Kevyempi Waldorfin salaatti (vegaani ja gluteeniton) eli selleri-viinirypäle-omena-fenkolisalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

Yksi reissuhistoriani hienoimpia hotelleja on varmasti ollut Rooman Waldorf Astoria. Jo sen nimi huokuu vanhan maailman glamouria, silinterihattuisia ovimiehiä, arvokasta ilmapiiriä ja timantteja kuorrutettuja perijättäriä sen asukkaina (voi myös olla, että olen viime aikoina katsonut ihan liikaa Hercule Poirotia...).

Vaan kyllä se näköjään kelpaa vähän paremmillekin ihmisille: itse ihmettelin hotelliin sisään mennessäni, miksi oville kerääntynyt ihmisjoukko kiljui ja niin kovasti halusi ottaa kuvia  - itse kun olin jättänyt tiarat ja timantit hotellihuoneeseen, joten eivät ne minua ainakaan miksikään perijättäreksi voineet luulla. Syy löytyikin hissiini astelevista (ja myönnettäköön, varsin salskeista) nuorista miehistä. Eli Juventuksen edustusjoukkueesta... (!!!)

Minun haaveissani on kuitenkin olemassa vain Yksi Oikea Waldor Astoria ja se, niinkuin niin moni muukin asia unelmissani (Lower East siden delit, Barney's, Waldorf Astorian legendaarinen sunnuntaibrunssi, Aamiainen Tiffanyllä-elokuvan maisemat, tuleva aviomieheni...) on New Yorkissa. 

Sieltä on kotoisin myös tämä salaatti, jota päädyin tekemään, kun soijabolognesesta ylijääneille sellereille piti keksiä joku hautuumaa. Itse kun en ole mikään sellerin suurin fani. Mutta kappas vain - ohuiksi suikaloituina yhdessä muiden ainesten kanssa olinkin myyty. Freesiä, nopeaa, helppoa ja hyvää. 

Alkuperäinen salaatti suorastaan peihtaroi majoneesissa, mutta tämä on siitä kevyempi ja raikkaampi versio.  Vähän rouheamman rakenteen halutessaan voi ainekset myös kuutioida. Lihansyöjät voivat halutessaan tuunata tämän ruokaisammaksi sekoittamalla joukkoon kanaa. 

PS. Kävisi tämä myös kinkunkin kylkeen vaikka joulupöytään... vink vink!

Kahdelle kolmelle, lisäkkeenä esimerkiksi grillatulle kanalle tai kalalle neljälle-kuudelle

Kevyempi Waldorfin salaatti:

3 sellerinvartta, ohuesti viistottain suikaloituna (käytä myös mahdolliset lehdet!)
2 isoa fenkolia, ohuina suikaleina
1 iso vihreä omena, ohuina suikaleina
200 gr vihreitä rypäleitä, halkaistuna
1 iso persiljapuska
130 gr pss saksanpähkinöitä


Kastike:

1/3 dl öljyä
1,5 tl sinappia
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
suolaa, valkopippuria

Halkaise fenkoli, poista kova kanta ja uloimmat lehdet. Siivuta ohuelti ja yhdistä muiden ainesten kanssa. 

Sekoita kastikeainekset ja kääntele salaatin joukkoon. Tarjoile.

PS. Blogin tällä puolella syödään yhä salaattia(kin...) Lähi-idän auringossa - muista liittyä seuraan Instagramissa ja Twitterissä!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Kuka minä olen?

Tuossa taannoin (voiko keski-ikäisempää ilmaisua olla?) voittamani Indiedays Blog Awards- palkinto sinkosi minut ihan eri ihmisyyden kategoriaan: en olekaan enää vain bloggari, olen palkittu bloggari. Voitte uskoa, että Hyacinth Bucketmaisella tarkkaavaisuudella tarjoan tuota titteliä tämän uuden elämäni jokaisessa käänteessä, puhelinmyyjistä Jehovan todistajiin. 

