Torremolinoksen tournee

Sunnuntait ovat aikaisemmin tuntuneet allekirjoittaneesta jotenkin... turhilta. Onhan se vielä viikonloppua, mutta jotenkin päättymässä oleva viikonloppu heittää siihen ikävän varjonsa. Ja se vastuuntuntoinen ääni takaraivossa yrittää (muiden päässä kuuluvien äänien lisäksi) muistuttaa uuteen viikkoon valmistautumisesta: pyykinpesusta ja sensellaisesta Oikeasti Tärkeästä Ja Hyödyllisestä.

Täällä olen jotenkin oppinut nauttimaan niistä taas eri lailla. Kaupat kun eivät täällä oikein sunnuntaisin auki ole, joten ihmiset käyvät aamusta kirkossa, jonka jälkeen menevät perheineen churroille ja myöhemmin levittäytyvät - lapset sunnuntai-parhaimpiinsa pukeutuneina - paikalliselle Paseo Maritimolle, rantabulevardille. 

Aurinko paistaa ja kahden aikaan valkosipulin ja grillissä tirisevän lihan huumaava tuoksu täyttää ilman perheiden asettuessa nauttimaan sunnuntailounastaan chiringuitoihin.

Chiringuitot ovat koko rannikon varrelta löytyviä, yleensä kalaan ja äyriäisiin (ja toiset, yhä enenevissä määrin niihin kammoamiini ranskalaisiin, vettyneeseen pizzaan ja paahtoleipiin) erikoistuneita rantaravintoloita, joiden vetonaula on veneeseen rakennetun grillin loimussa paistuva Espeto Sardinas, vartaassa grillatut sardiinit. 

Joitain vuosia on ollut puhetta siitä, että chiringuitojen määrää yritettäisiin karsia, koska rannalla levittyvine terasseineen ne valtaavat niin ison osan rannasta. Mutta espanjalaisen tehokkuuden ja suunnitelmallisuuden tuntien... ehkä sitten mañana!

Me vietimme aurinkoista (ja kirkotonta) sunnuntaita Torremolinoksessa. 

Uskaliaimmat (lue englantilaiset) olivat jo rannalla ottamassa aurinkoa, mutta allekirjoittanut joutui myöntämään, ettei ehkä vielä ole shortsikeli. Ei lämpötilan, eikä minun säärteni puolesta. 

Kaukoidästä tutut kalapedikyyrit ovat löytäneet tiensä myös tänne ja Calle San Miguelin ympäristössä niitä oikein parveili. Hoitoaltaissa majailevat pikkukalat syövät jaloista kuolleen ja sairaan ihon jättäen jalat pehmeiksi. 

Itse en oikein ajatuksesta innostunut. Myös Herrasmiehen mielestä ajatus oli vastenmielinen. Muttei niin vastenmielinen, etteikö ruokahalua olisi riittänyt viereisen kahvilan Empire State Buildingin korkuisiin leivoksiin...!

Näky keski-ikäisten señoritojen liikavarpaita ahmivista pikkukaloista ei silti saanut meitä muuttamaan lounassuunnitelmiamme, ja lounaamme yhdessä chiringuitosta koostui boqueronesista, pikkukaloista, joita täällä tarjotaan niin viinietikassa kuin paistettuna, sekä pulpo a la Gallegasta, galicialaisittain valmistetusta mustekalasta. Tähän käytetään sitä isoa mustekalaa (tursasta?) jonka kanssa meidän keittiössämme ei vielä olekaan painittu. Pian siis. Ehkä jo mañana...?

Torremolinos on laajalti juuri sellainen vähän aikansa elänyt turistikaupunki, mutta kun rannikkoa kävelee takaisin Benalmadenaan päin, löytyy sieltä Carihuelan ihastuttava kaupunginosa. Taaskaan ei tarvitse kuin suunnata yhden kadun verran rannalta poispäin ja siellä,  Calle Marin ja Calle San Ginesin väliin jäävällä aukiolla,  odottaa perinteinen espanjalaisidylli- täydellinen toiselle sunnuntailounaalle!

Lähistöltä, Plaza de la Gamba Allegrelta, löytyy myös yksi rannikon harvoista kosher-hotelleista.