Fiiniä viiniä

Syksy on alkanut. Viimeistään sen tietää vähän aikaa sitten vietetystä Viinipäiväntasauksesta. 

Kävin tutustumassa Norex Spiritsin syysuutuuksiin joista löytyykin paljon mielenkiintoisia tuttavuuksia uuden vuodenajan mukana muuttuvaan ruokavalioonkin. Sieniä! Riistaa! Pitkään haudutettuja patoja! Lihaa!

Radisson Blu Plazan Bar 7 Blings tarjosi tapahtumalle varsin arvovaltaiset puitteet.

Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan aloitin maistelun shampanjasta. Olen tänä kesänä tosissani innostunut rosésta myös kuplivissa, joten Nicolas Feuillatten Rosé Brut oli varsin viehättävä tuttavuus. Kaikista vaihtoehdoista suosikiksi nousi kuitenkin ryhdikkyydellään kokonaan Pinot Noir-rypäleistä tehty Blanc de Noirs. Niin roséssa kuin Blanc de Noirsissa on riittävästi ryhdikkyyttä myös ruokajuomaksi - Rosé Brut olisi oiva pari esim. tuoretta tomaattia sisältävien ruokien kanssa, Blanc de Noirs menisi jo tukevampienkin ruokien kaveriksi.

1976 alkunsa saanut Feuillatte on Ranskan myydyin shampanja ja koko maailmassakin jo kolmas. Suomessakin sitä on ahkerasti markkinoitu etenkin S-ketjun ravintoloissa ja niinpä se on myös Suomessa huimassa nousussa. Shampanjatalon perustajan Nicolasin vaiheikkaasta elämästä voit muuten lukea lisää täältä.

Sitten kokeiltiin valkoisia Itävallasta, yhdestä lempimaistani. Näiden kahden välillä Fortissimo oli (nimensä mukaisesti) selkeästi intensiivisempi, aromaattisempi ja siten minuun vetoavampi. Se kävisi ruokajuomaksi mm. rasvaisemmalle kalalle, mutta kestäisi vähän savuisuuttakin. Norexin sivuilla ehdotetaan myös sen parittamista myös kalkkunan kaltaiselle valkoiselle lihalle ja jopa ankalle!

Luonnollisesti Espanjan tarjonta tuntui erityisen houkuttelevalta ja Parés Baltàn pöydästä löytyi myös mielenkiintoisia tarinoita. Barcelonan lähellä, Penédesin laatuviinialueella sijaitsevan, perheomistuksessa olevan viinitarhan oma tarina jatkuu nyt kolmatta vuosisataa. 

1970- luvulta taloa on luotsannut Cusinén perhe, jonka naiset ovat tuotannossa tärkeässä roolissa: heidän mukaansa on nimetty useampikin viinejä. Viinit ovat myös täysin luonnonmukaisesti viljeltyjä. 

Parés Baltàn viinit ovat tyypillisesti hyvin kuivia. Tämä Gewürtztraminer on siitä hyvä esimerkki. Tuoksu on rypäleelle ominaisen huumaavan parfyyminen, mutta maku yllättääkin totaalisesti ollen mineraalisessa kuivuudessaan suorastaan chablismainen. Ginesta kuuluu viinitilan Microcuvée- sarjaan, joita tuotetaan vain parhaimpina vuosina ja hyvin rajallisia, jopa vain 500 pullon eriä. Tämä esimerkiksi oli 2281. pullo toissa vuonna tuotetusta 2586 pullosta. 

Espanjasta tuli myös mielenkiintoisin ja hämmentävin kuohuviinikokemus. Txapana Arzuaga on sekoitus Pinot Noiria (40%)  ja Chardonnaytä (60%) luoteis-Espanjassa sijaitsevalta Ribera del Dueron viinialueelta ja edustaa "vanhan koulukunnan cava-tuotantoa". Se on todella kuiva, intensiivinen ja varsin omaperäinen: esittelijä luonnehti sitä "apteekkimaiseksi" ja "ylimenneeltä maistuvaksi" ja nauroi sen olevan ihmisiä varsin vahvasti kahteen jakava viini: siitä joko todellakin tykkää tai todellakaan ei. Itse en ole ihan varma vieläkään, kumpaan ryhmään kuulun, mutta ainakin Kämpistä tätä tulee kuulemma piakkoin löytymään...!

