SMAKU - 22 uutta syytä rakastua Porvooseen

For English please see here

* * * 

SMAKU - Taste of Porvoo kerää ensimmäistä kertaa yhteen koko Porvoon ravintolatarjonnan. Tuloksena on jopa Taste of Helsingin ja Turku Food Walkin haastava foodietapahtuma.

* * * 

Ollakseen niinkin pieni kaupunki, saa Porvoo kehuskella suorastaan absurdin tasokkaalla ja monipuolisella ravintolatarjonnallaan. Porvoolaiset itse ovat tosin ilmeisen huonoja syömään ulkona, ja ehkä yllättäenkin pääosa asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Ja mikäs siinä - idyllisempää päiväretki- tai minilomakohdetta saa hakea. Bussilla hurauttaa sinne alle tunnissa ja nyt, Onnibussinkin aloitettua liikennöinnin sinne, jää yhdensuuntaiselle lipulle halvimmillaan hintaa euron. Johon hintaan ei ihminen Helsingissä pääse edes Jakomäkeen.

Erityisen kiinnostavan kaupungin ravintolavalikoimasta tekee se, että Turun lailla ketjuravintolat loistavat täällä poissaolollaan. Sen sijaan yrittäjävetoisissa ravintoloissa panostetaan säännönmukaisesti sesonkituotteisiin ja laadukkaaseen lähituotantoon. 

Nyt ravintoloitsijat ovat yhdistäneet ensi kertaa voimansa - tuloksena on viime viikon maanantaina alkanut ja lauantaina 27.8. Kulttuuritalo Grandissa huipentuva SMAKU - Taste of Porvoo. Kahden viikon ajan 14 mukana olevaa ravintolaa tarjoaa yhteensä 22 maisteluannosta, joista kukin kustantaa 5€. Rahalleen saa täällä vastinetta ja taso on paikoin huikea. Eikä annoskoossa ole todellakaan pihistelty.

Tapahtuman myötä Porvoo pyrkii nostattamaan profiiliaan nimenomaan ruokamatkailukohteena. Porvoon pieni koko tekee kaupungista myös erinomaisen kätevän kohteen: muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ravintolat ovat käytännössä vain parin minuutin kävelymatkan päässä toisistaan.

Kävin VisitPorvoon vieraana tutustumassa festivaalin tarjontaan ja sukat pyörivät jaloissa vähän vieläkin. 

Yksi eniten odottamiani pysähdyksiä oli Zum Beispiel, jonka mm. mätiä, punajuurta, ja kauden kasviksia sisältävä haukiröra oli paitsi henkeäsalpaavan kaunis, myös makujensa puolesta yksi kierroksen ehdottomia suosikkeja. 

"Ei täällä katteita laskeskella", nauroi ravintolan omistajapariskunnan Leena Simojoki ihmetellessämme annoksen kokoa ja tasoa. "Tämä on mahtava tapahtuma ja tuo sellaista näkyvyyttä, ettei sille hintaa voi laittaa."

Paikka kannattaa muuten laittaa muistiin jo heidän leipänsä ja sen kanssa tarjoiltavan, maailman parhaaksikin valitun oliiviöljyn vuoksi.

Toinen niinikään innolla odotettu kohde oli Sinne - se kun on jo sen verran tuttu eikä koskaan petä. Ei koskaan. 

Taattua laatua se oli tälläkin kertaa: kokonaisuuden puolesta testattujen ravintoloiden kiistatonta kärkeä.

Sinneltä löytyy kaksi SMAKU-annosta: koomisesti nimetyt Sillä Sipuli sekä Marja Tyrni. 

Sipuliannoksen upea ulkomuoto sai pöytäseurueemme Instatilit itkemään ja sen syvänmuheva, pitkään haudutettu sipuliliemi sai aikaan liki saman reaktion myös syöjissä. Annos on muuten myös vegaani. 

Syötävää taidetta parhaimmillaan oli myös jälkiruoka-annos, joka yhdisti eri tekstuureja ja makupareja tavalla, jonka Sinne niin suvereenisti osaa. Tyrni ja lakritsi. Vielä parempi yhdistelmä kuin minä ja George Cloooney.

Myös Sicapelleltä oli oikeutettua odottaa paljon. Ensimmäinen, sinänsä kaunis annos (vuohenmaitojogurttia ja kasvimaata) jäi kuitenkin kokonaisuutena vähän mitäänsanomattomaksi jogurtin happamuuden dominoidessa annosta jättäen kasvisosuuden yrtteineen turhan vaisuun rooliin. 

Sitä seurannut annos, spelttiä ja pistaasia sen sijaan pysäytti. Mikä makujen syvyys! Mikä ihana pähkinäisyys! Mitkä mahtavat tekstuurit! Mikä upea kypsyys! Sicapellestä löytyi myös päivän mielenkiintoisin viiniparitus. 

Slovenialainen valkoinen alkuviini oli, no, niinkuin ne nyt tuppaavat olemaan: perin persoonallinen. Sen rautaisuus ja popcorninjyvien voista paahteisuutta henkivä maku oli kuitenkin spelttirisoton pähkinäisyyden kanssa kotonaan. 

