Hella ja Huone - voiko hyvää olla liikaa?

For English please see here

* * * 

Tampereen Hella ja Huone on erinomainen... mutta voiko hyvää olla joskus sittenkin liikaa?

* * * 

Tuoreimman Tampereen-ekskursiomme kohokohta oli luonnollisesti kaupungin ravintolavalikoimaan tutustuminen. Ruokailutoimintojen ulkoistaminen kun tuntuu näin kirjaprojektin kokkausurakan jälkimainingeissa varsin houluttelevalta vaihtoehdolta.

Bertha-juttuun saatujen suositusten (kiitos niistä!) perusteella lauantain illallispaikaksi valikoitui Arto Rastaan Hella ja Huone, jonka tuorein White Guide Nordic rankkaa Tampereen toiseksi parhaaksi - Bertha kun nappasi uusimmassakin rankingissa ykköspaikan.

Olimme kaukaa viisaina jättäneet lounaankin väliin, mutta silti 16 ruokalajin tasting-menu tuntui hieman liialliselta. Koska toinen vaihtoehto olisi kuitenkin tarkoittanut vain puolikkaaseen kattaukseen tutustumista, valitsimme ahneina koko menun (95€), jonka saimme onneksi jakaa kahdestaan. 

Suurkiitos joustavuudesta henkilökunnalle!

Koska treffi-ilta ja mekko ja pikkulaukku, jäi oikea kamera hotellille. 

Mutta koska ruokabloggari ja tehosuorittaja, niin olihan niitä kuvia sitten kuitenkin saatava. 

Niinpä kuvien laatu on sen mukaista - pahoittelut tästä. 

Juomapakettia (34€/ 58€/ 80€) ei saanut puolitettua, joten tempaisimme molemmat sen sitten kokopitkän kaavan mukaan. 

Yhteensä illalliselle kertyi siis hintaa 285€.

Ovelasta valinnasta toisiamme onnitellen kohotimme shampanjalasimme (Champagne de Castelnau Réserve Brut, 15€/ lasi) ja valmistauduimme tulossa olevaan kulinaariseen moniotteluun. Vaan kuinkas sitten kävikään...

1. Little Nibbles 

Riisicrispiä ja ihanaa sitruunavaahtoa sekä tartar, jota näkkärin kuminaisuus saatteli kauniisti...

...sekä huikaisevan hienostunutta maa-artisokkakeittoa. 

2. Pucker Porridge

Tattaripuuroa, upean syvän makuista sipulilientä, rapeaa lehtikaalia ja karpaloa.

Viiniparituksena Charles Joguet Les Petites Roches Chinon. Toimi. 

3. Hallusinating Mussles

Hieno tämäkin, mm. kyssäkaalia sisältänyt annos, joskin ko. kasviksen funktio oli vähän outo. Makua kun siinä ei ole juuri lainkaan, niin se vaikutti vain hieman raa'aksi jääneeltä perunalta. 

Kielinatsia myös häiritsi se, että menun nimissä oli välttämättä haluttu käyttää kieltä, jonka oikeinkirjoitusta ei kuitenkaan hallittu. 

Sherryfani puolestaan riemastui juomapaketin seuraavasta pysähdyksestä: Tio Pepe-sherrystä. Yllättävä ja toimiva veto. 

4. Pike Perch walking in the smoky forest

Ihastuttava annos sai metsäistä tuulahdusta mm. kuusenkerkkäsiirapista. Näin ainakin tulkitsimme kuubalaisen sommelierimme kanssa käydyn keskustelun perusteella. 

Juomaparitus: Pierre Cherrierin Essentiel Sancerre

5. Snailie, snailie, shoot out your horn

Illan oma suosikkini. Unelmaisenkuohkeassa juuriselleriliemessä köllötelleen etanaraviolin ulkomuoto saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta niin käsittämättömän hienostunut annos, että ylistyssanojen puutteessa halasin sommelieriamme. 

Tässä kohtaa tarjoilussa tuli niin pitkä ja meille kenenkään sen kummemmin asiaa selittämätön tauko, että epäilimme jo tulleemme unohdetuiksi. Eipä sillä, ei tässä vaiheessa enää kyllä nälkäkään vaivannut. Päätimmme kuitenkin jäädä odottamaan ja lopulta keittiöstä taas alkoi tulla tavaraa. 

