Aurinko nousee Lähi-idästä: shakshouka

* * * 

For English please see here

* * * 

Jos se ilta Tel Avivissa venähtääkin pitkälle aamuun, on apu aina lähellä. Tarkalleen ottaen Allenbyn ja Bialikin kulmassa. Siellä, Carmel- torin kulmilla kun sijaitsee yksi lempikahviloistani maailmassa: Cafe Bialik. Se on auki aamusta myöhään iltaan ja samanaikaisesti yhdessä pöydässä saattaa istua myöhäistä iltaansa aamiaisella lääkitseviä, toisessa shoppailukierroksensa lomassa lounastavia leidejä ja kolmannessa päivän ensimmäistä bisseään nautiskelevia rakennusmiehiä. 

Toisinaan siellä on jazzia, toisinaan runonlukuiltoja. Mutta ennenkaikkea siellä on aamiaista. Ja sitä tarjoillaan koko päivän. Eikä mitä tahansa aamiaista, vaan shakshoukaa - kaikki vaivat parantavaa aamiaisihmettä. Cafe Bialik on ensimmäinen paikka, missä sitä vuosia sitten ensimmäistä kertaa söin. Siitä lähtien se on ollut vakiopaikkani, nimenomaan sen mausteisella merguez- makkaralla varustetun versionsa ansiosta.

Ja koska sieltä Roslundilta löytyi niin houkuttelevia merguez-makkaroita, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mihin ne päätyisivät... Toki makkarat voi hyvin myös jättää pois tai ne voi korvata jollain muulla makkaralla kuten chorizolla tai muulla lammasmakkaralla. Tässä tapauksessa tomaattimurskaan kannattaa lisätä 1-2 teelusikallista harissatahnaa.

Boker tov, ystävät hyvät! Hyvää huomenta!

Shakshouka - israelilaiset mausteisessa tomaattikastikkeessa hyydytetyt munat:

Kahdelle

100 gr (tuore) makkaraa (merguez tms.)
1 pieni sipuli tai 1/2 isommasta, hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
1/2 tl chiliä
1/2 tl pimentónia/ paprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa jauhettuna
1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1/4 tl kanelia
1/2 vihreä paprika, noin sentin kuutioina
1/2 keltainen paprika, noin sentin kuutioina
1/2-1 tlk tomaattimurskaa
(1 - 2 tl harissatahnaa)
2 kananmunaa
kourallinen persiljaa
suolaa, pippuria

Purista makkara ulos kuorestaan peukalonpään kokoisiksi nokareiksi ja ruskista pannulla öljytilkassa. Lisää sitten pannuun sipuli, valkosipuli ja mausteet. Anna pehmetä hetken makkaroiden rasvassa. Mikäli käyttämäsi makkarat ovat vähärasvaisia, lisää hieman öljyä. Älä anna palaa. 

Lisää sitten lohkottu paprika ja anna niidenkin pehmetä muutaman minuutin. Kaada perään tomaattimurska (ja harissa). Suolaa, pippuroi ja anna seoksen muhia kannen alla vielä kymmenisen minuuttia. 

Tee seokseen kaksi reikää ja riko kananmunat niihin. Anna hyytyä joko kannen alla liedellä tai siirrä pannu 200-asteiseksi lämmitettyyn uuniin. Kypsennä kunnes munat ovat haluamasi kypsyisiä. 

Itse pidän siitä, kun valkuainen on jo hyytynyt, mutta sisusta on vielä ihanan pehmeää ja valuvaa siihen leikatessa - tähän menee vajaa viisi minuuttia. Täysin hyytynyttä keltuaista varten kypsennysaika on on munien koosta riippuen vähän vajaa 10 minuuttia. Muista, että munat jatkavat kypsymistään seoksen lämmössä vielä uunista ottamisen jälkeenkin!

Ripottele pinnalle persiljaa, tarjoile hyvän leivän kanssa jolla mopata ne viimeisetkin muruset ja tunne kuinka voimasi alkavat hitaasti palata...

Ihmeellinen Israel

Israel on maa, jossa olen viettänyt paljon aikaa. Se on hämmentävä, kiehtova, poikkeuksellinen, väsyttävä ja paikoin turhauttavakin maa. Mutta koska tämä on minun blogini ja minun keinoni ylläpitää ja vaalia elämässäni onnellisuutta tuovia asioita, en aio mennä politiikkaan. Sitä varten on olemassa muut foorumit. Ja kärsivällisemmät ihmiset. 

