Joululeipä 2014

Blogin takana on on viime aikoina riittänyt myllerrystä aika turhankin paljon. Blogissa taas sitten ei. En kokonaiseen viikkoon ehtinyt postaamaan yhtään mitään ja kah: ei pudonnut taivas niskaan. Ei tullut maailmanloppua. Niin vain jatkoi ihmiskunta eloaan ihan kuin ei mitään vaan!

Onneksi tässä on kuitenkin tulossa erilaista kampanjaa ja yhteistyötä kiskomassa allekirjoittanutta sängynpohjalta sinne, minne kuuluukin: keittiöön.

Ihan ensimmäisenä on vuorossa Myllärin Luomun Joululeipähaaste. Meidän joululeipämme 2014 ei voisi juuri jouluisempi olla: on rusinaa, glögiä, appelsiinia, mausteita ja pähkinää! Ja huomenna alkaa ihan virallisesti jo joulukuukin!

Täysjyväjauhojen sijaan voit käyttää myös tavallista vehnäjauhoa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Myllärin tuotteisiin jo siksi, että se on yksi tapa tukea kotimaista työllisyyttä: paitsi että tuotteet ovat 1oo-prosenttisesti luomua, ovat ne myös 100-prosenttisesti kotimaista. 

Täytteen voi tehdä myös pelkästään karpaloista tai rusinoista. Pähkinöinä voit puolestaan käyttää ihan mitä tahansa pähkinäsekoitusta.

Leipävuokiin leivoittuina tästä tulee kaksi pienempää limppua. Vaihtoehtoisesti tästä voi tehdä yhden isomman. Kiepauta leipäkierteesi silloin keskeltä aloittaen yhdeksi isoksi pyöreäksi limpuksi.

Leipätaikina:

2,5 dl maitoa

25 gr tuorehiivaa

2 rkl sokeria

2 kananmunaa

2 tl suolaa

1/2 rkl hienoksi raastettua appelsiininkuorta

7-8 dl Myllärin Luomu täysjyväjauhoa

25 gr sulatettua voita

Täyte:

100 gr rusinoita

100 gr kuivattuja karpaloita

1,5 dl glögiä

0,5 dl portviiniä

2 suikaletta raastettua appelsiininkuorta

1 kanelitanko

1 tähtianis

1/3 tl jauhettua inkivääriä

1/3 tl jauhettua maustepippuria (tai neilikkaa)

175 gr pähkinöitä krouvisti rouhittuna

Voiteluun: 1 kananmuna

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva siihen. Sekoita joukkoon sokeri, kananmunat ja appelsiininkuoriraaste. Lisää sitten taikinaan jauhot yksi desi kerrallaan, kunnes koossa on elastinen ja koossapysyvä, kulhon reunoista irtoava taikina. Vaivaa lopuksi joukkoon sulatettu voi ja anna kohta peitettynä lämpimässä paikassa tunnin verran. Tee sillä väin täyte.

Mittaa kattilaan portviini, glögi ja mausteet. Kiehauta ja anna kiehua muutaman minuutin. Lisää sitten rusinat ja karpalot ja keitä miedolla lämmöllä kunnes neste on liki kokonaan imeytynyt ja rusinat ja karpalot ovat pulleita; n. 20-30 minuuttia.Tarvittaessa lisää nestettä. Kun rusinat ovat valmiita, heitä tähtianis, kanelintanko ja appelsiininkuoret menemään ja soseuta. Anna jäähtyä.

Jaa taikina kahtia ja kaulitse jauhotetulla työtasolla yhdeksi tai kahdeksi noin puolen sentin paksuisiksi, suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Levitä rusinatahna pohjalle jättäen reunoille muutaman sentin reuna. Levitä päälle pähkinärouhe ja kääri (pitkältä sivulta) tiukaksi rullaksi. Nipistä saumakohta kiinni ja levitä työpöydälle saumakohta alaspäin. Leikkaa rulla pituussuunnassa kahtia jättäen se kiinni toisesta päästään noin viidensentin matkalta. Käännä puolikkaat täytepuoli ylöspäin ja kiepauta sitten toistensa ympäri pitkoksi, niin että täytteen raidat jäävät kauniisti näkyviin.

Nosta voilla voideltuihin leipävuoksiin ja anna kohota peitettynä tunnin. Voitele kananmunalla ja paista 175 asteessa 30 minuuttia. Anna jäähtyä, kumoa vuoistaan ja tarjoile. 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

Santa Helena - joulupöydän kuningatar

Ruokabloggaajana vähintäänkin yhtä paljon aikaa menee kokkaamisen ja tekstintuottamisen lisäksi myös blogin kuvasisältöön. Mikä tarkoittaa niin paljon muutakin kuin pelkästään laukaisijan painamista. Pitää löytää oikeat asetukset, valo ja rekvisiitta. Kuvien vuoksi olen oppinut ihan eri lailla kiinnittämään huomiota teemaan sopivaan kattaukseen, minkä vuoksi niin keittiötekstiilejä, astioita, lasitavaraa, ruokailuvälineitä kuin muutakin tarpeistoa on kertynyt melkoinen määrä. Eikä keräilyvimma näytä mitään laantumisen merkkejä - on se niin ihanaa ympäröidä itsensä kauniilla asioilla!

Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus keskittyä sen ruoanlaiton sijaan ihan vain pelkästään tuohon kun Pernod-Ricard kutsui minut suunnittelemaan kattauksen joulumarkkinoille lahjapakkauksessaan lanseerattavalle chileläiselle Santa Helena Gran Reserva Cabernet Sauvignonille. 

Meidän tai muiden kattauksia pääset ihastelemaan ja äänestämään täällä!

Santa Helenan logo sai kultaisine kiemuroineen minut ajattelemaan Versaillesia ja Ludvig XVI:n hovin ylellistä dekadenssia. 2014- vuoden töölöläiskotiin sopivalla, rouheammalla twistillä. Ylellinen kulta ja jouluinen punainen toimivat värimaailman pohjana valkoisen antaessa freesiyttä. 

Mielenkiintoista kontrastia saa yhdistelemällä eri tekstuureja - esimerkiksi oman kattaukseni rakensin kuluneesta vanhasta ovesta tehdylle pöydälle. Tuollaista rouheaa taustaa vasten runsaammat ja koristeellisemmatkaan yksityiskohdat eivät näytä liian yliampuvilta.

Kirpputorit ovat paikka löytää vanhoja kristallisia karahveja jotka toimivat myös moderneina maljakkoina. Kokoa asetelmaksi vaikka useampi! Perinteisten joulukukkien sijaan pöydän keskipisteenä toimii karahveihin koottu kokoelma oksanvänkkyröitä (jos puistoista ei löydy haluamasi kaltaisia, kannattaa tsekata kukkakaupan valikoima!) , jotka voi halutessaan myös spraymaalata kullanvärisiksi.

Monen muun lailla tykkään vaihdella juhlakauden väritystä vuodesta toiseen ja esimerkiksi nämä pallot valmistuvat helposti tyyliin sopivaksi käytettyjä papereita vaihtelemalla. Itse tekeminen on paitsi edullista, myös hauska tapa virittäytyä tuleviin juhliin. Ohjeen löydät täältä. Mm. vanhat käärepaperit ja tapettien jämäpalat ovat sopivan koristeellista raaka-ainetta.

Lisäksi omista koristeistani löytyi Santa Helenan pakkauksessa kimaltavia lumihiutaleita ja logon barokkitunnelmia henkiviä kultaisia kerubeja, jotka toistuvat myös Santa Helenan omissa viinilaseissa. 

Kangaskauppojen valikoimista muutamalla eurolla löytyvät silkkiset tupsut ovat toinen helppo (ja Maria Montazaminkin rakastama!) keino luoda ylellistä tunnelmaa. 

Kuusenkoristeilla voi muuten kuusen lisäksi koristella vaikka juhlapöydän: Keräää teemaan sopivia (litteitä), esimerkiksi lumihiutaleen muotoisia koristeita ja levittele ne pöydälle kattauksen lomaan. Eihän blingblingiä vaan voi olla liikaa!

