Pieni pala Hollantia

Vaikka tuo matkakuume onkin sisuksia kovin kaihertanut, tuli tuossa taas huomattua, kuinka paljon täälläkin on vielä nähtävää ja koettavaa. 

Päätimme lähteä Rondaan, vajaan 100 kilometrin päässä sijaitsevaan foinikialaisten, roomalaisten, puunilaisten ja ties kenen aikanaan hallitsemaan pikkukaupunkiin korkealla Serranía de Rondan vuoristossa. 

Noin puolivälissä sinne johtavan A-397- tien varressa törmäsimme La Perla De Heredian hykerryttävän hassunkuriseen maailmaan. 

Tämä kehityskohde (engl. development, esp. urbanización) poikkeaa muista rannikon tusinakohteista edukseen ja muistuttaa karkkiväreissään köyhän miehen Il Positanoa. Tai no, ei niin köyhän, hollantilaisen miehen Il Positanoa.

Suomalaiselle TV- sarja The Prisoner ei varmaan sano mitään, mutta tässä paikassa on jotain samaa. Hieman keinotekoinen ja lavastemainen se on, mutta ehkä juuri epätodellisuutensa vuoksi niin idyllinen. 






Paikka on etenkin hollantilaisten suosiossa, eikä juuri muuta kieltä kuule puhuttavankaan. Talot ovat pökerryttävän kauniita, mutta arvatenkaan eivät ihan pikkurahalla irtoa.

La Herediasta löytyy myös aivan ihastuttava  ( ja niinikään hollantilainen) kahvila-leipomo-deli, jonka valikoima tyydyttää varmasti vaativammankin hollantilaista juustoa, leipää, juustoa, makkaraa, juustoa, piimää... tai juustoa kaipaavan herkuttelijan.

Muutama vuosi sitten Länsirannalla minulla oli hollantilainen kollega, mutta täytyy myöntää, että olin kokonaan unohtanut, miten vakavasti hollantilaiset juustonsa ottavat.

Siellä nautittu aamiainen olikin mitä mainioin tapa aloittaa tutkimusmatka vuoristoon.

Nauttiessamme aamiaistamme piti viereisessä pöydässä kiinteistövälittäjä palaveria kahden asiakkaansa kanssa. Vaihdoimme Herrasmiehen kanssa tietävän hymyn: taas oli jonkun unelmasta elämästä Espanjassa tulossa totta...