"Suomen Norppatuulivoimavesisähkölästä päivää, onko Erja puhelimessa? Ooh, tarkoitatte varmaankin palkittu ruokabloggari Erja?" 

"Onko Teillä hetki aikaa  -tulisimme kertomaan Teille Jeesuksesta ja siitä, miten voitte pelastautua ikuiselta kadotukselta? Voi, näin palkittuna ruokabloggarina minulla on kädet täynnä hommia tuottaessani ihastuttavalla persoonallani, herkullisilla resepteilläni, upeilla kuvillani ja rempseällä huumorillani höystettyä ruokablogiani!"

(Nuo edellisen lauseen laatusanat eivät muuten ole itse keksimiäni - sellaisena Indiedaysin toimituksessa minut todistetusti nähdään!)

Blogia on esitelty viikon verran Indiedaysin sivulla. Nyt siellä esitellään minuakin - ihan kuvan ja iän (!) kanssa.

Mikä bloggaamisessa on parasta? Mikä haastavinta? Löytyy sieltä muutama synkkä salaisuuskin...!

Käy lukemassa juttu täältä. 

Jäikö vielä kysymyksiä? Mitä sinä haluaisit tietää? Kommentoi tuohon kommenttikenttään ja laitetaan lisää avautumista tilaukseen!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Yalla, habibit - Israel kutsuu!

* * * 

For English please see here

* * * 

Olihan se oireillut jo jonkin aikaa- matkakuume. Pimeys ahdisti. Kylmyys tympäisi. Tuntui että mitään ei tapahdu. Jonnekin oli päästävä.

Koska tiesin, että aikaa tulisi olemaan rajallisesti, oli tarkoitus päätyä jonnekin Eurooppaan. Vielä luottokorttiani tietokoneen äärellä heilutellessani olin ihan oikeasti etsimässä lentoja Jereziin jatkaakseni rakkaustarinaani Andalusian kanssa. 

Sherryäkin enemmän houkutteli kuitenkin se huuma, jonka kokee mennessään uuteen maahan ihan ensimmäistä kertaa. Niinpä mietin jopa Uzbekistania, joka tällä aikataululla kuitenkin kaatui viisumimuodollisuuksien aikaavievyyteen. Leikittelin myös ajatuksella tunnelmallisista joulumarkkinoista jossain päin Eurooppaa, vaikka ihan yhtä pimeää ja kylmäähän se olisi sielläkin. Ja enhän minä edes vietä joulua!

Sitten eräänä yönä lentoja selatessani jonkinlainen autopilot otti vallan ja ennenkuin olin ehtinyt oikein edes tajuta mitä olin tekemässä, oli lennot klikattu ostoskoriin. Kohteena... Israel. Joka siis ei ole Euroopassa eikä edes uusi tuttavuus.  Jossain vaiheessa myös alkuperäinen suunnitelma matkan kestosta pääsi tuplaantumaan. Oy, vey.

(Ja How I Met Your Mother- sarjassa vielä kehdattiin epäillä, ettei mitään hyvää tapahdu aamukahden jälkeen...!)

No mikäs siinä. Ihan mistään tämän hetken suosituimmasta lomakohteesta ei taida olla kyse: halvimmillaan menopaluita saa 217 euron hintaan. Mikäli on valmis lentämään Air Ukrainalla Kiovan kautta. Ja minähän olen.

(Ehkä How I Met Your Mother- sarjan teoria on sittenkin oikeassa?)

Voi Israel. 

Rakas ja rasittava. Kiehtova ja käsittämätön. Uskomaton ja uuvuttava. Paljon olen siellä nähnyt ja kokenut mutta aina se veri vain näyttää vetävän sinne uudestaan. 

Minun Israelini on falafelejä ja hummusta. Ainutlaatuisella tavalla läsnä olevaa historiaa. Ihmisiä diskossa tanssimassa konekiväärien ympärillä. Baobab-puita, jotka eivät ehkä olekaan baobab-puita. Iloisesti porisevia vesipiippuja. Kiihkeitä väittelyitä, joiden päätteeksikään kukaan ei koskaan ole samaa mieltä mistään. Loputtomia rantoja. Öitä, jotka venyvät aamuun saakka. Pommisuojassa kukkivaa mustaa huumoria ja Kool and the Gangin Celebrationin tanssiaskelia. Lisää falafelejä ja hummusta.

