Kirkossa Cordobassa

Ikävä tosiasia on se, että yksi pieleenmennyt asia saattaa käynnistää kokonaisen epäonnistumisten sarjan. Kuten meille kävi. Kun herää liian myöhään, pääsee liikkeelle liian myöhään. Jolloin saapuu Benalmadenan juna-asemalle liian myöhään. Jolloin myöhästyy Malagaan menevästä junasta. Ja sen seurauksena myös siitä ainoasta päivittäisestä Malagasta El Chorroon menevästä junasta. Jolloin päätyy asemalle tuijottamaan junan takavaloja ja miettimään että mitäs sitä sitten päivällään oikein tekisi...

Tarkoituksenamme oli ollut mennä seuraavana viikonloppuna ferían aikaan Cordobaan, mutta suunnitelmiemme muututtua päätimmekin hypätä seuraavaan junaan sinne. Ja alle tunnissa olikin luotijuna meidät kiidättänyt tuonne muinaisen kalifaatin pääkaupunkiin.

Cordoba oli arabivalloittajien aikana merkittävä kaupunki ja kulttuurin ja oppineisuuden keskus. Monet merkittävät henkilöt, mm. Maimonides, yksi juutalaisuuden suurimmista auktoriteeteista opiskeli täällä. 900- luvulla kaupungin arvellaan olleen maailman väkirikkain kaupunki. 

Cordoban tunnetuin nähtävyys on katedraali. Alunperin paikalla sijaitsi kirkko, joka islamilaisella ajalla tuhottiin ja paikalle rakennettiin moskeija. Espanjan valloitettua Cordoban takaisin Reconquistassa kuningas Ferdinand III:n johdolla, pyhitettiin moskeija kristilliseen käyttöön. 

Arkkitehtuuriltaan se on yksi tuon ajan suurimpia taidonnäytteitä, johon jälkeenpäin rakennetut alttarit ja muut kristilliset elementit tuovat... no, oman pikantin lisänsä.

Moskeijan rakentaminen aloitettiin vuonna 785 ja laajennuksia tehtiin neljän hallitsijan aikana.  Nykyään se on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tuliko kellään muulla hillitön polkagris-himo?

Historiansa ja uljaan arkkitehtuurinsa ansiosta katedraali on suosittu nähtävyys niin kristittyjen ja muslimien keskuudessa.  Arkkitehtuurinsa ansiosta minäkin intouduin paikan katsastamaan, vaikka normaalisti uskonnollisia kohteita pyrin välttämään. 

En tunne oloani oikein mukavaksi räpsiessäni kuvia paikassa, jonne toiset tulevat ollakseen lähempänä jumalaansa. Intiassa tunsin olevani kauempana itseni löytämisestä kuin koskaan löytäessäni itseni jonottamasta matkamuistokauppaan temppelissä, jonne ihmiset olivat matkanneet toiselta puolen maailmaakin nähdäkseen Hänen Jumalallisen Armonsa A C Bhaktivedanta Sri Prabhupadan, Hare Krishnalaisuuden perustajan (kyllä, näin hänet. Enkä vieläkään tiedä oliko ukko unessa vai kuollut...)

Vierailijoiden seuraaminen pisti minut miettimän asioita, joiden poliittisesta korrektiudesta en ole itsekään ihan varma. Vaikka en kristitty olekaan, täytti vierailu Hagia Sofiaan Istanbulissa minut vaivaantuneisuudella - en oikein pitänyt ajatuksesta, että toiselle uskonnolle pyhä paikka olikin valjastettu toisen uskonnon jumalanpalvelukseen. Täällä puolestaan mietin, millaisia tunteita tämä moskeijasta kirkoksi muutettu monumentti esimerkiksi heissä herätti?