Astioissa rakastan kultaa ja koukeroita ja niillä on helppo luoda ylellistä tunnelmaa edullisesti. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat ihan lyömättömiä paikkoja löytöjen tekemiseen ja esimerkiksi Tallinnasta on mahdollista löytää juuri sellaisia vanhoja Neuvostoajan hurmaavan krumeluurisia posliiniastiastoja todella halvalla. Ota joku teema, esimerkiksi tietty väri, ja yhdistele sitten erilaisia astioita rohkeasti.

Lautasliinojen tulee juhlapöydässä ehdottomasti olla kankaisia. Juhlan teemaa toistavat lautasliinarenkaat valmistuvat helposti pahviputkesta leikkaamalla (esimerkiksi WC-ja talouspaperirullat käyvät tähän!) ja väreihin sopivalla, kangaskaupoissa metritavarana myytävällä nauhalla päällystämällä. Lautasliinarenkaina voi käyttää myös esim. vanhoja piparimuotteja!

Paikkakortteina minulla toimivat pienet lahjapaketit, joiden kortit valmistuivat samasta kultakartongista kuin koristepallotkin. Itse nimilaput tulostin tietokoneelta, fonttina Vivaldi. Lahjapaperina tykkään käyttää joko ihan tavallista valkoista paperia, ruskeaa käärepaperia tai vanhoista sanomalehdistä tai (nuotti)kirjoista leikattuja sivuja. Arkinen ilme muuttuu kertaheitolla, kun sidot ympärille kultareunaista silkkinauhaa ja kääräiset rusetinjatkoksi vielä pienen kuusenkoristeen; tässä Santa Helenan innoittamana niitä kerubeja. Lahjapaketeista puolestaan paljastuu Petri's Chocolate Roomin käsintehtyjä konvehteja - aina toivottu lahja!

Paikkakortit voi tehdä myös kauniisti koristelluista piparkakuista. Toinen hyvä idea on ruokailijoita tervehtivät, teemaan sopivat valokuvakehykset, joihin on printattu muistoksi kuva jostain sinun ja vieraasi yhdessä jakamasta hetkestä!

Joulukuusen sijaan pöydästä löytyi joulunpunaisista omenoista koottu katseenvangitsija, joka näyttää entistä vaikuttavammalta kun sen kokoaa jalalliseen vatiin.

Santa Helena Gran Reserva Cabernet Sauvignon nyt Alkoissa (10.49€). Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulunalusaikaa teille kaikille! 

Jokos teillä on joulupöydän teema valmiina? Minkälaisia teemoja ja värejä siellä nähdään tänä vuonna?

*Yhteistyössä Pernod-Ricardin kanssa*

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

         

Brunssilla Tukholmassa

Ruotsissa on aina kiva käydä. Mutta etenkin tuossa laivamatkailussa se aikaero pitää kyllä pulssin korkealla. En ymmärrä. Miten vähintäänkin keskivertoälykkyydellä (ja automaattisesti aikavyöhykettä vaihatavalla älypuhelimella!!!) varustetulle, liki 30 maassa matkailleelle ihmiselle voi yksi tunti tuottaa noin paljon päänvaivaa? Koskaan ei uskalla olla täysin varma siitä kuinka paljon se kello on. Ja kenen kello. Niinpä ehdotankin, että siirrymme yhden aikavyöhykkeen maailmaan. Joka kaiken varalta olisi vielä tunnin edellä kaikkia muita.

