Viisi hyvää ja viisi kaunista

Campasimpukalta tuli tuossa haaste, jossa piti listata kuluneen kesän ylä-ja alamäkiä. Mietiskelyksihän se meni. Eikä vähiten sen vuoksi, etten jotenkin kykene käsittämään, että kesä on jo ihan oikeasti ohi. Vaan niin se tuntuu olevan. Vaikka vastahan sitä ihasteltiin kesän ensimmäisiä mansikoita! Ja maalailtiin kaikenlaisia suunnitelmia siitä, millä tästä kesästä otettaisiin kaiken irti!

Syksy alkaa hiipiä myös Espanjaan. Hitaasti, mutta sieltä se on tulossa. Illan hämärtyessä sen näkee mereltä nousevassa yötaivasta varjostavassa sumussa. Sen haistaa muuttuneiden tuulten tuoksussa. Loputtomia seikkailuja lupaava riehakkuus on väistynyt arvoitukselliseen hiljaisuuteen siitä, mitä tulossa on. Jossain Nuuskamuikkunen nostaa samojen tuulten herättämänä päätään ja valmistautuu pakkaamaan kapsäkin matkaansa varten. Niin minäkin. Mutta suunta, se on minulla toinen. 

Matka lentokentälle on aina yhtä raskas. Kyynelille ei näy loppua. Rintaa ahdistaa ihan kuin sen päällä istuisi vähintäänkin norsu. Voi melkein tuntea sydämensä särkyvän. Liki kahdeksan vuoden jälkeenkin erossa oleminen on koko ajan vain vaikeampaa. 

Näissä tunnelmissa lienee helpointa aloittaa niistä alamäistä...

1. Ikävät uutiset tuttavapiirissä ovat vetäneet mieltä ja suupieliä alaspäin aika lailla. Mutta toisaalta muistuttaneet siitä, kuinka ne tärkeimmät asiat ovat liian tärkeitä itsestäänselvyyksinä otettaviksi (kylläpäs kuulostankin kypsältä ja kungfutselaiselta. Seuraavaksi muutankin blogini lahkoksi. Kolme ensimmäiseksi kommentiosioon ilmoittautunutta saa aitiopaikan taivaassa.)

2. Erossa olo on raastanut etenkin viime aikoina kovasti. Kun on niin paljon asioita (ja aterioita!) mitä haluaisi toisen kanssa jakaa. Niinpä on joutunut huomaamaan, että joskus lomat ovat sellaisia, että niistä saisi komedian kirjoitettua ainoastaan ranskalainen. Eikä se silloinkaan olisi hauska muiden kuin ranskalaisten ja tekotaiteellisten mustiinpukeutuvien pseudointellektuaalien taidelukiolaisten mielestä (minä tiedän. Olin yksi heistä.)

3. Tietokoneen hajoaminen tuossa taannoin tuli kyllä niin väärään aikaan. Ja kyllähän sen uuden hankkimisesta sirkus tuli. Humanistihempukka joutui kantapään kautta (onko niitä muitakin keinoja?) oppimaan, että joskus on tärkeämpiäkin kriteereitä kuin käsilaukkuun sopivuus. Niinkuin vaikka "Windows-käyttöjärjestelmäyhteensopivuus". Pah. Uuden kanssa on nyt yritetty tulla sinuiksi jonkin aikaa. Tarvittavia ohjelmia etsitty ja ladattu. Mm. kuvankäsittelyohjelmaan yritän yhä tutustua ja tunnen itseni yhtä IT-taitoiseksi kuin mätä banaani.

4. Työ ja tulevaisuus ovat mietityttäneet ja turhauttaneet. Onko se ihmisluonto sitten vain rakennettu niin, että aina tuntuu haluavan sitä, mitä ei ole? Kun on hyväpalkkainen stressaava työ, niin kaipaa enemmän mielenrauhaa ja vapaa-aikaa. Ja sitten kun on stressitön ja paljon vähemmän vaativa työ, joka antaa mahdollisuuden panostaa muihinkin mielenkiinnon kohteisiin niinkuin vaikka bloggaamiseen, niin tuntee, että on ihan itsensä myynyt eikä pääse toteuttamaan sitä potentiaalia, jota varten niitä tutkintoja (ja opintolainoja!) on kuitenkin tullut hankittua. Ja kun ei oikein edes tiedä kuinka vakavasti ja mistä sitä uutta työtä edes etsiä, kun se tulevaisuus hyvin todennäköisesti odottaakin ihan toisessa maassa. Jotenkin olisi löydettävä tasapaino: tarpeeksi palkkaa, sopivasti vastuuta, mahdollisuus kehittyä, mutta joka kuitenkin jättää tilaa ja energiaa muullekin elämälle. Vaan sitä kai me kaikki etsimme... eli ei se ehkä ihan yhden kesän projekti olekaan?

