Rosmariininen kriikunaflan

Työkavereiden sadonkorjuu se vain jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli minulle entuudestaan tuntematon tuttavuus: kriikuna. Tämä luumujen sukuun kuuluva pieni molluska on parhaimmillaan ihanan makea, mutta omaa silti hyvin luumuisen happamuuden. 

Ilmeisen temperamentikas tämä silti on, sillä kollegan mukaan ne eivät usein ole ehtineet Suomen ilmastossa kypsyä kunnolla. 

Temperamentikas se on myös käsiteltävänä, sillä sen halkaiseminen ja kiven poistaminen ei olekaan mikään yksinkertainen juttu. Kiven mukana kun tuppaa lähtemään suurin osa itse hedelmästäkin. Tähän kuulemma oivallinen apuväline on se sellainen oliivinkivenpoistaja. Näin taas kasvoi ruokabloggarin ostoslista yhdellä härpäkkeellä. Tällä hetkellä siellä on jo se pastakone, kaasupoltin (a.k.a. tohotin), leivinuuni ja lihamylly. Joulu ei tänä vuonna(kaan) voi tulla liian aikaisin...

En kuitenkaan halunnut ihan hillohommiin alkaa, vaan halusin ilahduttaa työkavereita jollain muulla. Niinpä mieleen tuli flan. 

Bretagnessa viettämäni aika on jättänyt mieleen lämpimiä muistoja paitsi niistä mereltä juuri palanneista kalakauppiaista, joilta sunnuntaisin käytiin lounastarpeet hakemassa, mutta myös nimenomaan bretagnelaisesta erikoisuudesta crêpeistä, tattarijauhosta tehdyistä täytetyistä letuista sekä flanista. Lingvistin mieleen on jäänyt myös alueen kiehtovankummallinen kelttiläinen kieli, jota kenelläkään muulla ei olisi tullut mieleenkään keksiä.

Flan, tai far, niinkuin sitä Bretagnessa kutsutaan, on raaka-aineiltaan ja rakeenteeltankin toista ranskalaista herkkua, clafoutista muistuttava herkku, mutta se on tiiviimpi ja korkeampi. Perinteisesti siihen käytettäisiin kai luumuja, mutta myös kirsikoilla siitä tulee ihanaa. Niin, ja kriikunoilla!

Nektariineista tekemääni clafoutista olen piristänyt rosmariinilla, joka toimii myös luumujen ja viikunoiden kanssa. Kokeilin sitä myös kriikunoihin, joskin tällä kertaa en silpunnut sitä taikinaan vaan heitin ikkunalaudan viimeiset oksat maitoon, jonka kiehautin ja annoin jäähtyä jättäen yrtin uuuttamaan siihen makuaan. Näin käytettynä sitä kannattaa tosin varata enemmän, kuin taikinaan silputtuna - jopa neljä oksaa riippuen siitä, kuinka vahvan männynaromin siihen tahtoo. Toinen mauste, mikä toimisi näiden kanssa mainiosti on kaneli. Uuta joko kanelitankoa maidossa samalla lailla tai ripottele sitä jauhettuna suoraan taikinaan (jolloin se ei tosin pysy ihan niin kermanvalkoisena kuin sen puristisesti pitäisi). 

Minulla ei valitettavasti ole mitään käsitystä, mistä alkuperäinen ohje on peräisin, mutta jostain englanninkielisestä lähteestä se on sähköiseen arkistooni kopioitu.  Sitä on allaolevaan sitten muokattu niin sen tavoittelemani kiinteyden ja paksuuden saavuttamiseksi. Se minun lempiflanini on aika kiinteää, joten jos haluat omastasi hyllyvämpää, vähennä jauhojen määrää esim. viiteen ruokalusikalliseen. Jos taas haluat siitä kiinteää, nosta se seitsemään ruokalusikalliseen. Jäähtyessään se toki myös kiinteytyy lisää.

Tuo kuvassa näkyvä vuokani on n. 16 cm x 24 cm.

Muutama desi kriikunoita

5 kananmunaa
5 rkl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl vanilja-aromia
6 rkl vehnäjauhoja
4,5 dl (täys)maitoa
(3-4 oksaa rosmariinia)
1 rkl voita

Sekoita kananmunat kuohkeaksi vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää sitten joukkoon sokeri koko ajan vatkaten sekä vanilja ja suola. Lisää sitten vehnäjauhot yksi lusikallinen kerrallaan. Lusikalliset saavat alkuperäisen ohjeen mukaan olla "vienosti pyöreitä, muttei kukkurallisia". Jatka vatkaamista niin, että tuloksena on paksu, tasainen massa. Lisää sitten maito vähän kerrallaan. Peitä ja anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin kaksi tuntia.

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kun uuni on kuuma, laita laita käyttämääsi vuokaan voinokare ja laita vuoka uuniin. Kun se on sulanut, pyörittele vuokaa (varoen, sehän on kuuma) niin, että voi leviää tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille.  Ripottele käyttämäsi marjat/ hedelmät vuoan pohjalle ja kaada massa varovasti päälle. Siirrä vuoka takaisin uuniin, laske lämpöä 180 asteeseen ja paista 25-35 minuuttia, kunnes se on saanut hieman (mutta vain hieman!) väriä ja pullistelee kutsuvasti.

Anna jäähtyä hieman ja ripottele päälle tomusokeria. Toisten mielestä parhaimmillaan yhä hieman lämpimänä, minun mielestäni seuraavana päivänä. Mutta c'est la vie. 

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?