Sicapellessä kasvispainotteinen lähituotanto otetaan todella vakavissaan: jo tällä hetkellä kesäisin raaka-aineiden paikallisuusaste on yli 90 %, mutta tavoitteena on täydet 100%. 

Ja siinä, missä muualla kosiskellaan asiakaskuntaa matalan kynnyksen rentoudella ja katuruokaviboilla, ei Sicapelle siekaile: ravintolaa viedään häpeilemättä fine diningin suuntaan. "Ei se tosin tarkoita miljoonaa pistettä lautasella", huomauttaa ravintolan omistaja Riku Stenros. "Se fine dining syntyy nimenomaan huippulaatuisisista raaka-aineista ja osaavista käsistä". 

Lihansyöjää lemmiskelevän Meat Districtin takaa löytyy Sicapelleäkin pyörittävä pariskunta Riku ja Johanna Stenros, jotka niin Pariisin Ville- ja Onni-boutiquehotellien kuin Johan's-kesäravintolan myötä ovat luoneet Porvooseen melkoisen vaikuttavan imperiumin. 

Meat Districtin SMAKU-annos oli Bosgårdin tilan naudasta tehty tartar. Eikä mikä tahansa tartar. Yksinkertainen ulkomuoto piti sisällään erinomaisen suolan ja hapokkuuden liiton, joka kiilasi iloisesti tartar-rankingini kolmoseksi (ykkösen löydät täältä, kakkosen puolestaan täältä)

Myös täällä panostetaan luomuun, artesaanioluisiin... ja niihin alkuviineihin. 

Yksi kierroksen kovimmista yllättäjistä oli Vanha Laamanni. Myönnän, että odotin vähän sellaista aikansa elänyttä pippuripihvipaikkaa, mutta pöytään kannettu savukurpitsakeitto pikkelöidyillä sienillä oli innovatiivisuudessaan yksi päivän onnistuneimpia annoksia. 

Myös täällä on tarjolla kaksi annosta - toinen oli kolmesta pienestä makeasta (piparminttukonvehti, omenavaahtokarkki sekä mustikkafinancier) palasta koostunut jälkkäri, joka ei kuitenkaan yltänyt kollegansa tasolle. 

Takaisin sokerinhuuruisille juurilleen palanneen Cafe Postresin jälkiruoassa (ruskistettua voita ja pinjansiemeniä) sen sijaan ei ollut valittamista. 

Tänne kannattaa poiketa paitsi paikan tinkimättömän tuotekehittelyn seurauksena syntyvän jäätelön, myös täytettyjen leipien vuoksi.

Yllättämään pääsi myös jo upeilla jokinäkymillään vaikutuksen tekevä Fryysarinranta, joka on ottanut kantaakseen Porvooseen vuosien saatossa rakennetun etanaperinteen.

Juureen leivottu, ihanan kuohkea pekoninen etanavohveli oli erikoinen ja onnistunut annos. Ehdottomasti vitosen arvoinen tämäkin.

Olin ennakkoon vähän pelännyt Turun Food Walkissa esiintyneen kaltaisia tason notkahduksia eri ravintoloiden kesken, eikä Alba Rion saaristolaisleipä savulohimoussella geneerisyydessään erityisemmin herättänyt kiinnostusta. Moussen ilmavuus sai meistä kuitenkin varsin kiitollisen yleisön balsamicosiirapin antaessa annokselle onnistunutta särmää.

Ravintoloitsijoille on annettu vapaat kädet annostensa suunnittelussa, mutta turhan samanlaisilta annoksilta oli onneksi vältytty. Pikkuriikkisen, vain 24 asiakaspaikan Eloisan SMAKU-annokset ovat talon suklaakakku sekä Toast Skagen, jossa ei ollut kyllä mitään erityistä. Mutta vitosen annokseksi sai rahalleen taas kyllä koon puolesta vastinetta. 

Nimenomaan viinibaarina profiloitunut Eloisa yllättää historiallaan - alkujaan rakennus on nimittäin toiminyt yleisenä käymälänä ja varaputkana (!).

Tapahtuma on otettu hyvin vastaan niin ruokailijoiden kuin ravintoloitsijoiden keskuudessa, eikä synergiaeduilta voi välttyäkään. Tapahtuman saavuttama näkyvyys ja mielenkiinto ylittävät moninkertaisesti sen, mihin yhdelläkään ravintolalla olisi yksinään ollut resursseja. 

Kokeilematta jääneistä muutamasta ravintolasta (rajansa ruokaihmiselläkin...!) erityisen mielenkiintoiselta kuulosti Kannonnokka ja Vanha Navetta (SMAKU-annoksina villisikarillette ja porkkanapyre sekä lettuterriiniä ja puolukkaa).

SMAKUn tavoitteena on herätellä paitsi niitä porvoolaisia, myös pääkaupunkiseutua. Ja kyllä kuulolla kannattaakin olla - sen verran kovatasoista osaamista Porvoosta löytyy. Ensi viikonloppuna siellä vietetään SMAKUn loppuhuipentuman lisäksi myös Moon River- sekä Skålfest-festareita, joten tulossa on ihan superviikonloppu! Kyllä nyt kannattaa viimeistään niitä bussilippuja alkaa varailla...!

* Yhteistyössä Visit Porvoo ja SMAKU- Taste of Porvoo 2016*

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!