Skandinaavista kauneutta

Tiedättehän sen mystisen paikan, jonne elefantit menevät tarujen mukaan kuolemaan? Tämä talo on sitä skandinaaviselle designille. Vaalean koivun, vähäeleisyyden ja harkittujen linjojen kanssa kasvaneelle on pohjoismaisen muotoilun hohto jo jonkin verran karissut. Toisin kuin tuolle meidän Herrasmiehelle.

Koska täällä päin on paljon muitakin skandinaaveja, saa sitä designia myös täältä. Joskin Stockmannin rahtipalvelu on ollut hyvin tyytyväinen uskolliseen kanta-asiakkaaseensa... Fuengirolassa on suomalaiseen muotoiluun erikoistunut liike, josta keittiönseinäämme on päätynyt vartioimaan kaksimetrinen Marimekon lehmä.

Pian talon hankinnan jälkeen meillä kävi englantilainen sähkömies joka sisään käveltyään jäi typertyneenä ovensuuhun. "Ollaanko me vielä Espanjassa?" hän kysyi epäuskoisena. Kyllä, me olemme. 

Mutta onhan Pohjoismaissa toki puolensa. Niinkuin se demokratia ja hyvinvointiyhteiskunta ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Ja näkkileipä. Omien varastojemme huvetessa tein sitä tänään itse.

Etenkin Ruotsissa tehdään aivan uskomatonta näkkileipää, jota mm. Östermalmin kauppahallista sitten muille maille vieraihille kannamme. Fuengirolan Los Bolichesissa, jossa suurin suomalaiskeskittymä on, löytyy toki suomalaisia elintarvikkeita niitä kaipaaville. "Itse me on sinapista ja ruisleivästä lähtien kaikki tänne tuotu", uskoutui meille kerran Granadassa tapaamamme, eläkepäiviään täällä viettävä suomalaispariskunta. Nykyään sitä ruisleipää saa kuulemma täältäkin.

Arroyo de la Mielissä päin asuu sitten enemmän ruotsalaisia, joka ilmenee myös paikallisten supermercadojen varustelussa. Sieltä löytyy mm. Kopperbergin siideriä ja ilonkyyneleet allekirjoittaneen silmiin kirvoittanutta Kalles Kaviaria. Ja tämän kanssahan se toimii niin ettei paremmasta väliä. Aikuiseen (ja hieman sivistyneempään) makuun nämä käyvät keiton seurana. Ja dipattuna esim. taramasalataan. 

Herrasmies kun tykkää vaaleista (kuten kuvasta näkyy), niin käytin näihin tuota kaapissa lojuvaa täysjyväjauhoa. Oman maun mukaan taikinaan voi käyttää myös pelkästään ruisjauhoja, kuten noihin vasemmanpuoleisiin sydämiin on käytetty, mutta se väri ei siitä kovinkaan paljon tummemmaksi muutu. Mitenhän kävisi jos tuon suolan korvaisi vaikka soijakastikkeella...?

Myös mausteet ja siemenet voi korvata ihan oman maun mukaan esim. unikonsiemenillä, pellavansiemenillä, seesaminsiemenillä tai auringonkukansiemenillä.

3.5 dl ruisjauhoja 

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

1.5 dl vettä

1 rkl öljyä

1.5 rkl kuminaa *) +

2 reilua rkl kurpitsansiemeniä
(tai 2 reilua rkl kurpitsansiemeniä + 
2 reilua rkl auringonkukansiemeniä)

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kauli kevyesti jauhotetulla pöydällä levyksi ja leikkaa haluamasi muotoisiksi paloiksi. Jos teet pyöreitä, suupalankokoisia, tulee tästä annoksesta n. 48 kpl. Noita pitkulaisia tulee koosta riippuen n. 20.

Pistele cocktail-tikulla ennen uuniinmenoa. Paista 250 asteessa n. 7 minuuttia.

Ystävänpäivän kunniaksi näistä voi toki leipoa tällaisiakin...

*) Toim. huom. MEILLÄ ON VÄÄRÄÄ KUMINAA. Jeps. Kävi sitten klassinen käännösvirhe tuon kuminan kanssa, joskin juuri väärinpäin. Tarkoitus oli käyttää sitä, minkä me ymmärrämme kuminaksi. Mutta käytin sitten kokonaisia täkäläisiä kuminoita, eli sitä, minkä me ymmärrämme juustokuminaksi. Ei sillä, on se kyllä hyvää näinkin. Antaa itse asiassa hieman meksikolaisen säväyksen...! Mutta jos siis käytätte sitä kuminaa, niin 1,5 tl riittää...