Illan hämärtyessä ilman sakeanaan täyttävää villirosmariinin huumaavaa tuoksua. Lämpötiloja, jotka varjoassakin vasta iltakahdeksan jälkeen laskevat alle 40. 

Ranskalainen runoilija jonka mielestä romantiikkaa on soittaa saksofonia hautausmaalla keskellä yötä. Krokotiilinnahkaisiin buutseihin ja cowboy-hattuun pukeutunut mies, joka hyppää esiin aina silloin kun sitä vähiten odottaa: "you good for Shabbat? You've got a place for Shabbat? You want me to hook you up with a place for Shabbat?" Maailmanloppua julistavia messiaita kadunkulmissa. Liikennevaloissa pakettiautosta ulos syöksyviä, hysteerisen energian vallassa auton katolla teknon tahtiin tanssivia breslovilaisia hasideja. Vielä lisää falafelejä ja hummusta. Aina vain lisää hummusta. 

Israel on hämmentävä, vastakohtien maa, joka ei lakkaa yllättämästä. 

Toisinaan ei todellakaan tiedä, jäljitteleekö elokuva elämää vai toisinpäin. Opiskeluaikoinani Haifassa katsoimme elokuvaa ensimmäisestä Libanonin sodasta, autuaan tietämättöminä siitä, että vain viikkoa myöhemmin meidät tultaisiin evakuoimaan uuden sodan keskeltä. Eräässä koulutuksessa katsottu elokuva puolestaan päättyi kohtaukseen, jossa itsemurhapommittaja valmistautuu tehtäväänsä ja kävelee minulle niin tuttua katua; katua, jolla sijaitsee tuttavieni omistama baari, johon tehty isku tappoi niin henkilökuntaa kuin asiakkaitakin. 

Israel on minulle niin toteutuneita unelmia kuin unelmia, joista luopumista yhä harjoittelen. Maa, jonka kaltaista toista ei ole.  

Liity siis seuraan Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Matkaohjelmaan sisältyy Jaffa, Jerusalem, Tel Aviv, Akko, mahdollisesti Nasaret, toivon mukaan muutama viinitila... ja bonuskohteita, jotka selviävät vasta myöhemmin. 

Yalla, habibit, nyt mennään!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

            

Täydellinen fried chicken ja Jaume Serra Brut

* * * 

For English please see here

* * * 

Päältä rouskuvan rapeaa, sisältä suussasulavan mehevää... Uppopaistettu kana eli fried chicken on kaikkien suosikki ja lohturuokien aatelistoa.

Niin meidän kuin muidenkin viikonloppu kului synkissä tunnelmissa. Perjantaisesta Pariisista kantautuneet suru-uutiset herättivät surua, epäuskoa, vihaa, turhautumista ja pettymystä. Ja kyllä, hieman pelkoakin. Mutta sehän heidän tarkoituksensa onkin: pelotella meitä tekemästä sitä, mitä rakastamme; olemasta sitä, mitä olemme. 

Kaiken tuon tunteiden sekamelskan keskellä tuntui entistä tärkeämmältä keskittyä iloon, toivoon ja rakkauteen ja niinpä Sunnuntailounaasta ei luovuttu tälläkään viikolla. Pöytään katettiin lohturuokaa ja rakkaita ihmisiä. Hetken ajan maailma tuntui taas vähän turvallisemmalta paikalta.

