Conejo al ajillo - kaniconfit sevillalaisittain

Siskonlapset saivat jokin aika sitten näännytystaistelun jälkeen tahtonsa perille ja talouteen muutti Onni-kani. Ja mitä minulle sanottiin? "Ei, ennenkuin edes kysyt sitä, et saa pistää sitä pataan". No enhän minäkään nyt ihan kaikkea söisi... ei, kylläpäs söisin. 

Kania syödään Andalusiassa ja etenkin Sevillassa paljon. Siellä sitä myös viimeksi söin. Ja sellainen tarttui mukaan myös kotiinviemisiksi. Jonkin verran on noita alkanut näkyä myös Suomessakin, joskin hinta (18 € Suomessa, 6 € Espanjassa) kyllä taas entisestään syventää kaukokaipuutani. 

Ja ei, ennenkuin edes kysytte sitä, "ennen" - kuvaa ette kanista saa. Sen kynittyä sikiötä muistuttava ulkonäkö kun ei ole ihan sieltä kaikkein hellyttävimmästä päästä. Ja koska sillä on vielä se pääkin mukana, on se ruho paloiteltava ennenkuin mihinkään varsinaisiin kokkaushommiin edes päästään. Tähän ohjeet löytyvät kätevästi Youtubesta!

Conejo al ajillo on yksi suosituimmista kaniruoista. Siinä kani paistetaan valkosipulin uuttamassa öljyssä. Ilmeisesti kanin maun voimakkuus riippuu paljolti siitä, mistä päin se on, mutta yllättävän mieto se on - ei lainkaan niin riistainen mitä kenties jopa toivoisin. Sitä reisikoipea lukuunottamatta hirveästihän ei siinä syötävää kyllä ole ja se vähäkin on kovin rasvatonta ja luista. Vähän niinkuin supermallia söisi. Niinpä päädyin muutaman vuoden takaisen Good Food- lehden ohjeiden inspiroimana hauduttamaan sen öljy-viiniseoksessa confit- tyyliin. 

Toisaalta bongattujen Michael Psilakiksen ohjeiden mukaan tuo kani kannattaisi suolata yli yön sekoittamalla 3 rkl suolaa 1 rkl sokeriin ja hieromalla seos kanin pintaan. Tämän jälkeen sen annetaan palvaantua yön yli kylmässä, huuhdellaan ja pyyhitään kuivaksi. Minun suunnitelmalllisuuteni ei ihan noin pitkään kestänyt. Kaninpalat voisi sen lohkomisen jälkeen varmaan myös kylvettää suolavedessä puolisen tuntia ennen paistamista, vai mitä sanoo keittiöauktoriteettini Chef Joonas?

Sevillalaista teemaa jatkaen tarjosin sen kanssa alueelle tyypillistä kikherne-pinaattipaistosta.

Pääruokana tästä riittää kahdelle, tapaksina neljälle

1 kani

suolaa, pippuria

hieman jauhoja 

öljyä ruskistamiseen

Confit-seos:

0,5 l oliiviöljyä (ei extra virgin)

0,5 l valkoviiniä
1 sitruunanmehu

2 laakerinlehteä

2 valkosipulia

5 rosmariininoksaa

Suolaa ja pippuroi kani hyvin. Kierittele se sitten jauhoissa ja ravistele ylimääräiset pois (jauhot voi jättää poiskin, mutta kyllä se sitä ruskistumista helpottaa). Paista öljyssä pannulla lihoihin erissä kauniin ruskea paistopinta. Halkaise valkosipulit kahtia. Laita ne kattilaan muiden confit-ainesten kanssa ja kuumenna hiljalleen poreilevaksi. Asettele kaninpalat seokseen niin, että ne peittyvät. Kypsennä 2 tuntia kannen ollessa raollaan. Tarkista välilä, että kattilassa on vielä tarpeeksi nestettä ja etteivät kanit ole jämähtäneet pohjaan kiinni.

Kikherne-pinaattipaistos:

2 tlk kikherneitä

300 gr pinaattia

1 sitruunan kuori raastettuna

2 valkosipulinkynttä

ripaus muskottia

suolaa, pippuria

Valuta ja huuhtele kikherneet. Kuori ne (kuori lähtee nipistämällä). Leikkaa pinaatista kannat ja isoimmista lehdistä myös se kova keskiruoti. Kuumenna pannussa hieman öljyä ja lisää siihen hienonnettu valkosipuli sekä puolet sitruunankuoresta. Pyörittele niitä hetki öljyssä ja lisää kikherneet. Kypsennä kunnes ne ovat läpeensä kuumia ja lisää sitten muskotti ja pinaatinlehdet. Jatka kypsentämistä kunnes lehdet ovat pehmentyneet. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile lopun sitruunankuoriraasteen kanssa. Niin, ja sen kanin.

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?