Koska kyseessä oli nimenomaan syysuutuuksien esittely, ei roséita juurikaan näkynyt. Tämä kuitenkin nousi heti suosikkien joukkoon. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä perinteinen rosé on varsin tasapainoinen ja tyylikäs: vain hennon marjainen, ei liian makea eikä liian hapokaskaan. Cinsaultista, Grenachesta, Mourvèdrestä ja Syrahista tehty viini palkittiin Vuoden Viinit 2014- kilpailussa oman sarjansa pronssimitalistina. 

Varsin hempeälle tuulelle allekirjoittaneen saivat myös nämä veljekset. Toisaalta, enpä ole koskaan huonoa Châteauneuf-du-Papeta juonutkaan... Kohta alkaakin olla riistakausi ja pataruokasesonki parhaimmillaan - siihen ovat nämä pehmeän lämpimässä täyteläisydessään ihan parasta. 

Iltapäivämme jatkui paljon odotetussa Wolfbergerin Alsacen alueen viinejä esittelevässä Grand Cru- tastingissä, joka opetti taas niin paljon siitä terroirista (kyllä - käytin juuri ihan oikeaa viinitermiä!): miten se maaperä ja kasvuolosuhteet viinin monitahoisuuteen (ja takaisin omiin, keksittyihin termeihin...) oikein vaikuttavatkaan. 

Wolfbergerin edustaja kertoi selkeästi ylpeänä, kuinka tuotannossa pyritän minimaaliseen interventioon ja kertoi sen johtuvan siitä, että heillä yksinkertaisesti on käsissään niin hyvä tuote. Suomi on kuulemma hyvin kiitollinen maa, sillä täällä heidän tyypisensä viinit ovat hyvin kysyttyjä. Etenkin näin rapujuhlakauteen...!

Tastingin avasikin jo meidän omista rapujuhlistamme tuttu viini. Toimi yhä. Aromaattisuudessaan toimiva pari kalalle ja äyriäisille, joskin sitruksiset sävyt saivat pöytäseurueemme miettimään myös kasvisruokia ja Aasiankin keittiötä.

Seuraavassa lasillisessa otettiinkin jo huima harppaus eteenpäin. Pfersigbergin kuumasta ja kuivasta mikroilmastosta peräisin olevassa Grand Cru-viinin  tuoksussa löytyi petrolisuutta, maku puolestaan on pidempi ja intensiivisempi. 

Tätä viiniä Wolfbergerin edustaja itse luonnehti "kulinaarisesti mielenkiintoisimmaksi". 

Sitten oli vuorossa Steingrublerin alueen Grand Cru. Tämä oli edellistäkin intensiivisempi ja alueen kalkkikivimaaperä antoi sille jännän merellisen, suolaisen häivähdyksen. 

Sitten siirryimme Gewürtztraminer-rypäleeseen, josta Alsacen alue on tunnettu. Intensiivisessä aromaattisuudessaan varsin kukkainen viini, jonka parittamista mietimme aasialaisen, mausteisen ruoan kanssa. Myös voimakkaat juustot ja hedelmäiset, ei liian kermaiset jälkiruoat nousivat esiin. Tämä oli omien merkintöjeni mukaan suosikkini testatuista viineistä.

Sana "Gewürtz" itsessään tarkoittaa maustetta - ei siis ihme, että sitä tyypillisesti yhdistellään mausteisiin ruokiin. Traminer puolestaan viittaa Traminin kylään Italiassa, josta se on alunperin lähtöisin. "And that", niinkuin Oz Clarke sanoisi, "is a wine fact".

Pfersigbergin Gewürtztraminerin (en edes yritä sanoa tuota ääneen!) bouquet oli vähemmän intensiivinen, mutta voimistui lasia pyöritellessä. Tässä oli jo enemmän makeutta ja kuulemma tulevina vuosina odotettavissa upeaa kehittymistä.

Steingrublerin Gewürtztraminerissa (kiesus näitä sanahirviöitä!) petrolin sävyjä tuoksussa seurasi intensiivisen keltainen väri. Maku oli makeudessaan liki terävä. Muita havaitsemiamme ominaisuuksia olivat tietynlainen öljyisyys sekä maaperästä nouseva hienoinen savuisuus. Tämä oli havaittavissa myös Steingrublerin Rieslingistä, kunhan se oli saanut hieman lasissa hengähtää.

Olipahan hieno makumatka hienossa seurassa! Kiitos Norex Spiritsille!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?