Mutta jopa huolimatta kaikesta maassa kokemastani (sota, evakuointi, miehitys, muutama pommiuhka) veri sinne vetää aina vain uudestaan. Jerusalem on kaikessa hullussa ja väliin absurdissakin uskonnollisuudessaan (siellä on kokonainen sairaala joka on erikoistunut Messiaana itsenään pitäviä...) pyhä. Sitä vain ei voi olla tuntematta.

Ja se, miten se jossain niinkin pienellä alueella kuin Jerusalemin vanhassa kaupungissa saa niin monia muotoja... Se on sanoinkuvaamatonta. Samaan aikaan korvissasi kaikuvat hepreankieliset rukoukset Itkumuurilla, minareeteista kaikuvat rukouskutsut ja kirkkojen kirkonkellot.

Jaffa on ihan kävelymatkan päässä Tel Avivin naapurissa, mutta tunnelmaltaan ihan oma maailmansa. Perjantaisin siellä järjestettävä kirpputori on kokemisen arvoinen. Vaikka saattaakin  johtaa harkintakyvyn hetkelliseen pettämiseen. Viimeeksi löysin itseni tinkaamasta upeasta antiikkisesta kilim- matosta,  joka oli isompi kuin koko asuntoni, kaksi kertaa kalliimpi kuin mihin minulla olisi koskaan ollut varaa ja jossa lisäksi oli norsun mentävä reikä.  

Jaffasta löytyy lisäksi viehättäviä pikkuravintoloita ja Tel Aviviin verrattuna ihanaa rauhaa. 

Ja Tel Aviv... voi Tel Aviv. En usko koskaan pääseeni siellä kotiin ennen aamuviittä. Energia siinä kaupungissa on jotain uskomatonta.

Mikäli ihan paikan päälle haluaa mennä menoa ihmettelemään, on se nykyään huomattavasti helpompaa Finnairin suorien lentojen myötä.  Muillekin kiinnostuneille suosittelen lisäksi tuokiokuvia Israelista tarjoilevaa Appelsiinipuun alla - blogia!

Soppasunnuntai: Rosollikeitto

Edellisten illallisvieraiden jäljiltä jääkaapista löytyi vuohenjuustoa. Epäilen salaliittoa, jonka tavoitteena on lopullisesti muuttaa allekirjoittaneen suhtautuminen juustoon. Vuohenjuustolle klassinen kaveri on kuulemma punajuuri, joten sillä lähdettiin (jälleen kerran) yrittämään asenneremonttia. Punajuuret paahdoin uunissa koska se vain jotenkin tuo niihin syvyyttä, mutta toki ne voisi myös raastaa tai kuutioida hienoksi ja keittää kattilassa kypsiksi. Palasten koosta riippuen tämä vie n. 20-30 minuuttia. Jos rosmariini ei uppoa, niin punajuuren kaveriksi käyvät myös esim. tilli ja timjami.

6 punajuurta (yht. n. 550 gr)

1 pieni sipuli

1 vihreä omena

6 dl kasvislientä

1 reilu rkl hienoksi silputtua rosmariinia

1/2 rkl sitruunamehua

suolaa, pippuria

Leikkaa punajuuret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä siivutetun sipulin kanssa uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes ne ovat kypsiä - palojen koosta riippuen 45 min- 1 h. Kymmenen minuuttia ennen loppua lisää mukaan lohkottu omena. Soseuta blenderissä kasvisliemen kanssa ja mausta. Halutessasi lempeämmän maun lisää 2 desiä kermaa tai turkkilaista jogurttia.  Vuohenjuuston ystävät haluavat ehkä lisätä tähän myös sitä rakastamaansa vuohenjuuustoa. Tarjoile notkistetun vuohenjuuston kanssa tai ilman. 

Karitsankieltä

Koska kauppojen ja torien tarjonta on Helsingissä niin kovin erilaista Espanjaan verrattuna, ei viime aikoina ole tullut paljoakaan kokattuja mustekaloja, simpukoita ja muita Espanjan keittiössä usein nähtyjä herkkuja. Sen sijaan   makumaailmoja on avarrettu ja kulinaarisia löytöretkiä tehty mm. sisäelinten pariin. 

Kieltä tiedän syöneeni aikaisemminkin ja muistan siitä pitäneeni. Itse ei sitä koskaan ole kuitenkaan tullut tehtyä. Koska lauantai ei ole lauantai ilman hallikierrosta ja koska hallikierros ei ole mitään ilman hienoista holtittomuutta, tarttui sieltä jokin aika sitten mukaan mm. karitsankieltä.

