Vaikka kädet eivät täällä niin noissa keittiöhommissa kovin lepääkään, niin sielu lepää. Niinkuin lepää silmä noissa erikoiskauppojen tarjonnassa. On leipomoa, vihanneskauppaa, lihakauppaa ja kalakauppiaita.
Lisäksi täällä on omituisia pikkuisia pakastekauppoja. Eivät ne siis pakastimia myy, vaan pakastettuina kaikkea mahdollista Tortillitas de Camaroneseista, kroketeista ja muista tapasherkuista lähtien. Ihan kuin ihmiset täällä eivät itse tekisi ruokaa lainkaan...!
Kävelin tuossa Arroyon kylään. Pakastin on toki jo niin täynnä, että voisin vaikka avata oman kalakauppani, mutta kohtuus ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Poikkesin tuttuun kalakauppaan, jonka naapurissa, niinikään kalaan ja mereneläviin erikoistuneessa tapasravintolassa usein lounastamme. Valikoima molemmissa on ihana. On turskaa, lohta, makrillia, merluzaa, doradoa, sinisimpukoita, hietasimpukoita, kampasimpukoita, partaveitsisimpukoita, mustekalaa, seepiaa, katkarapuja... Suurinta osaa en edes tunne. Mutta kaikkea tekisi mieli kokeilla.
Ne muistuttavat Bretagnessa viettämästäni ajasta, jolloin sunnuntaisin mentiin torille ja ostettiin rantaan saapuneilta kalastajilta päivän saaliista lounastarpeet. Uulalaa.
Tällä kertaa mukaan tarttui chipironeseja, harvemmin kaupoissa vastaantulevia pienenpieniä mustekaloja.
Chipirones, ihan vain jauhotettuina ja öljyssä paistettuina on yksi tapassuosikkejamme. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Kunhan vain pääsee niiden tuijottavien silmien yli...
Annoksesta riittää tapas-annoksena neljälle, racionina kahdelle.
500 gr chipironeseja
3 dl jauhoja
öljyä paistamiseen
Anna chipironesien sulaa. Valuta ne siivilässä ja taputtele vielä mahdollisimman kuiviksi- muuten ne jäävät vain lötkeiksi.
Pyörittele jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä pienissä erissä (lue täältä miksi). Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile suolaripauksen ja sitruunan kera. Muista vaihtaa valutuspaperia aina välissä- öljyisenä se ei enää ime itseensä ylimääräistä rasvaa jolloin ne eivät pysy rapeina.
PS. Gluteenittomaan vaihtoehtoon käytä riisijauhoja!
Annoksesta riittää tapas-annoksena neljälle, racionina kahdelle.
500 gr chipironeseja
3 dl jauhoja
öljyä paistamiseen
Anna chipironesien sulaa. Valuta ne siivilässä ja taputtele vielä mahdollisimman kuiviksi- muuten ne jäävät vain lötkeiksi.
Pyörittele jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä pienissä erissä (lue täältä miksi). Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile suolaripauksen ja sitruunan kera. Muista vaihtaa valutuspaperia aina välissä- öljyisenä se ei enää ime itseensä ylimääräistä rasvaa jolloin ne eivät pysy rapeina.
PS. Gluteenittomaan vaihtoehtoon käytä riisijauhoja!
voi kademieltä - mitä herkkuja!!
VastaaPoistano mutta onneksi päästään kaikki jakamaan tuota iloa ainakin näin blogistaniassa :-)
Poistapäätinpä kääntää kademielen voimavaraksi ja mahdollisuudeksi! kuulenkin mieluusti listauksen omista ruokasuosikeistasi joihin ehkä joku päivä vielä pääsen poikkeamaan - eli haaste top 10 ravintolalistan rakenteluun löytyisi iloksesi täältä:
Poistahttp://toinenjalkaitaliassa.blogspot.fi/2013/04/rooman-ruokasuosikkieni-top-10.html
voi mahtavuutta! tätähän joutuu ihan ajan (ja viinipullon!) kanssa miettimään... vaan kun allekirjoittanut saa kameransa ja pakkomielteisyytensä lisäksi käteen myös kauhan unelmakeittiössään, niin sehän tarkoittaa, että Espanjassa ollessani meillä syödään hyvin usein kotona... saako ne ruokamuistot olla mistä päin maailmaa tahansa? Niitä (oikeista syistä) mieleenpainuvimpia ravintoloita kun listaan jo tuonne muu maailma-osiooni...
Poistakyllä tähän retkeen down by the memory lane mukavasti hetki ja muutama lasillinenkin upposi.. mutta kun inspis iskee, niin kaikki vinkit ilmansuunnasta riippumatta on sallittu ja ilolla vastaanotettu!
PoistaMahtavat valikoimat.:)
VastaaPoistano on :-) etsintä siitä, millä nuo kaupat Suomessa korvaisi on kova...!
Poista"ostettiin rantaan saapuneilta kalastajilta päivän saaliista lounastarpeet"... Voi niitä aikoja kun itsekin kohtalaisen säännöllisesti kävin ihan suomalaiselta kalastajalta hakemassa kassillisen päivän saalista. Enimmäkseen alus oli mereltä tullessa täynnä silakkaa (1mk/muovikassillinen), mutta joukossa oli aina myös jokunen hauki, lihava siika, kuha tai muu hyvä merikala. Sitten kesämökin laiturille perkaamaan kaloja ja kalat keittiöön pannulle. Tuloksena oli takuulla tuoretta kalaruokaa. Kalanperkeistäkään ei tarvinnut huolehtia, kun ne hävisivät parissa minuutissa luonnonmenetelmällä vähän kauempaa rantakiviltä lokkien ateriaksi.
VastaaPoistaNykyisinhän Evira määrää kalan myynnistä näin:
"Jos kalastaja ei ole ilmoittanut elintarvikehuoneistotoiminnasta eikä hänellä ole laitosta, hän on alkutuottaja. Alkutuottajana kalastaja voi toimittaa kalaa vain laitoksiin ja tukkukauppoihin."
Että silleen.
aikoja, tapoja... tuo mökki-idylli kuulostaa kyllä niin ihanalta. Vaikka itsekin (tolkuttmalla lihanhimollanikin) yritän taa skouluttaa itseäni sitä kalaa syömään enemmän, niin kyllä tuo kalastajilta tuoreena ostaminen vain siihen enemmän houkuttelisi :-(
PoistaVoi Suomen säätelijöitä... välillä menee vähän pieleen.
PoistaTiedän tuon tunteem kun haluaisi kokeilla kaikkea eikä tunnista kaikkea;D Välimeri on kyllä ihana aarrearkku,vaikka ylikalastettu onkin nykyään.
VastaaPoista