Lemmenlomalla Fiskars Wärdshusissa

Alkuvuodesta blogiin hiipi kuin varkain uusi hahmo, Naapurinpoika. Tarkkanäköisimmät aavistelivat jo tuolloin jotain, ja melkoisella vauhdilla asiat etenivätkin. Vaikka kuinka yritin vastustella ja edes jonkinlaisen järjen touhussa säilyttää, niin eihän siitä mitään tullut. 

Vain muutama viikko ensisuudelman vaihtamisesta kävimme päiväretkellä Fiskarsissa. Oli harmaata ja satoi räntää... mutta minä en voinut olla hymyilemättä. Enkä voi vieläkään päivää muistellessani: tuona päivänä minä siihen poikaan rakastuin.

Häätkin olivat tälle kesälle suunnitelmissa, mutta aikataulullisista syistä ajatuksesta jouduttiin luopumaan. Rusinat pullasta- ajattelulle uskollisena pienen häämatkan kuitenkin halusimme, ja niinpä palasimme takaisin Fiskarsiin; siihen hurmaavaan Wärdshusiin, jota jo talvella ihastelin. 

Vuonna 1836 perustettu Wärdshus on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut majatalo. 89 kilometrin päässä Helsingistä, historiallisen Kuninkaantien varressa sijaitseva Wärssy on majoittanut ja viihdyttänyt vuosien saatossa lukuisia merkkihenkilöitä, joten varsin osaavissa käsissä olimme. 

Vuodesta 1998 Wärssyä ovat luotsanneet mm. Savoyssa kannuksensa hankkinut Patrik Karlsson vaimonsa (ja asiakaspalvelun armoitetun ammattilaisen) Marjan kanssa. Kaikesta Wärssyssä huokuu heidän rakkautensa paikkaan ja heidän tehtäväänsä sen upeiden perinteiden jatkajana. Wärssy on juuri niin ihanan perinteinen ja levollinen kuin olin odottanutkin. 

Alkuperäisen rakennuksen ja lisärakennuksen huoneet on kunnostettu vanhaa kunnioittaen ja paikallisten taide- ja käsityöläisten osaamista hyödyntäen.

Aikamme huoneesta nautittuamme (mistä ne hotellit oikein sänkynsä hankkivat? Taivaasta?) oli illallisen aika. Siitä ovat niin Instagram- kuin Facebook- seuraajat saaneet jo maistiaisia  - teille lopuillekin koko kattaus tarjoillaan seuraavassa postauksessa. 

Hotellin rauhallisen yksinkertaista linjaa jatkava ravintola on tähän aikaan myös suosittu rapujuhlapaikka. Hurmaavan hillitysti (ihan toista kuin meidän Lähi-idän temperamentilla varustetun elämäntapa-andalusialaisen emännöimässä suomalais-englantilais-italialaisessa rapupöydässä...) raikui jopa naapuripöydän Helan går.

Fiskarsista löytyy nähtävää ja koettavaa myös niiden suosituimpien kesäkuukausien ulkopuolella ja niin hotelli kuin ravintola ovat auki ympäri vuoden.

Illallisen jälkeen oli Wärssyn saunan löylyjen ja tarjoiluiden vuoro. Jo aikaisemmin päivällä olimme löytäneet kylästä Ruukin oluita valmistavan Rekolan panimon, jonka tuotteita on myös Wärssyn valikoimissa. Kylmä olut saunan jälkeen, iho vielä lämmöstä höyryten, yöksi hämärtyvässä loppukesän illassa... kyllä minä viimeistään tässä vaiheessa aloin löytää sen sisäisen suomalaisen sielumaisemani ihan uudella tavalla. Ihan ilman sitä utuista järvenselkää ja yksinäisen kuikan huutoa!

Yöllä ihastelimme vielä kirkasta tähtitaivasta ("täällä kun ei sitä valosaastetta ole", huomautti Naapurinpoika A-studioäänellään), minä heinäsirkkojen siritystä ja seuralainen puolestaan maaseudun hiljaisuutta fiilistellen (vanhan ampumavamman seurauksena kun se on vähän kuuro).

Kyllä. Sielu lepäsi (ja vähän myöhemmin myös kaksi väsynyttä minilomailijaa).

Vaikka sitten ihan minisellainen, niin hyvää se loma ihmiselle selvästi tekee. Seuralainen, josta normaalisti ei saa irti mitään järkiperäistä heräämistä seuraavien ensimmäisen kahden tunnin aikana ilman kannullista kahvia, oli pirteänä pystyssä heti aamukahdeksalta. "No kun se aamiainen! Se hotelliaamiainen!"

Aamiaisvalikoima oli varsin yksinkertainen, mutta kiireettömässä ilmapiirissä oli ihanaa nautiskella ajan kanssa mm. croissanteista ja ihanista hilloista (ja vähän silleen puolihuolimattomasti miettiä, että kuinka pian ne häät saisi järjestettyä ettei sitä seuraavaa häämatkaa nyt kovin pitkään joutuisi odottamaan...!) Ihanaa oli. Suurkiitos koko henkilökunnalle - te teitte olostamme todellista juhlaa!

*Yhteistyössä Fiskars Wärdshusin kanssa*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?