Kylläpäs bloggaajia onkin viime aikoina juhlittu. Ensin oli Gloria Blog Awards ja viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa koskaan järjestetty Indiedays Inspiration Awards. Vaatteita valitetessa huomasi taas, kuinka vaatevarasto on elämän lailla jakaantunut kahteen (aika erikokoiseen) aikakauteen: aikaan ennen ja jälkeen ruokabloggauksen...
Gloria Blog Awardseissa suurta ihastusta, kummastusta, hilpeyttä ja hämmästystä herättäneet Eleanor von Smörin pääkoristeen innostamana laskin sen varaan, että mitä isompi pää, sitä pienemmältä pyllyn täytyy näyttää, eikö? Fasinaattori on muuten ihan omista käsistä lähtöisin!
Olimme avecini, Gloria Blog Awardsien hiusmestariteokseni takana olleen Tukkataikurin kanssa vapaaillan tarpeessa (mikä järki siinä on että viikonloppuja on viikossa vain yksi? Ja sekin vasta aivan viikon lopussa?) joten uskaltauduin jättämään jopa kamerani kotiin. Päätös, jota muiden bloggareiden touhuilua kaihoisasti katsellessa katkerasti kaduin. Niinpä joudutte tyytymään kännykkäkameran otoksiin. Vastaisuudessa superliimaan kamerani käteen, jottei moista päätöstä tule enää vastaisuudessa tehtyä!
Muuta kutsuvierasjoukkoa tutkaillessamme tunsimme itsemme minihameettomuudessamme, hotpantsittomuudessamme, korokekorottomuudessamme, irtoripsittömydessämme ja yleisessä paljetittomuudessamme kovin vanhoiksi. Indiedaysin päätoimittajan, ihanaisen Sadun aurinkoisen tervetulotoivotushalauksen myötä ilta pääsi kuitenkin näilläkin mummoilla onnistuneeseen alkuun. Eivätkä muutamat (kolmannen jälkeen lopetin laskemisen...) Chambord-shampanja-cocktailit sitä ainakaan huonommaksi tehneet!
Tarjoilut olivat ensiluokkaiset - meistä pidettiin todella hyvää huolta!
Palkintoja jaettiin sisustus-, muoti, lifestyle- sekä ruokakategorioissa. Itse olin ehdolla ruokakategoriassa, joskaan voittoa ei tullut tällä(kään) kertaa - sen nappasi ylivoimainen yleisösuosikki Kinuskikissa.
Hauskanpitoamme tuo ei hidastanut sitten yhtään - iso kiitos Indiedaysille! Ja vähintään yhtä iso kiitos kaikille teille lukijoille ja äänestäjille! Kymmenen kuukautta, 300 postausta ja yli 87 000 lukijaa on nyt takana. Tämän kuukauden tunnustupalkintona meidän Töölön pienestä keittiöstämme Kontulan pientä keittiötä ansiokkaasti emännöivälle Milmalle lähtee tuota maanmainiota granaattiomenamelassia - pikkulinnut kun ovat kertoneet, ettei sitä ihan joka paikasta löydykään! Toivottavasti sille löytyy käyttöä myös Milman keittiössä! Inspiraatiota varten kannataa tsekata vaikka tyttöjen illan salaatti tai kananmaksa syyrialaisittain tai munakoisotahna yrttisillä pitasipseillä...
Seuraa, tykkää, kommentoi, nosta meidät blogilistallesi, anna palautetta - kaikki on tervetullutta ja tullaan huomioimaan näiden tunnustuspalkintojen muodossa. Ihanaa kun olette mukana!
__________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Seuraa, tykkää, kommentoi, nosta meidät blogilistallesi, anna palautetta - kaikki on tervetullutta ja tullaan huomioimaan näiden tunnustuspalkintojen muodossa. Ihanaa kun olette mukana!
__________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Jos olisin tullut paikalle niin päälläni olisi ollut pinkki kauluspaita,lippis,kravatti auki,puvuntakki ja repalaiset farkut :D
VastaaPoistakai nyt kuitenkin hiuslisäkkeet edes ;-)
PoistaVoi että, ihanaa ja kiitos paljon :) Kyllä tää piristi päivän ihan ihan toiselle tasolle...nyt mulla on granaattiomenamelassia !!! :D
VastaaPoistano niin on :-) kiitos itsellesi ihanasta tsempistäsi!
PoistaVautsi mikä hieno tukkakoriste!
VastaaPoistaJa taas niin harmitti tämä välimatka,muuten oltaisiin taas tavattu tuolla...
no olihan sitä edes jollain lailla yritettävä panostaa tällaisen varhaiskeski-ikäisenkin :-) ja olispas todellakin ollut kiva enemmän meitä ruokabloggareita tuolla nähdä!
PoistaKiva on olla mukana :). Todella kaunis hiuskoriste ja kyllähän se niin on, että kun korostaa itsessään niitä hyviä puolia niin ne huonot jää kaikilta huomaamatta.
VastaaPoistakiitoksia :-) perhosetkin selvisivät yön bakkanaaleista (liki) vahingotta :-)
PoistaKuinka mulla jäi tuo hiuskoriste (ja sinä) huomaamatta? Itse olin niin tummanharmaissani, että olinkin varmaan aika näkymätön, eipä ollut minullakaan paljetteja, tekoräpsyjä, miniä tai hotpantseja. Eikä yksisarvisen sarvea tai vihreitä huulia...
VastaaPoistavoi hiisi - kuinka olisikin aikuiselle (hups...) seuralle ollut kysyntää :-) ja hei- olin ihan unohtanut - kyllähän toi munkin pää jäi ihan noloksi kakkoseksi niiden otsaripojen ja sarvien joukossa :-)
Poista