Marbellassa, kuten muuallakin suosittelen välttämään niitä keskusaukioita ja pitkillä, viidella eri kielellä kirjoitettuja menuja tarjoavia paikkoja. Kuitenkin jo ihan niiden lähettyviltä löytyy sivukujia, joista löytyy niitä paikallisten suosimia, autenttisia makuelämyksiä tarjoavia ravintoloita. Marbellassa Plaza de Los Naranjosin ympäristössä tällaisia katuja ovat etenkin San Lorenzo sekä Pantaleon.
Me asetuimme lounaalle Pantaleon-kujalta löytyvään Taberna Casa Curroon, joka on niin perinteinen kuin perinteinen olla voi - niine härkätaistelijalegendoille pyhitettyine seinineen ja baaritiskillä viinilasinsa kanssa istuvine vanhoine ukkoineen jotka eivät koskaan tunnu lähtevän kotiinsa.
Menut näissä paikoissa ovat toki paljon suppeampia kuin niissä turistirysissä, mutta sitäkin parempia siinä, että ne keskittyvät hyviin, paikallisiin tuotteisiin. Joskin ei se menun olemassaolokaan aina välttämättä kerro siitä, mitä saatavilla oikeasti on... Niinpä joka pöytään ympärillämme päätyi enemmän tai vähemmän samoja ruokia. "Is good! IS GOOD!" oli kazakstanilaista kylvettäjää muistuttavan emännän kommentti kaikkiin kysymyksiimme.
Ottaen huomioon, kuinka etenkin eteläinen Espanja elää turismista, on ollut hämmentävää huomata, kuinka vähän täällä loppujen lopuksi puhutaan englantia. Tällaisissa ravintoloissa se on olematonta, kuten huomasimme pateeta tilatessamme. Vastaukseksi siihen, mitä pateeta se on, saimme pesijänaiselta nyrkit kainaloihin työnnettynä esitetyn pantomiimin linnusta. Onneksi on Google-kääntäjä: peltopyytähän se! Ja varsin mainiota olikin. Siitä puuttui se tympeänkarvas jälkimaku, jota esimerkiksi possupateesta usein löytyy.
Vaikka eivät niitä jättimaisimmän kokoisia olleetkaan, olivat katkaravut uskomattoman tuoreita eivätkä seurakseen kaivanneet muuta kuin ripauksen hyvää suolaa.
Butifarra kuulosti houkuttelevalta, joskin epämääräisen tutulta. Ja sitä se olikin - alunperin Kataloniasta kotoisin olevaa, häivähdyksellä neilikkaa maustettua valkoista makkaraa. Ulkomuoto tuossa on ihmisenvärisyydessään hieman epämääräinen ja makukin vähän lenkkimakkaramainen...
Myös paikan bellotaa tuli kokeiltua, joka olikin niin hyvää, että Canonin sijaan se ehti tallentua vain allekirjoittaneen makunystyröihin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti