Siesta-anarkiaa (ja lisää tapaksia)!

Lounaan jälkeen olikin aika nauttia siestasta jatkaa tutustumista Marbellaan. Joka tarjoili mm. lämmintä aurinkoa ja kylmää viiniä. Varsinaiset kissanpäivät siis! 

Siestaa on muuten paikallishallinto täällä yrittänyt lakkauttaa, sen kun on katsotaan "olennaisesti laskevan työntekijöiden tuottavuutta". Vaan andalusialaisetpa nousivat vastarintaan rakastamansa perinteen puolesta, joten niin se yhä jatkuu!

Jos Salvador Dalista tykkää, kannattaa Marbellassa tutustua rannan vieressä sijaitsevaan Avenue Del Mariin, joka on kyseisen taiteilijan veistoksin koristeltu kävelykatu.

Taidetta tarjosi myös ranta. Muistatteko ne Fuengirolan hiekkaveistokset? Joku oli täällä pistänyt vielä paremmaksi...

Iltapäivästä olikin aika vetäytyä viinilasillisille ja tapaksille, tällä kertaa San Lazaro-kujalle. Paikan leppoisa ilmapiiri ja taustalla soiva La vie en rose olivat täydellinen keino päättää päiväretki. 

Myös tämä paikka hurmasi mutkattomuudellaan. Tupakkaa kun saa Espanjassa ostettua ainoastaan tabac- liikkeistä tai myyntiluvan saaneiden ravintoloiden automaateista. Suurimmassa osassa ravintoloita ei sellaisia kuitenkaan ole, joten tiedustellessani olisiko ravintolassa myydä tupakkaa, kaivoi tarjoilija koneen puuttuessa taskusta oman askinsa ja tarjosi siitä. 

Söimme vanhoja tuttuja: pimientos rellenos (tällä kertaa pinaatilla ja tonnikalalla täytettyinä) sekä boquerones al limon. 

Fabada Asturian näköinen annos herätti uteliaisuuteni, mutta eihän se mitään Fabadaa ollutkaan! Se oli callos con garbanzos. Ihan hyvä, etten sitä kieltä vielä oppinutkaan, sillä sehän tarkoittaa kikherneitä. PÖTSIN kanssa. 

Kuten saatatte muistaakin, yritin pitää Turkissa mieleni avoimena uusien ruokien kanssa, mutta pötsin heinäkuun helteissä kylpevän navetan lemua muistuttava haju ei ollut omiaan saamaan minua syttymään tälle ruhonosalle. Tämä annos sen sijaan oli. Maku oli lempeä ja rakenne murean pehmeä. Ay caramba, olen myyty!

Mistähän tuota pötsiä saisi Suomessa hankittua...?