olevansa luonnostaan laihoja. Mutta vielä enemmän on "luonnostaan bulimisia" ja "luonnostaan valehtelijoita".

Ja kyllähän minä katson, mitä syön. Useammankin kerran. Ensin linssin läpi, sitten tietokoneen ruudulla ja lopulta vielä siitä blogatessani.

Liikunta

Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Siinä vaan tulee hiki. Ja nälkä.

Eikä se mitään tuloksia takaa, tiedättekö? Ostin kerran pilates-DVD:n - sen kun sen piti antaa tuloksia jo ensimmäisen viikon aikana. Se DVD on ollut nyt kirjahyllyssäni (muovikääreessään) neljä vuotta. Ja ainoat lähteneet sentit ovat kadonneet kirjahyllyn kapasiteetista.

Ulkonäkö

Jos musta hoikentaa, niin valkoisella täytyy olla juuri päinvastainen vaikutus. En siis ole lihonut, vaan kyseessä on vain valkoisten farkkujeni luoma optinen harha.

Ja jos farkkuni vyötärönauha koskaan  tuntuu löysältä, saan vailla mitään vaikeuksia itseni uskomaan, että kyse on siitä, että olen maagisesti onnistunut (tekemättä mitään) laihtumaan. Eikä siitä, että unohdin kiireessäni vyön kotiin.

Muutahan minä en tarvitse kuin kolmimetrisen miehen. Sen rinnalla näyttäisin todella pieneltä ja sirolta.

Eikä karjalais-lappilaisella perimälläni voi ihmeitä odottaa. Ei minun kansaani ole luotu avojaloin maratoneja päivittäin savannin paahtavassa auringossa juoksemaan - meidät on luotu kestämään kylmää. Niin, ja pakenemaan venäläisiä perintökalleudet kainalossa.