* * *
For English please see here
* * *
Arkeen paluu ei vielä ihan houkutellut. Kesä Suomessa tuntui vain jatkuvan. Aurinko paistoi. Mustekalavieroitusoireetkin kolkuttelivat ovella. Ja pitihän minun päästä esittelemään rusketustani, jonka kerrankin olin onnistunut hankkimaan. Niinpä päätin pitää sinnikkäästi kiinni lomafiiliksestä, heitin niskaan kaikki ihanat Kreikanreissun tuliaiset ja suuntasin Kissabloggarin kanssa kohti Ludviginkatua ja kaupungin parasta kreikkalaista ruokaa: El Grecoa. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa.
Ihan siinä Ragun naapurista löytyvä El Greco on vähän fiinimpi kreikkalainen ravintola. Kaikenlainen oheiskrääsä on pidetty minimissä: ei sinivalkoruutuisia pöytäliinoja, ei muovisia viinirypäleköynnöksiä. Autenttisuutta senkin edestä. Niinpä iltamme alkoi ouzolla. Sitä kun tässä ei oltu melkein kolmeen päivään juotukaan...!
Ruokalistassa on haluttu painottaa aitoja Kreikan makuja, mutta jonkin verran niitä joudutaan soveltamaan suomalaiseen makuun, keittiöstä myönnetään. Leipä on itsetehtyä ja täynnä makua. Oliiviöljy on aromaattisuudessaan suorastaan kukkea.
Alkuruokalistalta otimme tsatsikia, hummusta ja paahdettua munakoiso-kasvistahnaa sisältävän kreikkalaisen trion (10,60€), lammastartarin (13,60€) sekä etikkamarinoidusta mustekalasta, kapris-punaviinimarmeladista ja keltalinssipyreestä koostuvan octapus- annoksen (14,60 €).
Tsatsiki oli, kuten odottaa saattaa, erinomaista. Munakoisotahnassa oli ihanan lempeää savuisuutta ja hummus taas sai onnistunutta freesiyttä persiljasta (ja kenties sitruunasta?).
Ensimmäisen tartar-haarukallisen jälkeen pysähdyimme molemmat tuijottamaan toisiamme. "Upea rakenne ja makujen syvyys" kykeni lopulta kommentoimaan ruokabloggari. "Mä haluan tuon mun tyynyksi (?)", huokaisi puolestaan Kissabloggari.
Liha on leikattu käsin, ja sen tuntee. Maussa on niin paljon Välimeren keittiölle ominaista tuttua, lämpimän mausteista syvyyttä - kiitos ravintolan oman maustesekoituksen (maustepippuria nyt ainakin...?)
Ja se mustekala. Se mustekala. Olin hehkuttanut sitä seuralaiselle jo aikaisemminkin, ja mikäli mahdollista, se oli vieläkin parempaa kuin muistin. Marmeladin reseptiä en saanut kotiintuomisiksi vaikka kuinka pyysin, mutta tuota keltalinssipyrettä suosittelen kokeilemaan ihan heti. Minun ohjeeni siihen löydät täältä.
Sitten jaoimme Pasta Mytilinin (24,80€): kermaisessa, ouzosta särmää saavassa tuoretomaattikastikkeessa tarjoillun jättikatkarapu-vihersimpukkapastan. Simpukat vaikuttivat olivan pakastettuja ja siksi hieman sitkeitä. Kesäkurpitsa oli jännä lisä.
Ja koska akuutti mustekalavaje oli nyt saatu tyydytettyä, oli aika siirtyä toiseen kreikkalaisen ruokaympyrän tähteen: lampaaseen.
Lampaan ulkofile (24,80€) peruna-vuohenjuustofondantilla ja timjami-punaviinikastikkeella oli hyvä, joskin turhan geneerinen annos. Tällaista kun saa mistä tahansa Fransmannissakin.
Paidakia eli grillatut lampaankyljykset sitruuna-oliiviöljykastikkeella ja välimerellisillä vihanneksilla (26,90€) sen sijaan olivat kuin kreikkalainen kesäloma lautasella. Ihanan mehevissä kyljyksissä oli kaikki niiin kohdillaan.
Jälkiruokalajitelmamme koostui paikan baklavasta tajuttoman herkullisen appelsiinisorbetin kanssa, suklaafondantista täydellisen laavamaisella sisustalla sekä makeassa punaviinissä haudutetusta päärynästä (joulu!).
Emme uskoneet jaksavamme arvostaa enää lisää ruokaa tai vielä vähemmän syödä sitä kaikkea, mutta väärässä olimme. Kaikki meni.
Olen vasta viime aikoina alkanut tajuta, kuinka kiinnostava viinialue tuo valitettavan huonosti tuntemani Kreikka oikein onkaan. Erityisen houkutteleviksi viinimatkakohteiksi ovat itsellä nousseet upean mineraalisten valkoviinien koti, vulkaaninen Santorini sekä todella mielenkiintoisia viinejä tuottava Makedonia. Kreikkalaisten viinien saatavuus Suomesta on kutenkin huono, joten suosittelen reissua El Grecoon jo heidän viinilistansakin vuoksi.
Emme uskoneet jaksavamme arvostaa enää lisää ruokaa tai vielä vähemmän syödä sitä kaikkea, mutta väärässä olimme. Kaikki meni.