Hämmentyneenä sitä sitten aikani tuijotin ja ryhdyin hommiin. Halpoja moiset osat ovat, joten olisihan niitä hyvä suosia enemmänkin, etenkin kun oikealla valmistustavalla niistä saa aikaan niin mureita ja suussasulavia herkkuja. Mutta tietty kynnys siinä on ylitettävänä - esimerkiksi se kieli näyttää juuri siltä: jonkun suussa olleelta elimeltä. 

Vaan pelko pois ja asiaan! Lopputulos on suorastaan unelmaisen pehmeän murea. Hallin antamat ohjeet olivat: vettä, sitruunaa, maustepippureita, laakerinlehti ja 3-4 tunnin keittoaika. Tästä tulee kolmelle aika reilu alkuruoka, mutta esim. noita salaatinlehtiä lisäämällä tämä riittäisi kevyeksi lounaaksikin. Muistoissa oli vielä tuoreena nuo Pure Bistron annokset, joiden onnistuneisuuden yksi kulmakivi oli juuri tuo eri tekstuurien yhdistäminen, joten niinpä tällä kertaa kiinnitettiin erityishuomiota tuohonkin: pikanttisuutta kapriksista, pippurisuutta rucolasta, vienoa, hieman hapantakin makeutta karpalokastikkeesta, täyteläisyyttä perunoista, mureutta kielestä ja rapsakkuutta paistetuista sipulirenkaista. 

Kieli:

3 karitsankieltä

1 litraa vettä

10 maustepippuria

2 laakerinlehteä

1/2 sitruuna

2,5 rkl suolaa

(itse lisäsin myös yhden tähtianiksen, mutta tämä on makukysymys - kaikki eivät sen lakritsaisuudesta tykkää)

Kiehauta vesi ja mausteet. Lisää huuhdellut kielet ja anna kiehua hiljalleen poreilevassa vedessä pari tuntia eli kunnes kielet ovat kypsiä. Sen tuntee niiden rakenteesta kun niitä vaikka grillivartaalla kokeilee: kielten tulisi olla pehmeitä. Nosta kielet liemestä reikäkauhalla ja kuori vielä lämpiminä, jolloin se pinta lähtee ihan vetämällä. Siivilöi liemi ja anna halutessasi kielten maustua liemessään muutaman tunnin - Onko nälkä- blogin Chef Jonesin mukaan vaikka seuraavaan päivään. Siivuta jäähtyneet kielet ja tarjoile kylminä. Tänään ne tarjoiltiin lämpimän perunasalaatin kera.

Rapeat sipulirenkaat:

1 isohko sipuli

2 dl piimää tai turkkilaista jogurttia notkistettuna juoksevammaksi lorauksella vettä

suolaa, pippuria

3 dl jauhoja

Leikkaa sipuli n. 1/2 sentin paksuisiksi renkaiksi (tai niin ohuiksi kuin voit). Poista sisäpuolen ohut, läpikuultava kalvo, koska se osittain ulostörröttäessään helposti palaa. Mausta piimä/ jogurtti suolalla ja pippurilla ja upota sipulirenkaat sinne maustumaan puoleksi tunniksi. Nosta sitten renkaat jauhoihin ja kuorruta huolella. Ravistele ylimääräiset jauhot pois ja paista öljyssä kullanruskeiksi ja rapeiksi. Halutessasi erityisen rapean kuoren, kasta ne ensimmäisen jauhokierroksen jälkeen uudestaan piimään ja vielä uudestaan jauhoihin. Maissijauhoilla saisi ilmeisetsi entisestään lisää rapsakkuutta (ja väriä) näihin. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. 

Perunasalaatti:

3 pitkulaista keskikokoista perunaa

15 kaprista

rucolaa

öljyä

suolaa, pippuria

Leikkaa perunat noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Keitä kypsiksi ja höyrytä kuiviksi. Pyörittele suolalla ja pippurilla maustetussa öljyssä ja asettele vielä lämpiminä rucolapinon päälle. Perunoiden lämpö pehmittää myös rucolan rakennetta ja makua pehmeämmäksi. Asettele päälle sipulirenkaat, siivutettu kieli sekä kaprikset. Hyvän lisän tähän antaisi se klassinen piparjuurimajoneesi, mutta koska olen nyt niin hullaantunut siihen karpalomajoneesiin joka niin hyvin käy niin poron kuin lammasmakkarankin kanssa, niin tein sitä myös tähän. Ja rakastin...

Karpalomajoneesi:

1 dl hyvää majoneesia

1 vajaa rkl hyvää karpalohyytelöä

Sekoita hyvin ja tarjoile.

Helsingin ravintolatarjontaa: Pure Bistro

Tähän mennessä Helsingin ja Rovaniemen välille hajaantunut ravintolakerhomme on samaan kaupunkiin päästessään testannut Björckin ravintolat. Yksipuolinen tuomiomme ilman valitusoikeutta on ollut seuraava: 

Farang: loistava 

Gaijin: vesitetty versio edellisestä, mutta ihan ok

Bulevard Social: Lähinnä edellisten maineella ratsastava paikka, joka kaikessa epätasaisuudessaan ei oikein onnistu tavoitteesaan ja oli näistä ehdottomasti se heikoin lenkki. 

Ympäri Välimeren keittiöitä jakaantuva menu ei tavoita niiden autenttisuutta samalla lailla kuin Farang teki kaakkoisaasialaiselle keittiölle. Ja niitä (niinikään) vesitettyjä Aasian makuja tässä paikassa ei meistä kukaan oikein ymmärtänyt.

Mutta ennenkuin Björck & Wikberg avaavat seuraavan ravintolansa, oli siis pakko keksiä jotain muuta. Ja mikä valinnanvaikeus siinä olikaan! Ask, Spis, Pure Bistro, Luomo, Pastis, Meche... Paikkoja olisi enemmän kuin aika, farkkujen vyötärönauha (ja lompakko!) antaisi myöten. 

Rengasmiehen reittioppaan uuden painoksen suositusten innoittamana päädyimme lopulta paikkaan, jota kukaan meistä ei ollut vielä ehtinyt testaamaan: Pure Bistroon Pohjoisesplanadilla. 

Tuomiokirkon edustan viehättävien pikkukujien varrella sijaitseva, modernina bistrona itseään markkinoiva Pure yllätti sisustuksellaan, jossa skandinaavinen minimalismi oli viety ihan uudelle tasolle. 

Ravintolan lailla myös ruokalista on kompakti. Kolme vaihtoehtoa (liha-, kala- ja kasvis) alku- ja pääruoissa. Ja kappas: alkuruokalistalta löytyi Pulpo a la Gallegaa - tuota Espanjan herkkua jota on tässä blogissa syöty niin ravintolassa kuin kotikeittiössäkin. Vaan Dios Mios, minkälaista pulpoa se täällä olikaan...

Laakerinlehtimajoneesilla tarjotussa annoksessa oli savupaprikalla maustettua paahdettua perunaa, kapriksia, täydellisen mehukkaiksi ja mureiksi kypsennettyjä pieniä mustekalan lonkeroita ja paahdettua sipulia antamassa annokselle mahtavaa purutuntumaa. 

Annos herätti pöydässämme paitsi ihailua, myös (ansaittua) annoskateutta. Lisäksi pöytäämme päätyi karitsankaretta grillatulla kurkulla ja fenkolisella kermaviilillä, joka niinikään oli täydellisesti kypsennettyä ja mehukasta. Siinä oli myös hyvä suola, mutta ei se seuralaisissa valitettavasti samanlaista ihailua herättänyt kun tuo lonkeroinen herkku.

Pääruoaksi pöytäämme päätyi valikoima kaikkea. Minun pot au feuni oli todella dekonstruoitu viritelmä tästä yleensä varsin tuhdin rustiikkisesta padasta. Liemi oli hyvää, joskin paikoitellen kuivahkoista lihoista puuttui sitä pitkän kypsytyksen näille ruhonosille yleensä antamaa mureaa mehevyyttä.

Kasvisvaihtoehto, savustetusta mozzarellasta ja artisokasta koostuva linguine oli runsas annos paitsi kooltaan, myös kermaisen täyteläisiltä mauiltaan. Aivan mahtava annos. Vaikka aurinkokuivattuine tomaatteineen, pestoineen ja pinjansiemenineen se ei ihan ensialkuun vaikuttaisikaan kovinkaan omaperäiseltä annokselta, onnistui se herättämään aineksillaan myös huvittunutta hämmennystä: lautaselta kuin löytyi mm. tomaattivesihyytelöä.

Tämän kierroksen ehdoton voittaja oli kuitenkin kalavaihtoehto: tiristetty nieriä verigreipillä ja sobanuudeleilla, joiden liemi oli ihanan lihaisine siitakkeineen mausteisuudessaankin täydellisen tasapainoinen. Mehukas nieriä, kuten kaikki muukin, oli kypsennetty kermaiseen täydellisyyteen. Tässäkin annoksessa mm. mäti piti huolen mielenkiintoisesta tekstuurista.

