Suodattamatonta olutta, suodattamatonta hauskuutta

Muistatteko sen legendaarisen lausahduksen Unelmien kentästä? "Build it and they will come"? Epäilenpä, että alkoholiyrittäjillä on samantyyppinen suhtautuminen tähän blogiin. "Pour it and she will come". Vaikka oikeassahan he näyttävät olevan. Blogini lyhyen taipaleen varrella on saatu nauttia niin Happy Joe- siiderin kuin Lapin Kullankin tarjonnasta.

Huomaa tarjoilun kanssa sointuvaksi valittu cocktailsormus!

Eilen oli lanseerausvuorossa Pilsner Urquellin erikoiserä. Tästä päivästä lähtien tuo suodattamaton uutuus on myös muun janoisan kansan saatavilla erinäisissä soitto- ja lauluravintoloissa.

Olut on saanut alkunsa Tsekin Plzenissä sijaitsevissa yhdeksän kilometrin mittaisissa maanalaisissa kellareissa. Hiivana käytetään sitä samaa hiivaa, mitä panimo on jo aikojen alusta käyttänyt. Panimolla on kolme hiivapankkia Prahassa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa jossa tätä arvokasta alkueliötä sailytetään. Jossain vaiheessa oli panimo kuulemma yrittänyt käyttää toista, Kozel- oluen valmistuksessa käytettävää hiivaa, mutta se oli muuttanut makuprofiilia niin paljon että ajatuksesta oli jouduttu luopumaan saman tien. 

Koska olut on suodattamaton, tuo makuprofiili muuttuu nopeasti, minkä vuoksi elinkaari on varsin lyhyt. Tuo meidän maistelemamme olut esimerkiksi oli tehty maanantaina. Sen sameaa ulkomuotoa ja kitkerää hajua tunnustellessani en oikein tiennyt mitä odottaa - itse kun en olutta juurikaan juo. Asiantuntijalausuntojen (mm. paikalla olleen laatujohtaja Kamil Ruzekin) mukaan siinä on havaittavissa "kermatoffeemaista makeutta". Minun ja avecinani toimineen Kissabloggarin kitalaet puolestaan aistivat bukeessa hikistä hunajaa. Ja nyt, kuten suuresti rakastamani Oz Clarke sanoisi, tulee beer fact: Viini syljetään, olut sen sijaan niellään - etenkin tämänkaltaisen oluen kitkeryyden rekisteröivät reseptorit kun sijaitsevat sen verran syvällä kielen takaosassa. 

Maku sen sijaan yllätti. Ruokabloggarina kun päällimmäisenä on mielessä se ruoan ja ruokajuoman liitto, niin ei ihan heti tullut mieleen, mihin tämän oluen (yllättävänkin) hapottomuuden yhdistäisi. Toisin kun siinä omassa olutsuosikissani vehnäoluessa, tästä puuttui se tuolle oluelle ominainen rapsakkuus. Vastaus löytyi Kappelin kellarin kattamasta buffet-pöydästä. 

Olut toimi yllättävän hyvin kaiken kanssa. Aasialaisvivahteisellä soija-hunaja-inkivääri-marinoidusta marmorihärkä-siitakesieni-paloista olut toi ruoan makeuden ihan uudella tavalla esiin. Pöytäseurueemme oli myös sitä mieltä että kyllä se chorizonkin  jaksoi kannatella. Tämä chorizo (Lagerblad Foodsin valikoimasta) oli tosin koostumukseltaan ja makumaailmaltaan varsin bratwurstmainen eikä siinä ollut tietoakaan siitä pimentonin ja chilin ryydittämästä potkusta, mihin ainakin itse olen saanut tottua.

Onhan noissa eroja. Niin miehissä kuin oluissakin.

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?