Kuusi kappaletta

Fried chicken eli paistettu kana

800 gr pkt (6 kpl) kanan luullisia reisipaloja

marinadi:

1 l piimää

1,5 rkl suolaa

1 tl mustapippuria

1 rkl timjamia

1 rkl oreganoa

1/2 tl pimentónia eli savupaprikaa (voi korvata tavallisella paprikalla)

1/2 tl valkosipulijauhetta

1/2 tl sipulijauhetta

1/2 tl juustokuminaa

1/4 tl sinappijauhetta (voi korvata sinapilla)

1/4 tl cayenneä

leivitykseen:

jauhoja (tarvittaessa gluteenitoomia), suolaa ja pippuria

piimämarinadia

200 gr maissihiutaleita (Corn Flakes tms.) murskattuna

1 l öljyä paistamiseen

Pyyhi kanapalat kuiviksi. Sekoita marinadin ainekset ja kaada kanojen päälle. Anna marinoitua peitettynä kylmässä vähintään 4 tuntia mutta mielellään yön yli.

Valuta kanat marinadistaan (säästä se). Suolaa ja pippuroi, pyörittele kanapalat jauhossa, upota ne sitten piimämarinadiin ja kierittele sen jälkeen hienonnetuissa maissihiutaleissa. 

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja uppopaista kanapaloja puolivälissä kääntäen muutamassa erässä, kunnes kuorrutus on kullankeltainen ja kana kypsää (noin varttitunti). Tarkkaile öljyn lämpötilaa etteivät ne pala. 

Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. Esimerkiksi vähän terveellisemmän kirkkaan, tillisen coleslaw'n ja ketsuneesin, paprikaisen tomattimajoneesidipin kanssa. Molempiin inspiraatio löytyi Vaasankadun Just Vegen tarjonnasta. 

Myös tartar-kastike toimisi - ohjeen siihen löydät täältä.

Kevyempi coleslaw:

1 pieni kaalinpää (450 gr)

3 isoa porkkanaa (yht. 350 gr)

1 iso tillipuska hienonnettuna varsineen

kastike:

1/4 dl öljyä

4 rkl omenaviinietikkaa

1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

Kuori kaalin uloimmat lehdet, halkaise ja posta kova kanta. Hienonna ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja suikaloi/ raasta myös porkkana. Yhdistä ainekset tillin kanssa. 

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että sokeri liukenee. Kaada salaatin joukkoon ja anna mehustua ainakin tunnin ennen tarjoamista. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla tai sitruunalla. 

Ketsuneesi:

1 dl majoneesia

1 dl ketsuppia

1/4 tl pimentónia

suolaa, pippuria

(ripaus chiliä)

Sekoita ainekset ja tarjoile. 

Toki Coca-Cola tai ihan rehellinen bisse tähän kävisi, mutta jos viinin perään halajat, olisi esimerksi Moselin alueen Riesling (vaikka tämä blogissa aiemminkin esitelty Blitz) kuivahkossa hapokkuudessaan hyvä vaihtoehto. 

Me päätimme juhlistaa elämää ja yhdessäoloa oikein kunnolla, ja avasimme pullon skumppanjaa. Shampanja (tai kuohuviini), etenkin hieman paahteisuutta omaava, on yllättävänkin toimiva ratkaisu - sen hapokkuus kun keventää uppopaistetun ruoan rasvaisuutta. Ja hei, New Yorkista löytyy jopa paistetun kanan ja shampanjan yllättävälle liitolle omistettu ravintolakin!

Jaume Serra Brut (8.59€) on niin ikään aikaisemminkin blogissa hyväksi havaittu perusskumppa, josta löytyy kevyen paahteisuuden lisäksi raikasta, sitruksistakin hapokkuutta ja hedelmäisyyttä, (halvoille skumpille turhan usein tyypillistä) hiivaista tunkkaisuutta sen sijaan ei. Sen ryhdikkyys kantaa myös ruokajuomana: esimerkiksi tässä sen hedelmäinen hapokkuus komppaa coleslaw'n raikkautta ja tarjoten vastapainoa kanan rasvaisuudelle. 

PS. Tästä on muuten juuri tullut Alkon tilausvalikoimaan varsin viehättävä ällömakeuden sijaan marjaisella hapokkuudella hurmaava rosé- versio - kannattaa tsekata sekin!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Vähän parempaa kanasta: Massaman curry ja Blitz Riesling

* * * 

For English please see here

* * * 

Taas on vuorossa makumatkailua Aasian suunnalla: vuorossa on nimittäin Massaman curry. Ja omnomnomnomnom, mikä curry se onkaan!