Jälkiruokaosastolla pöytämme jakaantui kahtia. Minun lautaselleni päätyi luonnollisesti maitosuklaasta, suolakaramellistä ja jogurttijäätelöstä koostuva annos. Sulanutta suklaajäätelöä koostumukseltaan muistuttava  maitosuklaa tuntui annoksessa ehkä hieman kummalta, mutta lautasen pohjalta löytynyt suolakaramelli oli suussasulavassa sitkeydessään täyttä kultaa.

Sitruunapiiras tuttifruttisorbeellaan ja marenkillaan ihastutti paitsi ulkonäöllään, myös eri rakenteilla ja vivahteilla iloittelevalla makumaailmallaan. 

Kolmen ruokalajin setti kustantaa 44€ ja rahoilleen täältä saa vastinetta. Maut ovat annoksissa loistavassa tasapainossa ja tekstuurit tarjoavat aisteja helliviä yllätyksiä. Myös viinilista on mietitty ja mielenkiintoinen. 

Palvelu on erinomaista: asiantuntevaa ja ystävällistä. On ihana löytää tällaisia paikkoja (muita hyviä esimerkkejä mm. Kolo ja Ateljé Finne), joissa niin henkilökunnasta kuin menusta huokuu paitsi intohimo laadukkaita raaka-aineita, myös terve ylpeys omaa osaamista kohtaan. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka!

Turkin herkkuja : tsatsiki

Kermaa meillä harvemmin jääkaapista löytyy. Turkkilaista jogurttia sen sijaan aina. Isossa pöntössä. Herrasmies kun sitä rakastaa. Ehkä se uskoo sen turvin elävänsä siinä tölkissä kuvatun miehen lailla satavuotiaaksi? Mikäs siinä- toki minä haluan pitää sen siinä rinnalla niin pitkään kuin mahdollista.

Siltä vieraana olleelta tsatsikimestarilta olen oppinut sen, että on olemassa turkkilaisia jogurtteja. Ja sitten on vähärasvaisia litkuja, joita tähän ei kannata yrittääkään. 

Tämä on niitä sellaisia perusruokia, joita meillä tehdään niin usein, että se valmistuu ihan itsestään. Joten sen ihan tarkan reseptin kirjoittaminen on yllättävänkin hankalaa. Mutta näistä aineksista se syntyy.

500 gr hyvää turkkilaista jogurttia

1/2 isosta kurkusta

1 rkl hienonnettua minttua

loraus sitruunamehua

2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna

suolaa

Halkaise kurkku pituussuunnassa ja kaavi siemenet teelusikalla. Raasta keittiöpyyhkeen päällä ja purista sitten ylimääräinen neste pois. Sekoita muihin aineksiin, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna makujen asettua kylmässä ennen tarjoilua.

Monikäyttöisyydessään tsatsiki on aivan ihana. Se kun käy dipiksi, lihapullien kaveriksi, burgereihin, perunasalaattiin, piirakoihin...

Turkin herkkuja: Icli köfte

Jokaisella reissulla syödyt ruoat ovat opettaneet minulle jotain uutta. Kreikassa opin mm. sen, kuinka kaneli ei olekaan vain omenapiirakkaa varten vain tuo etenkin lammasruokiin syvyyttä ja maanläheistä makeutta. Kuten vaikka näissä icli köfteissä.

Muualla Lähi-idässä tämä herkku tunnetaan myös nimellä kibbeh. Kyseessä on jauhelihasta ja bulgurista tehtyyn taikinakuoreen leivottu lihapulla ja yksi katuruokasuosikeistani. Bulguria minulla ei ollut, mutta kuskusia oli, joten otin vapauden korvata sen sillä. Turkkilaisen illan vieraat tykkäsivät ja yksi heistä - tunisialainen - jopa takasi, että kyllä näillä minulle Lähi-idästä aviomies löytyisi...

15 kpl tai 7 isoa

kuori

2,5 dl kuskusia

150 gr lampaan jauhelihaa

1 sipuli raastettuna

2 rkl vehnäjauhoja

1,5 tl maustepippuria

1 tl tomaattipyrettä

täyte

1 pieni sipuli

100 gr lampaan jauhelihaa

1 tl maustepippuria

1 tl kanelia

1/2 tl neilikkaa

3/4 dl lihalientä

2 rkl pinjansiemeniä

1,5 rkl hienonnettua minttua

1,5 rkl hienonnettua persiljaa

suolaa, pippuria

Keitä kuskus pakkauksen ohjeen mukaan ja höyrytä kuivaksi. Sekoita muiden ainesten kanssa blenderissä tasaiseksi massaksi. Mausta ja anna levätä peitettynä jääkaapissa tunnin verran.

