Eilen oli Vuoden Virallisesti Romanttisin Päivä ja miehet kaikkialla hikoilivat "pareittain nautittaviksi suunniteltujen" ylihinnoiteltujen menujen äärellä miettiessään, miten kosia.
Herrasmies on työmatkalla, joten minä vietin päivää yksin. Hänen kuorsauksensa sijaan minua pitävät öisin hereillä naapuruston kulkukissojen soidinmenot. Desibeleistä päätellen sielläkin koetaan suuria tunteita. Taitavat olla tosin tuskaa enemmän kuin intohimoa ja elämää suurempaa rakkautta...
En ole koskaan ihan kotonani tässä talossa yksin. Suuren osan leffa-arkistostamme muodostavien trillereiden ansiosta olen varma, että ihan ikkunan takana vaanii sosiopaattisarjamurhaajakiduttajaraiskaaja.
Myös Herrasmiestä hirvittää jättää minut tänne yksin. Ei kovin ritarillisista syistä tosin, vaan siksi, missä kunnossa keittiö on hänen palatessaan kun olen saanut siellä päivätolkulla vapaasti mellestää.
Mutta... kun kissa on poissa niin (pulla)hiirihän tanssii! Tänään hän palaa kotiin ja mikäs sen parempi tervetulotoivotus kuin cantuccinit, Herrasmiehen rakastamat italialaiset mantelipikkuleivät.
Resepti on aikanaan kantautunut arkistoihini entisen kollegan kautta. Se herätti toimiston naisväessä ansaittua epäuskoa ja ekstaasia: "Siis... eikö niissä tosiaankaan ole yhtään rasvaa?!" No ei ole! Alkuperäisessä reseptissä tähän käytettiin viikunoita, mutta niiden puuttuessa korvasin ne aprikooseille, jotka myös antavat näille ihan aurinkoista ilmettä. Hitusen verran hiilaritietoisuuden kanssa flirttailessani korvasin yhden jauhodesin yhdellä desillä hienoksi jauhettuja kaurahiutaleita. Halutessasi korostaa manteleiden makua, lorauta joukkoon Amarettoa. Sitruunan ja appelsiinin voi halutessaan korvata millä tahansa sitrushedelmillä
n. 25 kpl
Resepti on aikanaan kantautunut arkistoihini entisen kollegan kautta. Se herätti toimiston naisväessä ansaittua epäuskoa ja ekstaasia: "Siis... eikö niissä tosiaankaan ole yhtään rasvaa?!" No ei ole! Alkuperäisessä reseptissä tähän käytettiin viikunoita, mutta niiden puuttuessa korvasin ne aprikooseille, jotka myös antavat näille ihan aurinkoista ilmettä. Hitusen verran hiilaritietoisuuden kanssa flirttailessani korvasin yhden jauhodesin yhdellä desillä hienoksi jauhettuja kaurahiutaleita. Halutessasi korostaa manteleiden makua, lorauta joukkoon Amarettoa. Sitruunan ja appelsiinin voi halutessaan korvata millä tahansa sitrushedelmillä
n. 25 kpl
3 dl vehnäjauhoja
50 g mantelijauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 ¾ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g kuorittuja manteleita
100 g kuivattuja viikunoita/
muita kuivattuja hedelmiä
2 munaa
Yhden sitruunan raastettu kuori
Yhden appelsiinin raastettu kuori
Sekoita kuivat aineet keskenään. Leikkaa viikunat saksilla pieniksi kuutioiksi.
Lisää mantelit, viikunat, raastettu sitruunan ja appelsiinin kuori ja lopuksi lisää munat. Sekoita hyvin, taikinan pitää olla löysähköä ja hyvin tahmeaa.
Jaa jauhotetuin käsin taikina kahtia ja muotoile se leivinpaperin päälle pellille kahdeksi litteähköksi pötköksi (n. 20x5 cm).
Paista 175 asteessa 30 min.
Ota leivonnaiset uunista, anna jäähtyä ja leikkaa terävällä veitsellä vinottain reiluin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkauspinta ylöspäin pellille ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes ne ovat rapeita.
Cantuccinit on niin hyviä, varsinkin espressoon dipattuina. Eikä tosiaan yhtään rasvaa, vaikka voisi helposti kuvitella.
VastaaPoistaHerrasmies on on noista varmaan otettu;D
VastaaPoistaJa kissojen soidinmenoja kuullaan tässä minunkin nurkilla useinkin;D
Joo-o... muistan yhä Haifassa ulpanissa unkarilaiselta kämppäkaverilta saamani (varsin yksityiskohtaisen) luennon uroskissan lisääntymiselinten fysiologisesta rakenteesta ja miten se vaikuttaa siihen, että ne naaraskissat tuskissaan siellä huutavat... :-/
Poista