Tien päällä: kaunista, kiehtovaa ja kummallista

En edes muista, milloin olisin viettänyt kesää Suomessa. Niinpä aika paljon juuri päättynyttä lomaa tuli vietettyä tien päällä. Ihmetellen ja ihastellen hylättyjä latoja, loputtomia peltomaisemia ja ne illan tullen käsivarsilleen kietovaa usvaa. Tätä tilaa, hiljaisuutta ja luontoa, jota tässä maassa on. Ja kaikkea sitä kaunista, kiehtovaa ja kummallista, mitä tuolta tien päältä löytyy...

Koska minkäänlainen suunnitelmallisuus tai navigointitaito ei näytä olevan kummankaan vahvuuksia, eksyimme monesti. Toisaalta... eksyimmekö sittenkään? Löytyi nimittäin monta pientä helmeä ja kuriositeettia, jotka kartanlukutaitoisena organisaattorina olisivat hyvinkin voineet jäädä löytymättä. 

Ihan ensimmäisiä (ja kaikista kummallisimpia!) oli Kasvihuoneilmiö, noin puolivälissä Helsingin ja Turun välistä E18- tietä sijaitseva, itseään diverssikaupaksi kutsuva nähtävyys. Se on jättimäinen kasvihuone, se on kahvio, se on kauppa... ja herranjumala, minkälainen kauppa. Sieltä löytyy kaikkea. Siis ihan kaikkea. Kuten vaskinen porotokka (1000€/ sarvipää), neljämetrisiä kukkavaaseja (tiedänpähän, millä puutarhani sisustaa kun tarjoukseni Versaillesista menee läpi) ja toisen maailmansodan aikaisia italialaisen poliisin univormuja (?!) Ja minähän sekosin. 

Mukaan lähti niin kuvauskamaa: vanhoja ruokailuvälineitä (koskas niitä nyt koskaan voisi liikaa olla...), puutarhurin laatikko, simpukoita kuin ihan ehdoton piece de resistance: marokkolainen lyhty. Josta myöhemmin askarreltiin meille kattolamppu (jonka ikkunoistamme uloshehkuva valo on sen verran vinkeä, että odotan kannabisratsiaa vielä tämän viikon aikana...) 

Löytöjä tuli tehtyä myös Nauvon antiikkikirpparilta, josta Naapurinpoika löysi ruotsalaisen Abun 1970- luvulta peräisin olevan savustuslaatikon. On kuulemma ihan ehtaa kamaa yhä tänäänkin. Ja miksi ei olisi, onhan siinä kuninkaalliset leimatkin (kyllä, seuraava keskustelu käytiin ihan oikeasti: "Richard, dear, it's got a royal warranty! We shall only smoke our fish using the most executive standard fish-smoking equipment and surely there is no higher authority than the Royal Family of Sweden, dear! That princess of theirs, Madeleine, used to be a chain-smoker after all!" )

Itse rakastuin liki kolmimetriseen divaaniin. Jolle ei tosin löytynyt tilaa ei Toyotassamme tai Frank Zapan, 100-vuotiaan antiikkisohvamme valtaamassa olohuoneessamme. 

Meriteijon läheisyydessä sijaitsevan Mathildedalin ruukin ihanan keitaan löysimme niinikään vahingossa, eksyessämme matkalla jonnekin. Ehkä Hankoon? Ja oj, miten hurmaavaa! Sieltä löytyy niin ensi kesälle korvamerkattu majatalo kuin muutamakin lupaavalta näyttävä ravintola sekä aivan ihana pikkupuoti/ kahvila, jossa myydään mm. aivan ihanaa kotitekoista fudgea.

Ruokaturistille reittimme olikin täynnä pieniä keitaita. Etenkin rannikkotieltä löytyy savustamoita, jonne ehdottomasti kannattaa poiketa. Jos olet liikkeellä Porvoossa päin, suosittelemisen arvoinen on Tyysterin lihasavustamo. Silmä tarkkana kannattaa myös tarkkailla kylttejä kalasavustamoista joista löytyy toisinaan jopa savustettua tonnikalaa. 

Me vajosimme lihanhimoissamme (kirjaimellisesti) ihan Pohjalle, josta löytyy Westcharkin delimyymälä.  Suuri suosikkimme (jo ensimmäisellä yhteisellä aamiaisellamme hyväksi todettu!), vuoden 2013 luomutuotteenakin palkittu lumikinkku oli valitettavasti päässyt loppumaan, mutta landekinkkua (melkein yhtä hyvää!) löytyi. Ja peuramakkaraa. Ja villisikapateeta, johon hullaannuin samantien. Vieläkin parempaa kuin ne Tallinnasta hamstraamani.

Ruoan lisäksi löytyy kulinaristeilijälle myös kurkunkostuketta. Fiskarsissa vierailimme Rekolan panimolla, jossa pannaan Ruukin oluita. Meidän mukaamme lähti Ruukin Vaaleaa ja muutama kevyen inkiväärinen Kesäkolli (!). Tuoksusta päätellen markkinoille on pian tulossa jotain ihanan tummaa ja paahteista...! 

Vaan eksyttiin me viinitilallekin! Tammiluodon viinitilaan törmäsimme jo Herkkujen Suomi- tapahtumassa. Vuodesta 1996 on oman tilan omenoista tehty myös viiniä. Me nappasimme kotiintuomisiksi puolikuivaa, tyrnistä säväyksen saavaa Tyyraa. Hienot ovat tilukset... ja hei, siellä järjestetään myös häitä...!

Vaan palkinto kaikista kummallisimmalle kohteelle menee kyllä eräälle metsän keskeltä, kirjaimellisesti ei-mistään löytyneelle ravintolalle, jonka illallinen oli absurdiudessaan yksi elämäni mieleenpainuvimpia. Tästä seuraavaksi!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?