Gibraltar - päivä Englannissa

Viimeisenä päivänä ennen edellistä kotiinpaluuta teimme vielä päiväretken Englantiin. Tai no, Gibraltarille. Jo ajomatka polveilevine vihreine niittyineen ja kumpupilvineen toi mieleen englantilaisen maaseudun ja sai haluamaan piknikille puunjuureen. Valkoisen pitsivarjon kanssa. Syömään mansikoita kermavaahdolla. "Ottaisiko kirkkoherra lisää teetä?"

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Espanjan eteläkärjessä sijaitseva Gibraltar on väärine valuuttoineen, punaisine puhelinkoppeineen ja korkeissa hatuissaan kaduilla partioivine bobbyineen osoitus siitä, että imperiumin siirtomaavallan päivät eivät ole ihan vielä ohi.

Argentiinassa tilanne on Falklandin saarten myötä paljon vaikeampi. Vastikään järjestetty kansanäänestys osoitti selvästi (vain kolme ihmistä äänesti Englantiin kuulumista vastaan) kansan tahdon, mutta ei se ole Argentiinan presidenttiä hidastanut. Hän oli ensimmäisiä uuden paavin luo valtiovierailun tehneitä päämiehiä, jolloin hän vetosi paaviin ja tämän vaikutusvaltaan "Malvinas-saarten ongelman ratkaisemiseksi". Ei siellä mitään ongelmaa taida ole kellään muulla kuin Señora Presidentellä...

Ei Espanjakaan tosin ole tätä niemimaansa päässä mystisesti kohoavaa linnaketta koskaan kovin hyvillään katsonut. Paikalliset ovat jo kahdessa kansanänestyksessä hylänneet ehdituksen Espanjaan kuulumisesta. Herrasmiehen mukaan ennen Espanjan liittymistä EU:hun ei raja ollut edes auki, vaan tänne pääsi ainoastaan lautalla. 

Nyt tänne pääsee ajamaan mantereenkin puolelta, mutta vielä muutama vuosi sitten ei tänne johtavilla teillä näkynyt edes kylttejä. Nytkin ne ilmestyvät katukuvaan vasta muutaman kilometrin päästä Gibraltarista.

Veroparatiisi-pankkitoimintansa ansiosta Gibraltar näyttäytyy rajakaupunki La Líneaa huomattavasti vauraampana. Asia, joka ilmeisesti entisestään on hiertänyt Espanjan ja Englannin välejä. Pääkatu on täynnä toinen toistaan upeampia kultasepänliikkeitä, joiden näyteikkunoiden jalokivien kimallus riittäisi sokaisemaan Stevie Wonderinkin. Ihastuttavalla brittiläisellä tyyneydellä varustettu Herrasmies oli tälle luonnollisesti täysin immuuni eikä tuliaisiksi lähtenyt... mitään. Vasen nimettömäni on edelleen masentavan tyhjä.

Yksi Gibraltarin erikoisuus on sen pieni mutta aktiivinen juutalaisyhteisö. Tämä on ainut paikka Espanjassa, jossa olen nähnyt yarmulkeja katukuvassa. Yhteisöllä on maine sulkeutuneena ryhmänä, mutta epäilemättä senkin ansiosta se on onnistunut vaalimaan ortodoksikulttuuriaan näin menestyksekkäästi. Juutalaisia arvioidaan olevan van noin 700, mutta tähän pieneen paikkaan on saatu mahtumaan kokonaista neljä synagogaa! Jopa paikallisessa supermarketissa on oma kosher-osastonsa. 

Gibraltar on tunnettu apinoistaan, joihin etenkin huipulle suuntautuvilla kiertomatkoilla voi tutustua. Allekirjoittaneen Intian-reissun ikävien apinakokemusten vuoksi me jätimme apinat väliin ja keskityimme nauttimaan kulttuurista. Eikun englantilaisista kaupoista... ja englantilaisesta lounaasta englantilaisessa pubissa  (ja onhan sekin tapa seurata huonostikäyttäytyviä kädellisiä luontaisessa ympäristössään...)

Englantilaisen ruoan tasosta voi olla montaa mieltä, mutta kunnon perinteiselle englantilaiselle pubilounaalle on paikkansa. Ja aikansa. Se vain ei valitettavasti ollut täällä. Eikä tänään. 

Kävelimme niin kauas keskustassa kuin se tuollaisessa miniatyyrimaailmassa on mahdollista (koko pääkadun kävelee päästä toiseen alle kymmenessä minuutissa) ja päädyimme kaikista perinteisimmän näköiseen juottolaan. Muovikukat, maustepussit muovikorissa ja kertakäyttöpakkauksissa pöytään tuodut aterimetkin vielä loivat odotuksia...jotka ateria kuitenkin murskasi. 

Herrasmiehen steak and kidney pie oli kuulemma "tympeää teollista tusinatavaraa", joskin kastike (ihan yhtä bulkkia sanon minä) oli kuulemma hyvää. Minun fish and chips puolestaan olivat helposti huonoimmat koskaan syömäni. Kala oli ylipaistettu pahvikseksi eikä mukana edes tullut suurta herkkuani: mintun kanssa muussattuja herneitä.

Oppia ikä kaikki... Jälkiruoan hankimme pääkadun päässä sijaitsevasta kosher-kahvilasta. Minä purin pettymykseni omenavaniljastiketäytteiseen piirakkaan. Herrasmies heittäytyi rohkeaksi ja otti... Snickersin.