Toinen on se raha. Ne kun sinnikkäästi pitävät kiinni siitä omasta valuutastaan. Joka ei siis ole euro. Niinpä sitä käteistä pitää kaiken (lue: tunnbrödsrulla-kioskin ja NK:n vessan) varalta nostaa. Ja valuuttakurssien heittelyitä ja käyttämättä jääneiden kolikkojen hävikin minimointia laskeskellessaan sitä nostaa sitten pihinä vain sen ihan minimin. Niinkuin vaikka 50 kruunua. Josta sitten maksaa sen 2,5 euron nostopalkkion ja prosenttikomission. Ihan vain tajutakseen, että onkin sitten nostanut huimat 4,5 euroa. Jolla ei markkinatalouteen perustuvassa hyvinvointiyhteiskunnassa missään kovin paljoa tee. Vaan älkääpä huoliko - minulla on ratkaisu myös tähän! Kyllä: koko maailman yhteinen valuutta! Henkilökohtaisesti olen Sao Tomen dobran kannalla. En vain siksi että se kuulostaa hauskalta, vaan myös siksi, että olisi kiva kerrankin kokea millaista on olla miljonääri ( 100 € = 2 463 390,66 STD)


Ja sitten niillä on se oma kielensäkin. Jossa ei kyllä ole mitään pahaa. Yksi kivoimmista asioista Tukholmassa onkin leikkiä, että minäkin puhun sitä. Minä puhun niille minun ruotsiani, he leikkivät ymmärtävänsä, vastaavat takaisin kielellä, joka ilmeisesti ihan oikeasti on ruotsia ja sitten minä puolestaan nyökyttelen ja leikin ymmärtäväni. Jättekul!

Mutta viikonloppuisin jo muutenkin hauskasta Tukholmasta tulee entistäkin hauskempi brunssailevien tukholmalaisten vallatessa ravintolat ja kahvilat. Kukaan ei näytä syövän kotonaan, vaan joka paikka täytyy äärimmilleen perheistä ja kaveriporukoista. Mistä tosin seuraa myös se, että myös vessoihin on joka paikassa ihan karmeat jonot...

DN:n brunssitestauksia löydät täältä ja What's Up STHML:n vinkkejä puolestaan täältä. 

Morningtonin klassisen hillityn brunssin olen testannut jo aikaisemmin, mutta brunssimaailman Pyhä Graali Bernsin legendaarinen aasialaisbrunssi on vielä testaamatta. Ja oli viime lauantaille jo loppuunmyytykin. Tukholmassa olisi muuten tarjolla myös mm. petanque-brunssia! Mihin ikinä sitten menetkin, muista tehdä varaus jo hyvissä ajoin.

Naapurinpoika valitsi meille Boquerian, Östermalmin Jakobsberggatanille sijaitsevan tapas-ravintolan. Onneksi oli se varaus - paikka oli käsittämättömän täynnä. Ikinä en ole tainnut niin kiireisessä ravintolassa olla, mikä ei kyllä sitä Tukholman tehokierroksemme jälkeen kovasti odotettua rentoutumista ja rauhoittumista edesauttanut. Kiirettä veikkaan myös syyksi vähän niin ja näin toimitettuihin tilauksiimme. Tarjoilijapoikamme jaksoi kyllä hymyillä läpi koko sirkuksen. 

Onneksi ei kuitenkaan mihinkään buffet-pöytään tarvinnut ängetä viimeisistä kokkelihyytymistä lähteä tappelemaan, vaan kaikki tilattiin (pikkuriikkiseen) pöytään. Viikonloppuisin voi tapaslistan lisäksi tilata myös seitsemän brunssimaisempaa linjaa edustavan vaihtoehdon listalta.

Ja mehän tilattiin...

Brunssilistalta otimme Scrambled Egg Chorizon ja Eggs Benedictin - tuon brunssilistan pettämättömän mittatikun. 

Munakokkeli oli rakenteeltaan sopivan löysää mutta aika mautonta. Chorizo tosin olikin sitten täynnä makua (suolaa ja rasvaa). Eggs Benedict tarjoiltiin vähän mitäänsanomattomasti paahtoleivältä. Suolan käyttö oli kautta linjan (omaan makuuni) varsin vähäistä ja siitä olisi hyötynyt myös annoksen hollandaise.

Tapaslistalta ehdottomaksi suosikiksemme nousi salt & pepper squid, jota tilasimmekin heti santsikierroksen. 