5. Ehkä se on ihan hyvä merkki että takaraivoa ja kärsivällisyyttä nakertaa myös joku itseä ja omaa pientä elämää suurempi asia? Tai sitten se on rasittavan muka-tiedostavan maailmojasyleilevää ja tietämättömyydelle perustuvaa huuhaata? Päättäkää te. Mutta kyllä minua vanhana humanistina ja ihmisoikeuksien puolesta työskennelleenä ja kampanjoineena pistää vihaksi maailman tilanne monessakin paikkaa; tänä kesänä etenkin tuolla Venäjällä, jossa Putin yksinvaltiaan elkein karsii kansalaisoikeuksia riuskemmin kuin mynämäkeläinen metsuri maailman jatkaessa "Venäjä on ihan oikeasti demokratia"- teatteriaan. Etenkin vihaksi pistää LGBT- väestön kohtelu ja marginalisointi. GAY IS OKAY, OKAY?

Ja pohjaltahan matka voi jatkua vain ylöspäin, eikö? Eli onhan noita hyviä asioita ollut. On ollut aurinkoisia päiviä. Paljon naurua (ja viiniä!) on ystävien kanssa jaettu. On taas voitettu yksi reseptikilpailu ja tyttöjen kanssa miniroadtrippailtukin. Tässä siis viiden helmen kokoelma niitä:

1. Loma. On se aina kuitenkin loma. Ja Andalusia jaksaa aina yllättää. Niin paljon nähtävää, koettavaa, opittavaa... ja syötävää. Kyllä peiliin saa katsoa, jos ei paluumatkalla mahdu enää samoihin farkkuihin jotka oli tullessa päällä. Tai no, katsoisin peiliin, jos sinne mahtuisin. Etenkin Sevilla jäi mieleen ja sieluun.

2. Kummitätiys. Kun ei omia lapsia ole, ja niin paljon meni niiden Siskon rakkaiden riiviöiden alkuvuosista ohi muualla asumisen vuoksi, niin nyt ensimmäistä kertaa ihan aitiopaikalta seuraa pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. Nöyräksi tekee, että minulle on uskottu tuollainen vastuu. Vaikka etuoikeudeltahan se lähinnä tuntuu - olla osa jonkin noin ihanan, kauniin ja täydellisen elämää.

3. Vaikka tuo Campasimpukankin hehkuttama blogimiitti jäikin logististen haasteiden vuoksi väliin (vielä ne tiedemiehet oppivat sen kloonaamisen!) niin kesän aikana on kuitenkin niin eri tapahtumissa kuin ihan omaehtoisesti tullut tutustuttua ihmisiin blogien takaa ja hauskaa on ollut. Niin Magnum Pop up storessa, Happy Joe- lanseerauksessa, Tall Ship Racessa, Solar Kitchenissä kuin Murussakin.

4. Päivä Lintsillä. Pakkohan siellä on kerran kesässä käydä, mutta nyt sattui koordinaatit ja planeettojen asennot niin hyvin kohdilleen, että saatiin koko perhe koolle. Ja hauskaa oli koko rahan edestä. Kävelykin sujuu jo. Ja melkein kaikki mustelmatkin ovat jo parantuneet.

5. No pakkohan se on laittaa, eikö? Vaikka olette tästä varmaan kuulleet ihan tarpeeksi jo, niinhän? Mutta eihän sitä voi olla hehkuttamatta - sitä ehdokkuutta Glorian blog awardseissä nimittäin. On se kuitenkin sellainen kunnia, etten olisi sellaisesta uskaltanut uneksiakaan. Niin että laitetaan sekin sitten!

Ja kah - heti on vähän positiivisempi mieli! Meiltä haaste lennähtää kesäisenkevein siivin samassa sarjassa meidän kanssamme Glorian paras ruokablogi-kategoriassa kisaaviin blogeihin - tutustutaan nyt sitten heihin vähän paremmin! Eli haaste lähtee seuraaviin osoitteisiin:

Siskot kokkaa
Sillä Sipuli
Hannan soppa
Avaruusasema
Hellan ja viinilasin välissä


_____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?