Taikinan taikaa

Yksi mieleenpainuvimmista lapsuuden muistikuvistani on lastenohjelma,  jossa Sinikka Sokan esittämä täti istuu ruokakomerossa. Mitä se täti siinä puhui, on autuaasti unohtunut, mutta sen, kuinka se aina sekoitti tarinoidensa lomassa taikinan, jonka sitten söi suoraan kulhosta, on jäänyt mieleen sitäkin elävämmin. Runsaan kolmenkymmenen vuoden antropologinen kenttätutkimus on tosin paljastanut, ettei kukaan muu moista ohjelmaa muista koskaan nähneensä. Väittävät jopa minun kuvitelleen koko asian.

Ajatus siitä, kuinka sitten Aikuisena saa syödä taikinaa tuntui jotenkin ihanalta ja odottamisen arvoiselta. Nyt Ihan Oikeasti Aikuisena sitä on joutunut huomaamaan, että kuuluu siihen aikuisuuteen näköjään kaikennäköistä muutakin. Kuten sitoutumiskammoisia miehiä. Työnhakua. Maailmantuskaa. Identiteettikriisejä.

Nämä eivät sitten malttaneet odottaa siihen seuraavaan päivään...

Mutta sitä taikinaa on tullut syötyä.  Ja tämä taikina toimii noihin huoliin vallan mainiosti. Ja jos malttaa olla sitä taikinaa kovin paljoa syömättä, niin tästä taikinasta tulee ehkä maailman parhaita brownieita.

Toistaiseksi parhaiden brownieiden kunniapaikan allekirjoittaneen henkisessä Excel-taulukossa on vienyt tukholmalaisen Gateaux- leipomon tuotos. 


Tämän reseptin olen perinyt rakkaalta ystävältä Belindalta, joka on tällä hurmannut makunystyröitä ympäri maailmaa. Nyt on sitten minun vuoroni!


Alkuperäisessä ohjeessa taikina paistetaan 140 asteessa, mutta ainakaan oman uunini voimille noin alhainen lämpötila ei riittänyt. Tähän satsiin käytin cashew- pähkinöitä, jotka olin ensin kuivapaahtanut pähkinäisen maun korostamiseksi. Ja tämä on sitten tuhtia tavaraa... Ensi kerralla taidan kokeilla josko tuota voin määärää voisi hieman vähentää.

8 isoa palaa (tai 15 pienempää)

200 gr hyvälaatuista tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70-80%)

150 gr voita

2,5 dl sokeria

1 rkl vaniljaesanssia

2 kananmunaa

2,5 dl jauhoja

(1 dl cashew- pähkinöitä)

Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää hieman jäähtyneenä sokeriin. Lisää sitten kananmunat sekä vaniljaesanssi ja sekoita. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita tasaiseksi.

Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ( 17 cm x 26 cm) ja paista 175 asteessa 20-25 minuuttia. Levy on uunista tullessaan vielä pehmeä, mutta jähmettyy jäähtyessään.  Nämä ovatkin parhaimmillaan seuraavana päivänä, levättyään kylmässä. Mikäli itsehillintä antaa myöten...

Tarkoitus onkin, että sisus näissä jää ihanan tahmeaksi (mikäli käyttämäsi vuoka on isompi, jää levy ohuemmaksi, joten jätä paistoaika silloin lyhyemmäksi, ettei tulos ole kuiva).

Leikkaa juuri ennen tarjoilua paloiksi. Koristele halutessasi tomusokerihunnutuksella. Tai sulatetulla valkosuklaalla pirskotetuin raidoin. 

Pähkinät voi halutessaan myös jättää pois. Tai niiden tilalle voi käyttää minttuklaapaloja, valkosuklaapaloja, suolapähkinöitä tai pieniksi paloiteltuja vaahtokarkkeja. Salmiakki- tai lakritsasattumat toimivat tuon tumman suklaan kanssa ihan naurettavan hyvin. Tai sitten taikinan päälle voisi kaataa toffeekastiketta ja vetää siitä koko taikinan läpi veitsenkärjellä marmorimaisia kiemuroita...

(Taidan kuitenkin vastaisuudessakin välttää kiusauksen laittaa taikinaan niitä hillosipuleita vain, jotta saisin syödä koko satsin yksin...)

...nämä sen sijaan malttoivat.