Italia-ikävää osa 2

Italian ikävä ei ole helpottanut vieläkään. Erityisesti ikävä on sitä porchettaa, roomalaista erikoisuutta (yrtein täytettyä possurullaa) sekä Trastevereä.

Trastevere on mukulakivikujineen idyllisyydessään eteläruotsalaista pikkukylää muistuttava kaupunginosa, jossa Herrasmiehen kanssa nautiskelimme taas lounasta auringonpaisteessa pitkän kaavan mukaan hurmaavassa pienessä perheravintolassa. Perhe sulki ravintolan, istui itse lounaalleen, mutta kävi aina välissä täyttämässä Limoncello-lasimme. 

Limoncello vaan on jotain niin ihanaa. Se on kuin aurinko pullossa. Mutta se on myös yksi niitä asioita, joita voi juoda vain Italian auringossa. Töölön räntäsateessa se vain tuntuisi... väärältä.

No kylläpäs sitä näytetäänkin rentoutuneelta. Kuinkahan monta Limoncelloa tuohon on mennyt...?

Koska äkkilähtö Roomaan ei ole mahdollista, pistin taikinan alulle. Ja muutama tunti myöhemmin ikävää lievitettiin leikkelelautasen ja grissinien avustuksella.

Grissinit ovat torinolainen ja sittemmin ympäri koko maailman italialaisravintoloita levinnyt erikoisuus. Tänään tehtiin ihan naturelleja, mutta halutessaan taikinaan voisi lisätä ruokalusikallisen silputtua rosmariinia. Tai bagel-tyyppisesti rapeaksi paahdettuja sipulihiutaleita.  Myös kumina antaisi kivan säväyksen.

Torinossa näiden päälle ripotellaan kaulintavaiheessa mannaryynejä. Halutessasi sisilialaisia grissineitä, ripottele tankojen päälle voitelun jälkeen seesaminsiemeniä. Grissini al papavero puolestaan syntyy, kun voitelun jälkeen päälle ripottelee unikonsiemeniä. 

24 kappaletta 

2 dl lämmintä vettä
2 tl (puoli pussillista) kuivahiivaa
1 rkl siirappia tai hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja

voiteluun: 1 kananmuna ja 1 rkl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sitten siirappi ja anna seistä n. 5 minuuttia. Lisää sitten öljy sekä 1 dl jauhoja ja sekoita. Lisää sitten suola ja loput jauhot. Vaivaa tasaiseksi ja joustavaksi taikinaksi. Kaada kulhosta pois yliääräiset jauhot, öljyä se kevyesti ja jätä taikina kohoamaan.

Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Jaa taikina neljään ja jokainen osa kuuteen. Pyörittele pellillinen kerrallaan edellisen satsin ollessa uunissa, jotteivat tangot kohoa liikaa- näiden on tarkoitus jäädä rapeiksi.

Vatkaa kananamunan rakenne rikki ja lisää öljy. Voitele tangot seoksella ja ripottele halutessasi päälle sormisuolaa, rosmariinisilppua, unikonsiemeniä tai seesaminsiemeniä. 

Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes kullanruskeita ja rapeita. Anna jäähtyä ritilän päällä.

Kyllä- eläimiä vahingoitettiin näissä kuvauksissa.

Italia-ikävää

Matkakuume roihuaa valtoimenaan. Rahatilanteen vuoksi sitä yritetään lääkitä  kotisohvalta käsin, edellisten reissujen kuvat ensiapuna.

Cannolien jäätyä päälle, on katse kääntynyt taas Italiaaan ja reilun puolentoista vuoden takaiseen Roomaan, joka maineensa lailla on jättänyt ikuisen jäljen sydämiimme.

Asuin tuolloin Tunisiassa, joten ne roomalaisrauniot eivät juurikaan tehneet allekirjoittaneeseen vaikutusta- niitä kun oli Karthago Tunisissa väärällään.

Roomalaiset olivat täällä(kin)

Maisemat olivat toki yleviä, mutta onhan noita nähty muuallakin.

Vatikaani taideaarteineen (ja tuntikausia dementoituneen käärmeen lailla Pietarinaukion ympäri kiemurtelevine jonoineen) ei myöskään herättänyt sellaista kiinnostusta, joka olisi riittänyt syrjäyttämään allekirjoittaneen katolista kirkkoa kohtaan tunteman antipatian. 

Tämä sen sijaan sai sydämen läpättämään kuin nuorikon hääyönään. Campo de' Fiorin tori ja siellä erityisesti Norcineria Viola, noin vuodesta 1789 toiminnassa ollut lihakauppa.

Katsokaa nyt noita ylväitä muotoja. 

Tuota tyyntä, omanarvontuntoista eleganssia. 

Tuota ajatonta tyyliä.

Tuota vuosisatojen ammattitaidon huippuunsahiomaa erinomaisuutta. 

Tinkimättömän käsityön kulmoinoitumaa.




Tuota klassista kauneutta jota Michelangelollakin olisi ollut vaikeuksia marmoriin vangita.

Ja näitä värejä! 

Onko tällaista nähty sitten Tizianin?

Mikä tuolla aamuruskon hekumallisissa sävyissä hehkuukaan? Porchetta!

Ja tuolla vastarakastuneen intohimolla leiskuva Salami Milanese!

Ja hillityn ulkokuoren alla uhmakkuuttaan piilotteleva Mortadella!

Ja tuolla, kesyttämättömällä ilolla kyllästetty Salsiccia!

Unohtamatta rakkauden ja ajan täyteen kukoistukseensa  kypsyttämää Parmankinkkua...

Voitte arvata kuinka onnellisena allekirjoittanut tuolta poistui- sydän, sielu ja vatsa ravittuna... suuntana seuraavalla kadulla sijaitseva leipomo.

Ja mitä? Cannolia aamiaiseksi? ! No mikä ettei.

Monta hyvää asiaa Herrasmiehestä voi sanoa, mutta ei sen paikka kyllä kameran takana ole. Eihän tuosta saa Photoshopillakaan ihmisen näköistä...

Eikä itkuun ole syytä, vaikka ruokavalio estäisi Violan herkuista nautiskelun- kosherikkoja hemmotellaan puolestaan La Taverna del Ghettossa. Heidän kosher- leikkeleensä ovat vähintäänkin (no melkein ainakin) jumalallisia. Parempia en ole koskaan saanut. En edes Israelissa.