sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Sitruuna-rosmariinikohokkaat

Minulla on hyvin hellä suhde rosmariiniin. Muistan yhä, kuinka Jerusalemissa asuessani iltaa kohden kääntyvässä kesäpäivässä ilmassa tuoksui pihallamme kasvavan rosmariinin huumaava tuoksu. En osaa kuvitella elämää ilman sitä. Hebronissa, Länsirannalla asuessani sen paikantamiseen vaadittiin (paikalliseen tapaan tyypillisesti) kymmenen hengen palaveri ja muutama tulkkauspuhelu Kanadaan. Mutta löytyihän sitä lopulta. 

Sitruunan kanssa se on aika lyömätön yhdistelmä. Jonka valkosipuli ihanasti täydentää. Olemme oman sitruunapuumme kasvua seuranneet vanhempien huolella ja aika moniongelmainen ja potentiaalisesti yhteiskunnallisesti syrjäytynyt tulevaisuus sitä näyttäisi odottavan. Vuotuinen anti sillä jää noin viiteen hedelmään. Onneksi anopin pihasta sitruunoita löytyy niin paljon kuin kotiin jaksaa kantaa. 

Rosmariinihan puolestaan meillä viihtyy ja kukoistaa senkin edestä. Olen vähän yrittänyt hillitä itseäni, etten sitä ihan joka ohjeeseen tunkisi. Mutta olihan se vain ajan kysymys, koska se myös jälkiruokaan päätyisi.







Alkuperäinen ohje on todennäköisesti Food & Wine- lehden peruja  ja on ollut meillä ahkerassa käytössä. Joskin voitte luottaa siihen karman pettämättömään lakiin, että juuri silloin, kun kameran kanssa niiden kohokkaiden kohoamista kyttää, niin sitähän ei tapahdu...

Allaolevaan reseptiin alkuperäisen amerikkalaiset cup- mitat on käännetty meidän käyttämiksimme, minkä vuoksi ne näyttävät hieman hassuilta.


Kuudelle

1,85 dl sokeria
0,85 dl jauhoja
3 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
2 rkl huoneenlämpöistä voita
1,5 tl raastettua sitruunankuorta
1 sitruunan mehu (n. 5 rkl)
1/4 tl suolaa
2,5 dl maitoa
1 rkl hienonnettua rosmariinia

Vatkaa keltuaiset voin kanssa. Sekoita kuivat aineet (suolaa lukuunottamatta) keskenään. Lisää sitruunan mehu, kuori, rosmariini ja maito voiseokseen ja sekoita. Lisää sitten kuiviin aineisiin ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi suolan kansssa ja sekoita varoen muihin aineisiin. Kaada seos kuuteen pienen vuokaan (tai kahvikuppiin) ja aseta ne syvään uunivuokaan. Kaada vuokaan kuumaa vettä niin, että se ylettää annosvuokien puoleenväliin. Paista 175 asteessa 35 minuuttia tai kunnes kohokkaiden pinta on kohonnut ja on kauniin kullanruskea. Ja sitä uuninluukkuahan ei sitten todellakaan kannata availla liian aikaisin...




12 kommenttia :

  1. Oh,mitä herkkua :) rosmariinibruleeta oon syöny ja oli nii hyvää,varmasti myös tämä!

    VastaaPoista
  2. Onpä ihanat kohokkaat! Mulla on tässä olohuoneeni ikkunan alla puisto,jonka reunalla kasvaa rosmariinipensaita,eli allani;D Siitä on sitten kiva käydä napsimassa muutama oksa ja käytän rosmariinia myös kuivaan hiuspohjaani.Kadehdin tuota sitruunapuutanne,muutamasta yksilöstä huolimatta. Asuintaloni edessä,yhdellä sivulla ja takana on puutarhaplänttiä,mutta ei yhtäkään hedelmäpuuta! Sen sijaan vähän alempana yhden omakotitalon puutarhan sitruunapuu kasvaa sen verran ulos aidasta,että käyn siellä joskus näpsimässä muutaman;D Mikään ei tosiaankaan voita ihan tuoreen sitruunan tuoksua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei sitä meidän puuta kadehtia tarvitse, sitä rosmariiniviidakkoa kylläkin :-)

      Poista
  3. Moniongelmainen sitruunapuu ;-) eri lajeja mutta samalla ongelmalla löytyy kasvimaaltani runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivon todellakin että tuohon saataisiin jonkunnäköinen työryhmä tilaamaan selvitystä (vaikkapa filosofi Himaselta!) että saataisiin tuokin puu taas tokenemaan...

      Poista
  4. Nam, varmasti herkullisia kohokkaita kun niissä yhdistyy kaksi herkullista raaka-ainetta :) olen suuri sitruunafani ja kaikki sitruunaruoat maistuvat meillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo- ovat todistetusti maistuneet myös nirsommille napostelijoille :-)

      Poista
  5. Kohokas on ruokalaji, johon mulla on pelko-rakkaussuhde. Tykkään niistä kuin hullu puurosta, mutten uskalla tehdä sitä kotona olevan temperamenttisen kaasu-uunin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no nää kun ei oo oikein kohokkaita. Muttei ihan kakkujakaan. Ja lisäksi vähän niinkuin vanukkaita...

      Poista
  6. Minulla on rosmariinin kanssa vähän sellainen kaksijakoinen suhde. Rakastan sitä häivähdyksenä ruoan maussa, mutta sitä tulee niin kovin helposti ihan liikaa ja sitten ruoka on pilalla (ainakin minun mielestäni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo-o, siitä helposti saa vaan sellaisen saippuaisen lopputuloksen...

      Poista