Italia-ikävää

Matkakuume roihuaa valtoimenaan. Rahatilanteen vuoksi sitä yritetään lääkitä  kotisohvalta käsin, edellisten reissujen kuvat ensiapuna.

Cannolien jäätyä päälle, on katse kääntynyt taas Italiaaan ja reilun puolentoista vuoden takaiseen Roomaan, joka maineensa lailla on jättänyt ikuisen jäljen sydämiimme.

Asuin tuolloin Tunisiassa, joten ne roomalaisrauniot eivät juurikaan tehneet allekirjoittaneeseen vaikutusta- niitä kun oli Karthago Tunisissa väärällään.

Roomalaiset olivat täällä(kin)

Maisemat olivat toki yleviä, mutta onhan noita nähty muuallakin.

Vatikaani taideaarteineen (ja tuntikausia dementoituneen käärmeen lailla Pietarinaukion ympäri kiemurtelevine jonoineen) ei myöskään herättänyt sellaista kiinnostusta, joka olisi riittänyt syrjäyttämään allekirjoittaneen katolista kirkkoa kohtaan tunteman antipatian. 

Tämä sen sijaan sai sydämen läpättämään kuin nuorikon hääyönään. Campo de' Fiorin tori ja siellä erityisesti Norcineria Viola, noin vuodesta 1789 toiminnassa ollut lihakauppa.

Katsokaa nyt noita ylväitä muotoja. 

Tuota tyyntä, omanarvontuntoista eleganssia. 

Tuota ajatonta tyyliä.

Tuota vuosisatojen ammattitaidon huippuunsahiomaa erinomaisuutta. 

Tinkimättömän käsityön kulmoinoitumaa.




Tuota klassista kauneutta jota Michelangelollakin olisi ollut vaikeuksia marmoriin vangita.

Ja näitä värejä! 

Onko tällaista nähty sitten Tizianin?

Mikä tuolla aamuruskon hekumallisissa sävyissä hehkuukaan? Porchetta!

Ja tuolla vastarakastuneen intohimolla leiskuva Salami Milanese!

Ja hillityn ulkokuoren alla uhmakkuuttaan piilotteleva Mortadella!

Ja tuolla, kesyttämättömällä ilolla kyllästetty Salsiccia!

Unohtamatta rakkauden ja ajan täyteen kukoistukseensa  kypsyttämää Parmankinkkua...

Voitte arvata kuinka onnellisena allekirjoittanut tuolta poistui- sydän, sielu ja vatsa ravittuna... suuntana seuraavalla kadulla sijaitseva leipomo.

Ja mitä? Cannolia aamiaiseksi? ! No mikä ettei.

Monta hyvää asiaa Herrasmiehestä voi sanoa, mutta ei sen paikka kyllä kameran takana ole. Eihän tuosta saa Photoshopillakaan ihmisen näköistä...

Eikä itkuun ole syytä, vaikka ruokavalio estäisi Violan herkuista nautiskelun- kosherikkoja hemmotellaan puolestaan La Taverna del Ghettossa. Heidän kosher- leikkeleensä ovat vähintäänkin (no melkein ainakin) jumalallisia. Parempia en ole koskaan saanut. En edes Israelissa.