Papas fritas olisi kaivannut enemmän rapsakkuutta (ja sitä suolaa). Muuten varsin maistuvia.

Jopa moule classic- annoksessa, jossa riskinä on yleensä liikasuolaisuus puuttui suola. Naapurinpoikaa sekään ei haitannut vaan se oli yksi hänen suosikeistaan. 

Chistorra & bönor- annoksen pavut olivat valmiilta tomaattikastikkeelta maistuvan tavanomaisia ja jäivätkin syömättä. Chistorra, Baskimaasta kotoisin oleva chorizon tyylinen makkara oli itsessään varsin kelpoa. 

Tortilla Española ei (kaikessa kiireessä?) löytänyt tietään pöytäämme lainkaan eivätkä bellotana (pelkästään tammenterhoilla syötetystä possusta valmistettuna) myydyt pata negra ja salsichón iberico kyllä bellotalta vaikuttaneet. Hyviä ne toki olivat ja pata negraa saattoivat hyvinkin olla, mutta ei niistä bellotalle tyypillistä maun ja värin syvyyttä löytynyt. Esimerkiksi naapurinpöytään kannetussa kinkussa oli ihan eri väri. Sinänsä harmi, ettei ollut aikaa lähteä asiaa tarkistamaan - bellotan hinta kun kuitenkin oli kaksinkertainen normijamóniin verrattuna. 

Jälkkärin Crema Catalanassa oli täydellinen sokerikuori ja ihana, appelsiinin juuri sopivasti sävyttämä kermainen sisus. Täydet kymmenen pistettä. Jos ei olisi ollut kiire taksiin, olisin tilannut varmaan toisenkin. 

Sangriakannun kanssa syömingeille tuli hintaa 1120 ruotsin rahaa eli noin 122 euroa. 

Hauskaa yritystä paikassa kyllä on. Karheantyylikkäät puitteet, varsin autenttisia raaka-aineita konstailemattomuudessaan yhtä autenttisella tyylillä, kiitettävät annoskoot... Ja hauska fiilis. Menisin kyllä uudestaankin. Ajan kanssa. Viikolla.

__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 


      

  

Ruokarakastajat Tukholmassa

Teimme viikonloppuna täsmäiskun Tukholmaan. Ja militääritermit ovat tässä yhteydessä vähintäänkin oikeutettuja - sen verran tiiviisti olin päivämme aikatauluttanut. Tukholma on minulle hetkeksi paitsioon jäänyt rakas ja tuttu paikka jo vuosien ajalta kun taas Naapurinpojan edellisestä kerrasta oli kulunut liki kaksi vuosikymmentä. 

Päivä Tukholmassahan tarkoittaa oikeasti vain kuutta ja puolta tuntia. Oma foodieturistikierrokseni oli rakennettu sen verran tiukkaan, että vain vahingossa oli jäänyt muutama varttutunnin mittainen ikkuna alkuperäiseen suunnitelmaan kirjaamattomille "hauskanpidolle", "rentoutumiselle" ja "lomailulle". Alan ymmärtää, miksi pääsääntöisesti reissaan yksin. Göbbelsinkin matkassa olisi varmaan hauskempaa...

Näkemistä ja kokemistahan (ja syömistä!!!) Tukholmassa riittää. Katuruoka on kova juttu täälläkin ja tarjontaa riittää. Lähimmät foodtruckit voi bongata palvelusta hittatrucken.se.

Normaalisti (jopa MS Gabriellan Food Gardenin aamiaistarjonnan jälkeenkin...) aloittaisin päiväni Tukholmassa perverssillä tavalla tunnbrödsrullalla. Tuo minun  noloakin nolompi guilty pleasure on grilliherkku, millä ruotsalaiset normaalisti aamuyöstä päättävät pitkäksi venähtäneet baari-iltansa. Sikäläiseen rieskaan kääräistyä perunamuusia, makkaraa (kaksi ja ehdottomasti grillatuna - ei keitettynä!), räksalladia ja rostad lökiä. Ja ketsuppia ja sinappia. Esim. Valhallagrillen toimii tuohon tarkoitukseen enemmän kuin hyvin. Nyt ei siihen kuitenkaan ollut mahdollisuutta.

