Englantilaiset teekutsut

Herrasmies on vähän, no, omanlaisensa. Eikä se aina oikein osaa olla, no, romanttinen.

Mutta kyllä hän senkin halutessaan osaa. Hän vihaa jalkapalloa, mutta lennätti minut Manchesteriin ensimmäiseen Manchester United- livematsiini. Hän ajaa minut mukisematta (50 kilometriä suuntaansa) Puerto Banukseen rakastamani kookosjäätelön vuoksi. Ja hän on suurin fanini ja tukijani. Tämä blogi on rakkauskirje niin ruoalle, Andalusialle kuin hänelle.

Taannoin Herrasmies yllätti minut ihan totaalisesti- kotiintuomisina oli Michael Winnerin kirjat - kuinkas muutenkaan!-signeerattuina kappaleina. 

Niille, jotka eivät herraa tunne, Mr. Winner on hiljattain parempien pitopöytien ääreen siirtynyt Sunday Timesin ruokakriitikko. Omanlaisensa persoona hänkin ja toki, etenkin näin taloudellisesti vaikeina aikoina, on vaikeata sympatiseerata ihmistä, joka sairastuu pilalle menneestä osterista 6000 $ yöltä maksavassa luksushotellissa Barbadoksella. 

Mutta jossain vaiheessa tuota ennen hän nämä ehti signeeraamaan. (Michael Winner oli myös ehkä ainoa mies maailmassa, joka piti tyttöstäväänsä odottamassa kosintaa kauemmin kuin tuo meidän Herrasmies- Geraldine sai omansa vasta viitisenkymmentä vuotta suhteen alkamisen jälkeen...!)

Lontoossa asuessani Michael Winner oli (A.A. Gillin ja Jeremy Clarksonin lisäksi) ainoa mies, jonka kanssa suostuin vuoteeni sunnuntaisin jakamaan lehden massiivista sunnuntaipainosta läpi kahlatessani. Nyt hänet on sitten ikuistettu kirjahyllyyni.

Pitäähän sitä mestarille kunniaa osoittaa, ja mikä olisikaan soveliaampaa kuin kunnon englantilaiset teekutsut! 


Kaiken tällaisen pienen näpertely on myös aina oiva keino päästä suht elegantilla tavalla eroon kaikesta kaapinpohjalle kertyneestä jämästä!


Listalla oli sitä itsetehtyä kuminanäkkäriä sitruunankuorella, kevätsipulisilpulla, suolalla ja pippurilla maustetulla tuorejuustolla ja kylmäsavulohella. 



Englantilaisuudelle tehtiin (varsin retroillen) kunniaa myös kurkkuvoileipien sekä katkarapucocktailin muodossa. 


Kurkkuleivät syntyvät helposti: leikkaa valkoisesta paahtoleivästä kuori pois, voitele siivut, ripottele toiselle puolikkaalle sitruunankuorta ja toiselle tilliä. Siivuta kurkku ohuiksi siivuiksi ja asettele molemmille puolikkaille. Ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria ja paina puoliskot yhteen. Leikkaa (haluamiesi voileipien koon mukaan) vinottain joko kahtia tai neljään osaan.


Katkarapucocktailin ketsupista ja majoneesista koostuvaa kastiketta päivitettiin vähän 2000- luvulle ja sekoitettiin se turkkilaisesta jogurtista ja ketsupista (makeuden vuoksi) ja maustettiin tuoreella chilillä, inkiväärillä, korianterilla ja limenmehulla. Lusikallinen sitä aseteltiin salaatinlehdille ja päälle kuoritut ja kypsennetyt jättikatkaravunpyrstöt.


Paahtoleipää kierrätettiin myös pieniin vuokiin, joka on oiva keino säästyä piirastaikinan leipomiselta. Kaulitse paahtoleipäviipale litteäksi, ota siitä pyöreällä muotilla kuvio, voitele reunat voisulalla ja paista rapeiksi muffinivuoassa tai juomalasin pohjalla 200-asteisessa uunissa. Tänään ne täytettiin Kuningatar Elizabeth II:n valtaistuimelle nousua varten kehitellyllä Coronation chicken- salaatilla, jonka mauissa iloitellaan Imperiumin ja etenkin Intian mausteiden perinnöllä. Kuumensin pannussa öljyä, paistoin siinä curryä, chiliä, inkivääriä ja  maustepippuria, lisäsin kanan rintafileen paloiteltuna, sekoitin joukkoon kevätsipulihakkelusta, turkkilaista jogurttia, herneitä, maissia ja punaista paprikaa ja korianteria. 

Makean puolen hoitivat browniet, joita leipoessa käytin tällä kertaa pähkinöiden sijaan englantilaisten Walker- murokeksien kimpaleita. Annospaloiksi leikatut browniet koristelin kaakaolla maustetulla tuorejuustotäytteellä jota myös cannoleihin käytin, sekä tummasta suklaasta tekemini tähdin.

Ja toki piti olla myös mansikoita. Perienglantilaiseen tapaan niiden kanssa olisi toki tarjottu kermavaahtoa, mutta tänään dippasimme me tummaan suklaaseen ja kookoshiutaleisiin. Siksi, että pidämme niistä noin. Eikä missään nimessä siksi, että kerma olisi ollut homeessa...

Ja teenähän ei ollut ihan mitä tahansa teetä-siitä on Herrasmies allekirjoittaneen anglofiilin tuliaisten muodossa pitänyt huolta: kuninkaallisen perheen hovihankkijaleimalla varustettua Harrods-sekoitusta! Itse Hyacinth Bucket nyökkäilisi tässä hyväksyvästi! 

Vaikka teeserviisi nostattaisi epäilemättä paheksuvia kulmakarvoja - eihän tuo ole Royal Dultonia käsinmaalattuine talvioineen nähnytkään...!