Pehmitä sipuli täytettä varten öljyssä pannulla. Lisää mausteet ja sitten lammas. Ruskista. Lisää lihaliemi ja anna kiehua kosteahkoksi massaksi. Lisää lopuksi pinjansiemenet ja yrtit. Anna jäähtyä.

Jaa kuoritaikina kolmeen osaan ja niistä jokainen viiteen. Pyörittele palloksi ja tasoita kämmenellä ohueksi levyksi. Laita keskelle muutama teelusikallinen täytettä ja taita levy sen ympärille. Tasoita pinta kostutetulla sormella - tämä tekee pinnasta tiiviiin ja pitää täytteen sisällä paistettaessa. Toinen tapa näiden täyttämiseen on muovailla täyte pieniksi "kebabeiksi", tehdä kuoriseoksesta pitkulaisia palleroita, puhkaista niihin sormella reikä ja täyttää sitten se sillä kebabilla, tasoittaen päät sitten kostutetulla sormella umpeen.

Jäähdytä tunnin verran jääkaapissa ennen paistamista. Paista sitten öljyssä kullanruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. Omistani tuli hieman turhan tummanpuhuvia. Sitä se joka paikkaan repeäminen (lue: viininjuominen ja kokkaaminen) teettävät...

Ja parhaimmillaanhan nämä ovat vastapaistettuna keskellä Istanbulin katuvilinää. Tai tsatsikilla Töölössä.

Turkin herkkuja: Sigara börek

Jo aikaisemminkin blogissa on sivuttu tämän ruokabloggarin pimeää salaisuutta: sitä, etten syö juustoa. (Voin jo melkein kuulla lukijoiden silmien pöyristyneen pyörityksen: "mikä se sellainen ruokabloggari on joka ei juustoa arvosta?!") Ja kyllähän minä sen tiedostan. Tuolla on ilmeisesti olemassa ihan kokonainen kulinaarinen universumi, johon en ole tutkimusmatkaani suunnitellut.

Yksi mieleenpainuvimpia koskaan syömiäni aterioita oli illallinen Chez Dominiquessa, jonne Herrasmies vei minut kolmikymppisiäni juhlistamaan. Olihan se noloa joutua kieltäytymään kun se juustotarjotin kannettiin pöytään...

Juustosnackseista sen sijaan en saa tarpeekseni. Ja halloumiakin olen oppinut syömään. Ja mozzarellaa. Kunhan se ei ole sulanutta. Ja Turkissa, kuten kerroin aikaisemmin, yksi suosikkimezeistäni on sigara börek: pinaatilla ja fetajuustolla täytetty filotaikinarulla. Ehkä minulla siis on vielä toivoa...?

Ja toki niitä sigara börekejä piti turkkilaiseen iltaamme tehdä.

Mutta enhän minä filotaikinasta mitään ollut koskaan tehnyt. Ja en minä kyllä oikein vakuuttunut siitä ollut. Nähtyäni sitä niin monessa kokkiohjelmassa valmistettavan, luulin tietäväni, mitä odottaa. Hakaniemen metroaseman etnisestä kaupasta ostamani kolmionmuotoiset filotaikinalevyt eivät sellaisia olleet. Ne olivat paksumpia ja kuivempia. Eikä niitä saanut rullattua tiukoiksi sikarinnäköisiksi paketeiksi. Ehkäpä levyt eivät olleet hyviä? Ehkä niiden voitelussa ennen käsittelyä ei sitä kirkastettua voita voi korvata öljyllä? Ehkä vain olen... huono?

Mutta jos näiden sikareiden rullaustaidosta voi mitään päätellä, niin sen, että ei näillä kädentaidoilla tehtäisi Turkissa varmaan kovinkaan suurta vaikutusta potentiaalisiin aviomiehiin. Joten samaisesta syystä jäisin varmaan vanhaksipiiaksi Kuubassakin. On se hyvä että minulla tuo Herrasmies on... Vieraat näistä kyllä tykkäsivät. Kovasti. Näihin kannattaa ostaa sitten hyvää fetaa - ei mitään vinkuvaa kumilelua.