Aloitimme kiertueemme Södermalmin alueelta - kuinkas muutenkaan. Tukholma on siitä Lontoon lailla ihana ja eloisa kaupunki, että eri kaupunginosissa vallitsee viihtyisä, kylämainen tunnelma täynnä pieniä kortteliravintoloita, kauppoja ja kaikkea muuta jättesötiä. Viime vuosien aikana myös kansainväliseen maineeseen nousseen Södermalmin ja etenkin Sofon alueen (South of Folkungagatan) kahviloissa, antiikkiliikkeissä ja pikkupuodeissa saa sen kuusi ja puoli tuntia kulumaan ihan helposti.

Jos aikaa on rajoitetusti, kannattaa suunnata Nytorggatanille, josta löytyy mm. tämä ihana vanhan ajan kivijalkakauppoja henkivä RE Oriental Mataffär.

Aloitimme päivän fikalla yhdessä kadun lukuisista letkeänboheemeista kahviloista, Stringissä, joka (kuten suurin osa) tarjoaa viikonloppuisin myös edullista brekkisbuffaa (täällä 8 kr). 

Stringistä jatkoimme matkaseurueeseemme kuuluneen Doritin vinkkaamana naapuriin, josta löytyy ihan yltiösöpö käsintehtyjä toffeita valmistava ja myyvä Pärlans Konfektyr. Naurettavan hyvää! Kaikki on hyvää, mutta kokeilkaa nyt ainakin vanilja-merisuolaa, salmiakkia ja kardemummaa. Oj oj oj!

"Life is too short for bad meatballs"- periaatetta levittää puolestaan toinen Nytorggatanin kulinaarisen aarreaitan helmi: rouheantyylikäs Meatballs. Nimensä mukaisesti se on erikoistunut lihapulliin. Hyviin sellaisiin. Naudasta, lampaasta, lohesta, porosta, vasikasta, riistasta... vaikka mistä. Me päädyimme Naapurinpojan valinnasta villisika-lohikäärmeeseen. Eli vildsvin-dragon- pulliin (toim.huom. villisika-rakuuna). Mahtavasti makua; villisikaa oli näissä pullissa todellakin muuallakin kuin nimessä.

Jos Sofosta raaskii jatkaa eksursiota muualle Tukholmaan, ei Östermalm sekään ole mikään huono osoite. Ihan vain jo Östermalmin kauppahallinkin takia. Toinen toistaan upeampia , Suomessa niin kovin harvinaisia kaloja ja äyriäisiä notkuvia tiskejä, ihania leikkeleitä, husmanskostia... Jokaiselle löytyy jotakin. Tältä minun taivaani näyttää...!

Pysähdy viinilasilliselle ostosten lomassa ja jatka lounaalle vaikka supersuositulle Lisa Elmqvistille (tule aikaisin tai varaudu jonottamaan!) jonka kalaherkkujen kylkeen löytyy myös kattava akvaviitti-valikoima tai herkuttele Beirut Cafén Lähi-idän ihanuuksilla (sambosek lahmella ja lahm badjinilla ei voi mennä vikaan!) 

Kauppahallin nurkilta löytyy myös iki-ihana Laduree, jonka macaroneille en vain osaa sanoa ei. En sitten millään kielellä. Suosikkini on kerta toisensa jälkeen suolakaramelli. 

Ja vaikka toisinaan väitänkin, etten niin makean perään ole... niin eihän se ehkä totta olekaan. Östermalmilla sijaitsevasta Sturegalleriasta löytyy nimittäin Gateau-konditoria, jonka florentiineille ja brownieille löytyy (vatsa)laukussani aina tilaa. 

Ja siltä varalta että nälkä olisi jossain vaiheessa ehtinyt tulla... olikin meidän tässä vaiheessa aika kiiruhtaa brunssille! Siitä seuraavan postauksen kuvamaratonissa!

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?