Osana Blogiringin ja Jyväbroilerin yhteistyötä olen jo aikaisemminkin fiilistellyt kyseistä tuotesarjaa: se kun tarjoaa niitä aikaisemmin kipeästi markkinoille kaipaamiani maustamattomia ja luullisia lihoja. Luulliset lihat vievät vähän niitä tavanomaisia fileitä enemmän aikaa, mutta oijoi, miten paljon enemmän niissä onkaan makua ja mehukkuutta! Siinä kiteytyy Jyväbroilerin filosofiakin: vähän parempaa kanaa, vähän enemmän vaivaa ja tuloksena on vähän parempi arki (ja juhla!). 

Ei tähänkään 1,5 tuntia enempää tuhraudu (ja siitäkin suurimman osan se muhii ihan itsekseen!), joten jos arki-illan aikataulu ei tuohon anna myötä, tee tästä ensi sunnuntailounaasi tähti (niin- kai teillä sunnuntailounasta vietetään? Se on kuulkaa koko viikon tärkein ateria!)

Oma suosikkini ovat luulliset reisipalat, joita tässäkin reseptissä hyödynsin. Jos ruokaseurueeseesi kuuluu sipulia karsastavia (tai haluat kastikkeelle muuten vain sileän koostumuksen), voit piilottaa ne soseuttamalla ne inkiväärin ja muiden maustetahnan ainesten kanssa. Jos taas haluat niihin jäävän rakennetta, ruskista ne nopeasti pannulla ja lisää vasta valmiiseen ruokaan.

Jos kotoasi ei satu löytymään kiinalaista viisimaustetta (inkivääristä, aniksesta, fenkolista, kanelinkuoresta ja pippurista koostuva maustesekoitus), jätä se pois ja käytä pippuria.

Neljälle- kuudelle

Massaman curry kanasta:

1 pkt (800 gr) Jyväbroiler Naturelli broilerin reisipaloja
suolaa
1 tl kiinalaista viisimaustetta
öljyä paistamiseen

2 isoa perunaa (yht. 400 gr)
2 sipulia

3 sentin pala inkivääriä
5 valkosipulinkynttä
1 korianteripuskan varret
4 rkl massaman currytahnaa

2,5 dl kanalientä
1 tlk (4 dl) kermaista kookosmaitoa
2 tähtianista

2 rkl kalakastiketta
2 ruokosokeria
1 limen mehu
suolaa, pippuria

Tarjoiluun:

korianteripuskan  lehdet
kourallinen kuivapaahdettuja maapähkinöitä
(limelohkoja)

Kuori ja kuutioi perunat noin 2,5 sentin paloiksi. Leikkaa sipuli rouheiksi lohkoiksi.

Soseuta korianterinvarret inkiväärin, valkosipulin ja massaman-currytahnan kanssa tasaiseksi. Lisää tarvittaessa muutama ruokalusikallinen kanalientä.

Pyyhkäise kanapalat kuiviksi ja mausta suolalla ja viisimausteella. Ruskista padassa öljytilkassa molemmin puolin. Nosta pois. Lisää pataan tarvittaessa hieman lisää öljyä ja lisää maustetahna. Kuumenna muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kookosmaito ja kanaliemi. Sekoita tasaiseksi ja lisää pataan kana, peruna ja sipuli. 

Anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä. Anna hautua peitettynä miedolla lämmöllä kunnes kana on luusta irtoavan pehmeää ja perunat kypsiä eli n. 1,5 tuntia. 

Lisää pataan kalakastike, sokeri ja limen mehu. Tarkista maku ja säädä kohdilleen lisäämällä tarvittaessa jotain noista tai suolaa ja pippuria.

Ripottele päälle maapähkinät, korianterinlehdet ja tarjoile tuoreen limelorauksen sekä riisin kera. 