n. 18 kpl

265 gr pinaatttia (tuoreen puutteessa käytin tölkissä myytäviä säilöttyjä lehtiä)

hyvää fetajuustoa (omani oli kuutio kooltaan n. 10 cm x 15 cm x 4 cm)

sitruunamehua

filotaikinalevyjä

kirkastettua voita

öljyä paistamiseen

Pidä filotaikinapaketti peitettynä aina yhtä levyä työstäessäsi - muuten ne kuivuvat. Itse käytin valmiiksi kolmionmuotoisia filotaikinalevyjä, kooltaan n. 20 cm x 25 cm. Penslaa levy kirkastetulla voilla ja levitä levylle n. 1,5 tl murennettua fetaa ja toinen samanlainen pinaattia. Käännä reunat sivusta täytteen päälle ja rullaa pituussuunnassa tiukaksi kääröksi. Pidä myös valmiiksi käärityt rullat peitettynä ennen paistamista. Paista muutaman rullan erissä kuumassa öljyssä, valuta talouspaperin päällä ja tarjoile. 

Ainiin - joissain versioissa pinaatin sijaan käytetään persiljaa.

Turkin herkkuja: kisir

Etenkin koska seuraan liittyi turkkilaisena iltana niitä kasvissyöjiä (olen minä kyllä aika hirveä ihminen. Minähän saan tuon kuulostamaan ihan kirosanalta), niin piti sitten tehdä sellaista ruokaa, joka myös heille kelpaisi. Kuten kisiriä, turkkilaista tomaattista kuskussalaattia. 

Vaan eihän sekään sitten osalle käynyt kun eivät ne syö mitään viljatuotteitakaan... Onneksi noilta rakkailta ystäviltä löytyy niin paljon loistavia ja elämänlaatuani parantavia ominaisuuksia, että niiden takia on valmis katsomaan noita ruokavammaisuuksiakin ihan hyvällä.

4 dl kuskusia

1/2 sipuli hienonnettuna

1 rkl tomaattipyrettä

1/2 tl kanelia

1/2 sitruunan mehu

1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna

6 tomaattia

1 reilu rkl silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia

pari kourallista persiljaa

3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

suolaa

Halkaise tomaatit ja kaavi siemenet pois teelusikalla. Kuutioi. Pehmitä sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää tomaattipyre ja kaneli sekä kuskus. Lisää sitten 4 dl kiehuvaa vettä ja käännä lämpö pois. Anna kuskusin keittyä kannen alla muutaman minuutin ja sekoita sitten se ilmavaksi. Lisää sitruunanmehu, tomaatit, paahdetut pinjansiemenet, kevätsipuli ja persilja. Tarkista maku ja mausta tarpeen mukaan. Tarjoa jäähtyneenä.

EDIT: Tavallisesti tämä tehdään bulgurista, jota meillä ei ollut, joten korvasin sen kuskusilla

Turkin herkkuja: fava yritys 2

On päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Jolloin pitäisi pysyä kaukana keittiöstä ja hyväksyä, että pizzan tilaaminen on ihan riittävä kulinaarinen ponnistus. Mutta jos tuo on myös sellainen päivä, että kylään on tulossa kavereita, joille on luvattu Turkin herkkuja... niin pakkohan sitä on yrittää. Sen kavereiden mukana tulevan viinin voimin ainakin. Paineet olivat kovat, sillä kaksi vieraista oli vielä kasvisyöjiä. Ja kolmas tekee yleisesti tunnustetusti maailman parasta tsatsikia. 

Ja näitä siitä tuli: Sigara börek, kisir, fava, tsatsiki ja icli köfte. Mutta voin kertoa, että etenkin tuossa postimerkin kokoisessa keittiössäni kokkaaminen, kuvaaminen, sen viininjuominen, ystävien seurasta nauttiminen ja reseptien muistiinkirjoitus yhtä aikaa on aika haasteellista...

Yritystä kuitenkin näihin tulossa seuraavina päivinä!

Koko turkkilainen iltahan lähti siitä favasta. Se epäonnistunut, aloilleen asettumaton patee jäi vaivaamaan minua. Niin paljon, että minun oli pakko yrittää sitä uudestaan.


Freesasin öljyssä 1 pienen sipulin hienoksi silputtuna, lisäsin 400 gr favapapuja (jotka myyjän mukaan olivat raakoja, mutta kyllähän ne keitettyjä ja kuorittuja olivatkin) ja keitin ne kypsiksi vähässä vedessä varmistaen aina välillä, ettei kaikki neste ollut haihtunut. 

 

Sitten soseutin sen blenderissä ilman nestettä (blenderi oli kyllä äänestä päätellen kovilla...), maustoin suolalla, sokerilla ja valkopippurilla sekä (viime kerrasta poiketen) mintulla (1 rkl). Pidin kyllä tillistä enemmän. 