6. Chicken Dance

Suurella kiinnostuksella seurasin, miten seuralainen tästä ruokalajista selviäisi: maksa kun on ainoa asia, jota Göteborgare ei suostu syömään. Paitsi ilmeisesti tamperelaisen fine dining-ravintolan kananmaksamoussena. 

"Ihan eri asia", oli miehen analyysi. Ja mikäs minä olen noin pettämätöntä logiikkaa kiistämään. 

7. Una cerveza para mi cerdo, por favor!

Ihastuttavasti esitelty annos, jonka juomaparitus oli toisessa varsin luovassa vedossa trappistiolutta. 

8.Ox's Afternoon Tea

Hieman turhan suolaista consomméta saatteli flatbread, jossa oli hauskan rapeaksi paistettu pinta, mutta joka oli kuitenkin keskeltä jäänyt raa'aksi.

9. Pumpkin it up

Toinen ulkomuodollaan hurmannut annos, joka kuitenkin juustoa sisältävänä päätyi seuralaisen vatsalaukkuun. 

10. Fish & Chips

Täydellinen beurre blanc. Täydellinen. Kaverina Charles Baurin Pinot Blancia Alsacesta.

11. Tongue & Neck

Nimen perusteella odotin tätä annosta kaikkein eniten... mutta tässä vaiheessa turnausta olimme jo niin uuvuksissa, että ajatuskin ruoasta sai voimaan pahoin. 

Nyt oli kuitenkin minun vuoroni uhrautua tiimin vuoksi. Erinomainen annos, johon lihan kuorrutus toi hauskaa rapeutta. 

Puolet annoksesta jäi kuitenkin lautaselle, sillä ruoan määrä alkoi tuntua suorastaan absurdilta. 

Ja meitä oli sentään syömässä kaksi joista toinen on syönyt viime kuukaudet neljän ihmisen edestä!

Lasiin kaadettiin Cabernet Francia: Domaine de la Perruchen Saumur Champignyä Loiren laaksosta.

12. Say Cheese!

No, tässä oli juustoa. Jota en syönyt. Enkä näköjän myöskään kuvannut. Seuralainen kuitenkin tykkäsi. 

Tiedättehän sen sanonnan kuinka "jälkiruokamaha on ihan oma mahansa"? Ilmeisesti se todellakin pitää paikkansa, sillä siinä vaiheessa kun niitä alettiin kantaa pöytään, olimme taas kummasti virkistyneet ja löytäneet elämänhalumme uudestaan. 

Juomavalinta oli jälleen varsin luova: normandialaista pääärynäsiideriä!

13. Nordic kind of sour milk

Tykättiin. Ei turhan makeaa ja hauska tekstuuri.

14. Snow White's Venom

Tykättiin tästäkin. Uupumus alkoi tosin voittaa, eikä mitään merkittäviä muistiinpanoja ole enää jaksanut edes yrittää saada aikaiseksi.

Tämän kaverina oli kuohuviiniä Limouxista: Antech Limoux Méthode Ancestrale Doux et Fruité.

15. Ficus Carica Cacaotica

Viikunaa ja suklaata. Hyvää. Etenkin sen juomaparituksen; Taylorin portviinin kanssa. 

16. Crêpe Fraiche

Tästä jälkipolville muistoiksi jäänyt kuvitusmateriaali oli sen verran surkea, että säästettäköön teidät siltä.

Puolet juomista jäivät juomatta - turnauskestävyys ei yksinkertaisesti riittänyt. Huojuimme takaisin hotellille rojahtaaksemme epäuskoisina sängylle raskaasti hengittäen.

Seuraavana aamuna jätin hotelliaamiaisen väliin - elämäni ensimmäistä kertaa . 

Ei pystynyt. Vieläkään.  

Hella ja Huone on paikallinen instituutio, kertoi eräs paikallinen, joka on itse käynyt siellä jo jostain 90-luvun lopusta lähtien. 

Taso on kuulemma aina ollut kova eikä "sellaista herkkyyttä eri komponenttien yhdistämisessä löydy täältä muualta".

Kiitos siis onnistuneista vinkeistä - mihis seuraavalla Tampereenreissulla tehtäisiin pöytävaraukset?

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!