Makeita ja tulisia elementtejä sisältävän aasialaisen ruoan toimivin viiniparitus on Riesling. Tällä kertaa suositus tulee tutun Alsacen sijaan Moselin laaksosta Saksasta. Mm. sen pohjoisen sijainnin vuoksi viinejä dominoi usein hapokkuus makean hedelmäisyyden sijaan. Weinhaus Dr. Pauly-Bergweilerin Blitz Rieslingistä (8,99 €) löytyy pirteää hapokkuutta, minkä ansiosta se on myös oiva aperitiivi. Kanan lisäksi tätä kannattaa kokeilla myös täyteläisempien ja mausteisempien äyriäisruokien kylkeen.  Ei muuten ole testatusti ollenkaan huono valinta myöskään tämän lammasdhansakin seuraan!

Tsekkaa myös bloggarikollegoideni reseptit, löydät ne kaikki täältä!

Yhteistyössä Blogirinki ja Jyväbroiler

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      

Naan on niin nam - helppo itsetehty naan-leipä

* * * 

For English please see here

* * * 

Maailmassa on paljonkin mysteereitä, joihin minulla ei ole vastauksia, Niinkuin se, miten Midsomerissa riittää asukkaita. Siellä on kuitenkin jo liki 30 vuotta tapettu vähintään yksi asukas viikossa! 

Kysymys, mihin minulla kuitenkin vihdoin on vastaus on se, mitä ne mustat pienet pilkut intialaisessa naan-leivässä ovat. Ei, ne eivät ole kardemummaa, vaikka niitäkin voisi käyttää. Ne ovat nigellansiemeniä. Myös maustenigellan, ryytineidon, mustan kuminan ja rohtoneidonkukan nimellä tunnettuja siemeniä löytyy intialaisista kaupoista ja hamstrattuani Hakaniemen etniset kaupat läpi viime viikolla, nyt myös minulta. 

Intialaisessa keittiössä myös ruoan terveysvaikutuksilla on merkitystä: näitä esimerkiksi käytetään mm. hengitys-, ruoansulatus- ja sisäelinvaivojen hoitoon.

Tosin... nyt pohdin vastausta ihan uuteen mysteeriin: jos näitä istuttaisi, saisinko kasvatettua itselleni oman Nigellan...?

Koosta riippuen 8-10 kpl

Naan-leivät:

2 tl kuivahiivaa (n 1/2 pss)

1 tl sokeria

1,25 dl lämmintä vettä

1,25 dl jogurttia

1,75 dl öljyä (tai gheetä eli kirkastettua voita)

1 kananmuna

1 rkl nigellansiemeniä (tai 3/4 tl kardemummaa tai 1/2 tl valkosipulijauhetta)

1/2 tl suolaa

7-8 dl jauhoja (ja hieman lisää kaulimiseen)

Tarjoiluun:

kirkastetua voita eli gheetä (tai öljyä)

(tuoretta korianterisilppua)

Liuota ja sokeri veteen. Peitä jä jätä lepäämään siksi aikaa kun valmistelet muut ainekset.

Vatkaa jogurtti, öljy ja kananmuna  ja käyttämäsi mauste sekaisin. Sekoita suola vehnajauhoihin. 

Kaada jogurttiseos hiivaseokseen, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten jauhoja alustaen kunnes koossa on joustava mutta ei enää käsiin tarttuva taikina. Peitä kelmulla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä kohoamaan tunniksi.

Kaada kevyesti jauhotetulle tasolle, jaa 8-10 osaan ja pidä loput peitettynä leivinliinan alla aina yhtä naan-leipää työstäessäsi. Ota uusi kaulittavaksi vasta kun olet kääntänyt edellisen. Tässä vaiheessa taikina ei juurikaan jauhoja tarvitse ja kaulimisvaihe hoituu sekunneissa. Pyörittelet vain palloksi ja kaulitset nopeasti ohueksi leipäseksi.

Valmista ghee sulattamalla n. 100 gr voita kattilassa. Kaada sen kirkas osa pieneen astiaan ja heitä pohjalle jäänyt sakka (maitorasva) pois. 