 

Sitten levitin sen noin sentin paksuiseksi kerrokseksi kelmulla vuorattuun suorakaiteenmuotoiseen vuokaan (kokoa 12 cm x 22 cm), annoin jäähtyä huoneenlämmössä ja siirsin sitten peitettynä kylmään. 

 

Ja hamdulillah - sehän jähmettyi. Leikkaa seuraavana päivänä öljytyllä veitsellä haluamasi kokoisiksi siivuiksi. Tästä tulee leikkaamiesi palojen koosta riippuen 12-15 palaa.

 

Soseuttaminen lienee helpompaa sauvasekoittimella. Mahdollisimman sileän lopputuloksen saavuttamiseksi massa kannattaa vielä työstää siivilän läpi.

Soppasunnuntai: papuja ja pekonia

Tiedättehän ne sellaiset syylliset nautinnot? Sellaiset asiat, joiden nautiskelua ei oikein kehtaa tunnustaa (etenkään ruokablogissa)? Tölkkipavut tomaattikastikkeella ovat yksi minun listallani komeilevista (ja voitte uskoa, että tuo lista on piiiiiiiitkä...)

Tänään soppasunnuntain keittiössä vuorossa on valkoisia papuja. Mutta ilman tomaattikastiketta. Tai tölkkejä. Valkoiset pavut ovat yllättävänkin monikäyttöisiä - itse olen käyttänyt niitä mm. erinäisissä perunamuusia vaativissa tehtävissä korvaamassa osan perunasta. Tänään sillä jatkettiin soppasunnutaiteemaa. Nämä keitot vaan alkavat olla niin helppoja ja nopeita että eihän näihin oikein edes reseptejä vaadita...

Valkoinen papu on sikäli kiitollinen raaka-aine, että sen mausteeksi käy melkolailla mikä tahansa. Etenkin soseutettuna siinä on sellaista maanläheisyyttä, että korianterinsiemenen ja jeeran liitto tuntuu hyvältä. Yrteistä tähän voi käyttää maun ja maustekaapin tilanteen mukaan myös rosmariinia tai persiljaa. Mutta tuon maanläheisyyden vuoksi loraus sitruunamehua tai raastettu sitruunankuori on paikallaan, koska se keventää ja nostaa niitä makuja.

Mitä tahansa papuja kannaattaa kerralla liottaa ja keittää isompi satsi, jota sitten voi pakastaa sopivissa erissä. Tai sitten voi toki aina ostaa valmiiksi keitettyjä... Ihan sellaisenaan ilman sitä tomaattikastiketta ja sen sokereita niitä löytää halvimmalla Lähi-itään erikoistuneista etnisistä kaupoista, sillä siellä päin maailmaa papuja ja muita palkokasveja paljon käytetään. Toisin kuin tuota pekonia... Mutta on se vaan niin, että ei se mistään ainakaan huonompaa tee!

Toki tämän voisi tehdä ilman pekoniakin ja kasvisliemeen - minä vain olen niin fakkiutunut tuohon kanaliemen käyttämiseen keitoissa...


Yhdelle

1/2 pienehkö sipuli
1 ison paahdetun valkosipulin tahna 
(tai enemmän  riippuen siitä, kuinka valkosipulista tykkää)
240 gr keitettyjä, valkoisia papuja (isoja tai pieniä)
reilu 2 dl kanalientä
1 tl timjamia
1/3 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl (no ok, 1 rkl!) pekonikuutioita 

Freesaa sipuli ja valkosipuli öljyssä/ voissa/ niiden sekoituksessa. Lisää pavut ja pyörittele pannussa hetki. Lisää sitten kanaliemi ja keitä, kunnes pavut ovat kuumia läpikotaisin. Heitä sitten blenderiin ja sekoita samettisen tasaiseksi. Lisää nestettä, mikäli haluat juoksevampaa.  Kaada takaisin pannuun ja mausta suolalla (varoen, mikäli käytät pekoniakin) ja pippurilla sekä haluamallasi yrtillä. Lorauta mukaan vielä (halutessasi) sitä sitruunamehua tai sitruunankuorta ja tarjoile.

Paista pekonikuutiot pannulla. Aloita aika miedolla lämmöllä jotta se rasva tirisee niistä ulos ja auttaa niitä paistumaan ihana rapeiksi. Kaada sitten keiton päälle ja vroom - alle kymmenen minuutin oli ruoka taas pöydässä!