Olen vasta viime aikoina alkanut tajuta, kuinka kiinnostava viinialue tuo valitettavan huonosti tuntemani Kreikka oikein onkaan. Erityisen houkutteleviksi viinimatkakohteiksi ovat itsellä nousseet upean mineraalisten valkoviinien koti, vulkaaninen Santorini sekä todella mielenkiintoisia viinejä tuottava Makedonia. Kreikkalaisten viinien saatavuus Suomesta on kutenkin huono, joten suosittelen reissua El Grecoon jo heidän viinilistansakin vuoksi.
Mustekalan kanssa join Keski-Makedoniasta peräisin olevaa Halkidikia (Assyrtiko-Sauvignon Blanc-sekoitus) joka sellaisenaan oli omaan makuuni hieman liian rusinaista. Mustekalan lihaisuuden ja marmeladin makumaailman kanssa yhdistelmä oli kuitenkin todella toimiva.
Pääruoalle otimme jo entuudestaan tuttua, niinikään itäisestä Makedoniasta tulevaa Maronian punaviiniä (Mavroudis-rypäleestä), jonka täyteläinen pehmeys hurmasi myös seuralaisen. Palvelu oli kautta linjan loistavaa.
Muita suosittelemisen arvoisia viinejä ovat mm. Roditis- rypäleestä tehty Petra (46€/ plo) - raikkaan hedelmäinen viini, jota kuiva mineraalisuus tasapainottaa ja juurikin sieltä Santorinilta tuleva, Thalassitis (64€/plo): kypsän hedelmäisyyden mutta viehättävän hapokkuuden ja mineraalisuuden omaava Assyrtiko.
Illallinen El Grecossa todella on kuin miniloma Kreikassa. Buukkaa oma äkkilähtösi jo tänään!
* Yhteistyössä El Grecon kanssa*
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Hohhhoijaa! Täytyy olla Suomen ellei peräti Euroopan paras ravintola kun ei löydy mitään parantamisen varaa.
VastaaPoistaMielipiteet ovat omiani ja rehellisiä. Me tykkäsimme illallisesta todella paljon, voit toki halutessasi tuoda julki omat kokemuksesi. Anonyyminä jätetty alentuva hettely ei kuitenkaan mielestäni kovinkaan rakentavaa ole.
PoistaEn tiedä, vaivauduitko edes lukemaan juttua, koska kyllä siellä mainittiin myös asioista, joista emme olleet innoissamme. Lampaan sisäfile oli geneerisyydessään annos, jota saisi mistä tahansa ketjuravintolastakin ja pastan simpukat olivat sitkeitä.
Kirjoitan blogiin vain hyviksi havaitsemistani ravintoloista. Esimerkiksi Bröd ei minua vakuuttanut, enkä siksi siitä kirjoittanut.
Herkulta vaikuttaa ja ihanat kuvat. Varmasti testataan, kreikkalainen ruoka on niin namia!
VastaaPoistaKiitos :-) Ei ole Helsingissä montaa paikkaa, josta mustekalaa saa (mieleen ei tule itse asiassa ainuttakaan toista), joten minähän olin myyty x
PoistaMe ollaan kreikkalaisen ruuan super-faneja ja ei olla löydetty yhtä hyvää ravintolaa pääkaupunkiseudulta kuin Oulun Crecian. Tämä sun esittelemä ravintola täytyy mennä tsekkaamaan asap! Monesti Amerikassa ajetaan navigaattorin ohjaamaana kilometritolkulla sen vuoksi että päästään kreikkalaiseen... ja eihän ne koskaan ole niin hyviä kuin toivoisi. Ens kesänä pakko palata Kreikkaan jo ihan vaan ruuan takia pitkän tauon jälkeen! =)
VastaaPoistaOlen tuosta oululaisesta kuullut hyvää itsekin. Itsellä omasta Kreikasta paluustaoli vain muutama päivä, joten varsin tuoreessa muistissa oli :-) Hyvä paikka tuo on, ja itseäni ei todellakaan haittaa että on vähän enemmän sinne fine diningiin kallellaan kuin siihen vähän nukkavieruun linjaan, jota "etniset" ravintolat usein edustavat. Ehdoton suositus mustekalalle, lammastartarille ja noille lampaankyljyksille! JA hei, käy ihmeessä kertomassa, mitä tykkäsitte!
PoistaTäytyy käydä kokeilemassa, kreikkalaisia ravintoloita ei ole juuri tullut Suomessa kokeiltua. Kreikassa sen sijaan olemme käyneet monta kertaa. Erityisen ikimuistoisia ovat talviset viikot taiteilijaresidenssissä Lefkaksen saaren vuoristossa.
VastaaPoistaKreikkalaiset viinit ovat tosiaan aliarvostettuja. Hinta-laatusuhde olisi erinomainen, mutta kun niitä ei tuoda maahan, niin niitä ei tuoda maahan. Thassalitista on tullut maistettua Kalymnoksella ja se tosiaan on erinomainen viini. Punaisista mavrodafni-rypäle on tehnyt suuren vaikutuksen ja viimeiseltä Kalymnoksen reissulta ostimme viiniravintolasta muutaman pullon kotiinivetäväksi. Avasimme viimeisen pullon pari viikkoa sitten ja pettymys oli suuri, kun pullo osoittautui korkkivikaiseksi.
ihan samaa mieltä ihan kaikesta :-) Santorini kiinnostaisi seuraavaksi viinimatkakohteena - sen mineraalinen maaperä tuottaa ilmeisen kiinnostavia viinejä!
Poista