Kuumenna iso paistinpannu. Levitä ohueksi kaulittu naanleipä sille ja odota, kunnes alapuoli on saanut kauniin värin ja yläpuolelle on noussut kuplia. Käännä ja voitele paistettu pinta gheellä. Paista kunnes valmista toiseltakin puolelta ja voitele sekin puoli. Säilytä paistamisen jälkeen peitettynä ja tarjoa mahdollisimman pian curryjen kanssa. Kuten tämän lammasdhansakin, tämän thaimaalaisen punaisen soijasuikalecurryn, mango-chilikanan tai tämän pähkinäkastikkessa haudutetun naudan kanssa. 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Lammasdhansak (intialainen linssi-lammaspata) ja Undurraga Carménère

* * * 

For English please see here

* * * 

Lihattoman lokakuun reseptini saivat blogille paitsi paljon kiitosta, myös uusia lukijoita. Niitä on siis varmasti tulossa myös vastaisuudessa. Mutta vähintään yhtä innostunutta palautetta sain vanhoilta lukijoilta kuukauden päättyessä...!

Ensimmäisenä liedelle lähti porisemaan lammasdhansak, yksi intialaisen keittiön suosikeistani. Lohdullinen ja lämmin tämä pata on, mutta ei kovinkaan mausteinen. Dhansakin juju piileekin sen kastikkeessa, joka saa täyteläisyytensä linsseistä. Linssit ovat huima proteiinia ja kivennäisaineita täynnä oleva raaka-aine, jonka kanssa kokeilut tulevat ihan varmasti keittiössäni jatkumaan. 

Käytin tähän pakasteesta löytyneen 1,2 kg pakkauksen karitsan entrecôtea, joten ruokaa tulikin sitten noin kuuden-kahdeksan yksinasujan tarpeisiin (!) Mutta tämä on juuri sellaista rakkaudentäyteistä ruokaa, joka kuluukin jakaa. Niinpä minä vein omastani alakerran yksinasuvalle mummolle. Siinäpä haaste teille kaikille: tehkää tätä ja kerätkää pöytä täyteen tuttavapiiristänne tai naapurustostanne löytyviä yksinäisiä ihmisiä!

PS. Sarviapilansiemeniä saa vain etnisten kauppojen ihmemaasta, joten jos et löydä niitä, jätä ne pois. Hyvää tulee silti!

Kuudelle- kahdeksalle

Lammasdhansak - intialainen linssinen lammaspata

1,2 kg karitsan entrecôtea tai muuta luutonta lihaa (paistia jne.)

öljyä paistamiseen

3 sipulia
2 vihreää chiliä
1 iso pihvitomaatti
4 isoa valkosipulinkynttä
5 tl hienonnettua inkivääriä
1 ison korianteripuskan varret

1 tl sinapinsiemeniä
1 tl rohtosarviapilansiemeniä (fenugreek)
3 tl fenkolinsiemeniä

2,5 tl kurkumaa
2,5 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2,5 tl jauhettua juustokuminaa

1 tähtianis
3,75 punaisia linssejä
1 l liha (tai kasvis)lientä

1 rkl garam masala-mausteseosta
suolaa, pippuria
(sokeria)

tarjoiluun:

korianterinlehdet
1 iso sipuli (tai kourallinen rapeaksi paahdettua sipulimurua)
1/2 rkl chilihiutaleita

Leikkaa lammas 2.5 sentin kuutioiksi. Paista muutamassa erissä kuumalla pannulla, suolaa ja pippuroi. 

Jauha sarviapila, sinapinsiemenet ja fenkolinsiemenet hienoksi joko pienessä maustemyllyssä tai morttelissa. Sekoita muihin kuiviin mausteisiin garam masalaa lukuunottamatta.

