Nautiskelijan Nauvo

Edelliseltä, Fiskarsiin kohdistuneelta roadtripiltä kotiuduttuamme ehdimme käväistä kotona nukkumassa, tutustumassa Herkkujen Suomen tarjontaan ja ihmettelemässä Helsinki Night Marketin menoa Teurastamolla. Seuraavana aamuna tie taas vei.

Sotilasperheen jälkeläisenä käskynanto tuli varsin jouhevasti: "lähtö on puolen tunnin päästä, laukut on jo noudettu. Suuntana: saaristo." Niinikään sotilasperheen kasvattina tehtävänanto oli yhtä nopeasti otettu haltuun ja laukkuun lensi kokoelma raitapaitoja, Tommy Hilfigerin fleecejä ja palmikkoneuleita nopeammin kuin ehtii sanoa skärgård chic.

Alle puolen tunnin olimme autossa, suuntana saariston helmi Nauvo. Kaikkeen tuo kanssa-asuja intoutuukin - ihan vain peilin ripustushommista päästäkseen! Vaikka jos hintana on kolme tuntia autossa, seuranaan 80-luvun Whitney Houstonia lipsynkkaava ja täysin suuntavaistoton kartanlukija niin ei sekään kovin helppo osa ole...

Nauvossa kotinamme toimi viehättävästi vanhanaikainen ja ruusutapeteissaan varsin romanttinen Hotel Strandbo, josta tykkäsimme kovasti. Nauvon satama on Turun saariston vilkkain, mutta varsin kompakti paikka Nauvo on. Hotelli on kätevästi kaiken keskellä, ihan sataman vieressä. Palvelu oli vähintään yhtä aurinkoinen kuin loppukesän lauantai, jolloin sinne saavuimme.

Reissukaverin ollessa kävelevä tietosanakirja useammastakin aiheesta, tuli reissulla myös opittua uutta. Esimerkiksi se, että tuossa karttakuvassakin näkyvä, Nauvossa sijaitseva Seilin saari toimi aikoinaan leprasiirtolana. Enhän minä edes tiennyt että moisia on Suomessakin ollut! Ensimmäiset potilaat sinne tuotiin Turusta jo 1300- luvulla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja humalatila on suomenkielessä yksi sellainen. Ilmaisun "täydessä seilissä" kerrotaan tulevan siirtolan asukkaiden valmistamaa alkoholia liiallisesti nauttineista merimiehistä.

Sittemmin, 1700- luvun loppupuolella siitä tuli myös monen mielisairaan viimeinen residenssi. Niiden olemassalo ei tullut yllätyksenä edes minulle.

Nauvo on kuitenkin varsin sympaattinen pieni lomakohde ja mainoskylttiensä mukaan vieläkin enemmän: Nauvo kun on kuulemma elämäntapa!

Bistro-sanaa tässä elämäntavassa tulkitaan aika lailla vapaasti enkä yhtä lukuunottamatta tainnut ravintolaa nähdäkään - bistroja olivat kaikki.  Vierassatamasta löytyi ensimmäinen: äyriäisiin erikoistunut Bistro Klykan. Lähinnä toasteja, salaatteja ja sen sellaisia käsittävältä listalta nautiskelimme hauskasti pussissa tuodut katkaravut aiolilla ja chilimajoneesilla (16€).

Bistro oli myöskin toinen ehdokkaamme illallispaikaksi: saaristolaisruoistaan ja etenkin saaristolaisleivästään (meidän reseptin löydät täältä!) tunnetun Majatalo Martan yhteydessä toimiva Martha's Bistro. Katuruokaan (?) keskittynyt menu ei kuitenkaan seuralaista vakuuttanut. 

Yhteisymmärryksessä päätimme sivuuttaa myös vierassatamassa pizzaa tarjoavan ravintolalaiva Najadenin. 

Ranskalaistyyppinen L'Escale sen sijaan vaikutti ihan kiinnostavalta, joskin hieman aikansa eläneeltä. Saaristolaispöytää ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa elokuuta ollut tarjolla eikä yläkerrasta kantautuva after sail- mölinäkään houkutellut jäämään. 

Hienot maisemat niiden terassilta kuitenkin on. Vallan heittäydyin veneenhankinnasta haaveilemaan. Se, ettei meillä ole moiseen aikaa, varaa, satamapaikkaa tai purjehdustaitoa, ei minua luonnollisestikaan jarruttanut - minähän kuitenkin vastaisin vain siitä catering-puolesta...

Vetäydyimme hotellimme terassille ihastelemaan ilta-aurinkoa, sopivan kylmää Grüner Veltlineriä ja hotellin ravintolan Fyrenin listaa. Ja no, oma koti kullan kallis - miksi mennä merta edemmäs kalaan...?

Alkuun etanoita valkosipulivoissa. Hyvää. Juuri sopivasti kaikkea.

Mitenkään erityisen jännittävä lista ei ole. Mutta, kuten seuraavakin ruokalaji osoitti: se, mikä täällä tehdään, tehdään sitten kunnolla. 

Kumpikaan meistä ei voinut tajuta, miten jokin niin tavanomaisen kuuloinen kuin kalakeitto voi olla näin älyttömän hyvää. Siis, ihan älyttömän hyvää. Parasta kalakeittoa mitä kumpikaan oli koskaan syönyt.

"Meidän listaykkönen", kerrottiin keittiöstä tyynesti. No ei ole ihme. Runsas, täyteläinen ja juuri oikea määrä lämpöä liemessä (ps. appelsiinimehusta!)

Fyren on erikoistunut paikallisesti pyydettyyn kalaan ja paistettu siika olikin kaunis ja kesäisen freesi annos juuri oikealla ripauksella limen hapokkuutta. Mutta joutui sikäli epäkiitolliseen asemaan, että vaikka siinä ei mitään vikaa ollutkaan, käännyimme vuoronperään kaihoisasti katselemaan ennätysajassa huvennutta kalakeittolautasta. 

(Kyllä  - juuri niin hyvää voi kalakeitto olla!)

Kesälomallemme tyypilliseen tapaan saimme myös Nauvossa nauttia raikkaista kaatosateista. Niitäkin uhmaten poikkesimme Marthan bistroon jälkiruoalle.

Keittiö oli kuitenkin ehtinyt mennä kiinni, joten ilman jäimme. Carl Larssonmaista idylliä huokuva, hurmaava kahvila oli kuitenkin yhä auki. Suussasulavan upean mustikkajuustokakun ja suolatoffeebrownien jälkeen ei possetittomuuskaan posseamme harmittanut - sen verran huikaisevia olivat nuokin. 

Aamu valkeni aurinkoisena ja entistä aurinkoisemman siitä teki Strandbon aamiainen. Oli kaikkea kalasta (lohta ja silliä) croissantteihin ja muroista puuroon. Ja hedelmiä. Ja pekonia!

Oi, miten nauvoisa olikin Nagu! Vi tackar!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?