Halkaise tomaatti ja poista kova kanta. Soseuta sipulin, chilin, valkosipulin, inkiväärin ja korianterinvarsien kanssa tahnaksi. Kuumenna hieman  öljyä isossa kattilassa ja lisää tahna. Kuullota keskilämmöllä kunnes se on pehmeää ja alkaa saada väriä. Lisää sitten mausteseos ja sekoittele muutaman minuutin ajan. 

Lisää liha ja tähtianis. Sekoita niin, että liha peittyy mausteisiin. Kaada kattilaan vielä linssit sekä liemi ja anna kiehahtaa. Laske sitten lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes liha on pehmeää - käyttämästäsi lihasta riippuen 1,5-2 tuntia. Pataruoka kun on kyseessä, ei sillä ole niin väliä. 

Sekoita joukkoon garam masala, tarkista maku ja mausta. 

Siivuta tarjoiluun varattu sipuli ohuiksi renkaiksi ja ruskista öljyssä miedohkolla lämmöllä noin 15 minuutin ajan niin, että se saa väriä ja vähän rapsakoituu, muttei pala. Ripottele dhansakin päälle chilihiutaleiden ja korianterinlehtien kanssa.
Tarjoile riisin ja naan-leivän kanssa. Itsetehtyyn naan-leipään on resepti muuten tulossa seuraavaksi!

Jos reseptini tarjoavat mahdollisuuksia kulinaarisiin tutkimusmatkoihin ympäri maailman, niin joskus niitä tarjoavat myös viinit. Tässä blogissa pääroolissa on nimenomaan ruoan ja viinin yhdistäminen, ja niinpä kovinkaan usein en hifistele viinin väriä tai analysoi sen kasvuolosuhteita. 

Tämänkertaisen viinin takaa löytyy kuitenkin varsin jännittävä tarina. 

Carménère on alkujaan Ranskasta, Bordeaux'n Medocin alueelta kotoisin oleva rypäle ja yksi mantereemme vanhimpia lajikkeita. 1800-luvun lopulla suuren osan Euroopan viinitarhoista tuhonneen viinikirvaepidemian luultiin pitkään tuhonneen kokonaan myös Carménère-kannan. 1990-luvulla koettiin kuitenkin yllätys, kun Chileen hyvin kotoutunut ja siellä Merlotina viljelty rypäle paljastuikin DNA-testeissä (!) sukupuuttoon kuolleeksi luulluksi  Carménèreksi. 

Carménère on myöhään kypsyvä lajike ja tuottaa kevyehköjä, pehmeätanniisia punaviinejä. Paikoitellen huomattavastakin marjaisuudesta huolimatta beaujolaismaista mehumaisuutta niistä ei sen sijaan löydy, vaan ne ovat parhaimmillaan hyvinkin persoonallisia. Niistä löytyy paprikaa ja pippurisuutta henkivää mausteisuutta, ja toisinaan jopa savuiseksi yltyvää maanläheisyyttä.

Yleisesti intialainen ruoka saa kurkottamaan oluthyllylle (sen perinteisen lagerin lisäksi esimerkiksi hedelmäinen IPA toimisi myös) eikä Moselin Rieslingkään (tässä siihen hyvä vaihtoehto) huono valinta olisi, mutta Carménère on yllättävänkin hyvä punaviinivalinta monille intialaisen keittiön antimille. Sen marjainen hilloisuus tasapainottaa ruokien mausteisuutta ja korianterin kaltaisten, viilentävien yrttisten elementtien kanssa se viihtyy varsin hyvin. 

Tätä chileläisen Undurragan Carménèreä (7,98€) ei ole hinnallakaan pilattu! Sen paprikaiset sävyt ovat myös hyvä yhdistelmä etenkin paahdettua paprikaa sisältäviin ruokiin, kuten romescon  ja miksei vaikka tämän pähkinäkastikkeessa haudutetun naudan kaveriksi. Tarjoile hieman viilennettynä.

PS. Jos intialainen keittiö on sydäntäsi lähellä, kokeile näitä gluteenittomia kasvissamosia tai vaikka tätä paahdetusta perunasta ja kukkakaalista valmistuvaa aloo gobia (kasvisruoka sekin!)

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?