Postikortti Porvoosta - olisitpa täällä

For English please see here

* * * 

Porvoo hurmaa historiallaan, arkkitehtuurillaan, ravintoloillaan, kahviloillaan, joenvarsinäkymillään ja piparkakkucharmillaan.

* * * 

Hei älskling,

terveiset Porvoosta. Tämä on yksi niitä paikkoja, jonne sinut halusin viedä, mutta aika pääsi (taas) loppumaan kesken. 

Et tainnut uskoa hehkutustani siitä, kuinka ihastuttava vanha Porvoo onkaan? Mutta usko pois, on se. Katso nyt vaikka. 

Olet ehkä ehtinyt jo huomata, että Helsingillä ei ole sellaista vanhaa kaupunkia, johon esimerkiksi Tallinnassa ja Tukholmassa ihastuimme? Niinpä tätä markkinoidaan kuulemma ulkomaalaisille turisteille "Helsingin vanhana kaupunkina". 

Porvoo onkin muuten Suomen toiseksi vanhin kaupunki (joskaan Helsinki ei ole se vanhin, vaan Turku).

Ja aika kevyesti ehkä myös ihanin. 

Porvoo perustettiin jo keskiajalla (kyllä, se on jopa sinua vanhempi!) ja 1380-luvulla siitä tuli yksi Suomen kuudesta kaupunkioikeudet saaneesta kaupungista. Vaikka tämä on tänään tällainen tunnelmallisuuden tyyssija, on täällä kuule draamaakin riittänyt: tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin 1500-luvun alussa ja samaisen vuosisadan lopussa sen polttivat venäläiset. Kahdesti. 

1600-luvulla täältä käytiin vilkkaasti kauppaa Tallinnan kanssa - mm. koko Hämeen turkiskauppa kulki tätä kautta. 

(Oh, muistatko sen viikonloppumme Tallinnassa? Paras Vironreissuni koskaan ♥)

Tästä piparkakkumaisesta pikkukaupunkicharmista ei uskoisi, että 1700-luvun puolivälissä Porvoo oli koko maan suurimpia kaupunkeja. 1700-luvun alussa venäläiset polttivat taas kaupungin maan tasalle, ja 1760 kalankeittohommista alkanut palo tuhosi 2/3 kaupungin silloisista rakennuksista (paljosta vetoa tuossa on ollut taas ruokabloggari asialla...!) 

Nykyisen vanhan kaupungin ihanat puutalot on rakennettu tuon jälkeen. 

Tässä kaupungissa on pastellinvärisine taloineen ja kapeine mukulakivikatuineen sitä ihanaa eteläruotsalaista satukirjafiilistä, jota niin rakastan. 

Ja hei, sinäkin pärjäisit täällä sillä hassulla kielelläsi: liki kolmas porvoolaisista on ruotsinkielisiä (vielä 1960-luvulla he olivat enemmistö!)

Vaikka tänne pääsee meiltä Helsingistä bussilla alle tunnissa, en minä ehkä raaskisi tulla tänne vain päiväreissulle, sillä sen verran paljon täällä on nähtävää. Ja ihasteltavaa. Ja syötävää!

Toisin sinut yöksi vaikka Pariisin Villeen, aivan ihanaan boutiquehotelliin ihan vanhan Porvoon sydämessä (odotas kun pääsen kertomaan sinulle siitä!)

Yksi asia, joka tästä kaupungista tekee niin mahtavan, on sen uskomaton ravintolatarjonta, josta olisi liki mahdotonta valita kahdenkaan päivän reissun lounas-ja illallisvaihtoehdot. Zum Beispiel, Sinne, Sicapelle ja Meat District sinun nyt olisi ainakin koettava. 

Niin, no näithän sinä ne SMAKU- kierroksen kuvat. Huikea kattaus, eikö? Olisit viihtynyt. Kävin muuten katsastamassa myös pian avautuvan Brasserie L'Amourin ja hyvältä kuulostaa sekin. Aikovat Porvoon parhaaksi ravintolaksi!

Arvaan jo mitä ajattelet ja samaa ihmettelen minäkin: miten vain 50 000 asukkaan kaupungissa riittää kysyntää näin monelle loistopaikalle? Mutta juuri siksi ravintoloitsijat kuulemma uskaltavat näitä riskejä ottaa: mitä enemmän on laadukasta tarjontaa, sitä enemmän on kysyntää ja sitä enemmän se hyödyntää kaikkia. Ja valtaosa asiakaskunnasta tulee sieltä pääkaupunkiseudulta. 

Jag vet, jag vet. Tiedän käyttäväni tuota "ihana"-sanaa suorastaan holtittomasti, mutta sitä tämä paikka on. Ihana. Siis ihan kaikki täällä: kaupatkin. Ihania! Ja minähän en niissä normalisti jaksa edes notkua.

Vanhasta kaupungista löytyy toinen toistaan ihanampia antiikkia sekä sisustus- ja keittiötilpehööriä myyviä kauppoja, joten minun kaltaiseni krooninen kuvaustarvikehamstraaja on täällä ihan taivaassa. 

Tykkäsitkö muuten niistä käsintehdyistä suklaista, joita sinulle tuliaisiksi toin? Täältä nekin tulivat;  Petri's Chocolate Roomista. 

Heillä on kauppa myös Fiskarsissa, joka on toinen paikka, jonne sinut mielelläni joku päivä veisin. 

Älä huoli, kyllä minä jättäisin reippaasti aikaa myös Porvoon tunnelmallisissa pikkukahviloissa notkumiseen. Tiedänhän minä, miten sinä siitä tykkäät kun tulet sieltä Ruotsin fikapääkaupungista. 

Tiedätkö, mille muulle jättäisin vieläkin enemmän aikaa? Kainalossasi kävelyyn ja pyörryksiin pussailuun. Tämä kaupunki saa ihmisen tuntemaan itsensä ihan vastarakastuneeksi. Jota toki olenkin. 

Muistatko Runebergin? Sen Suomen kansallisrunoilijaksikin tituleeratun? Jonka niminen katu siellä Töölöössä on? Hän vaikutti elinaikanaan paljon täällä Porvoossa, mutta hänen vaimonsa Fredrika (opettaja muuten hänkin) tekee sitä vieläkin. 

Fredrika nimittäin kehitti miehelleen leivoksen, jota Runebergien kotitalon vieressä sijaitsevassa Ani's Cafessa tehdään yhä sillä alkuperäisellä reseptillä. On muuten paras Runebergintorttu, jonka olen koskaan syönyt!

(Hei - olisiko muuten mahtavaa, jos sinullakin olisi nimikkoleivos! Mitähän siinä olisi? Muuta kuin mätitahnaa...?) 

Kahvilan pihalla alkavat omenat jo kypsyä - kesä alkaa olla lopussa täälläkin.

Vielä aurinko kuitenkin paistaa kirkkaasti ja ah, niin lämpimästi, saaden uskomaan näiden loppukesän päivien kestävän loputtomiin. 

Illan hämärtyessä veisin sinut kävelylle rantaan, jossa joesta nouseva sumu kietoo kaiken vieläkin taianomaisempaan tunnelmaan. Puristaisin tiukasti kättäsi ja kuiskaisin sinulle, kuinka onnellinen olen juuri tässä, juuri nyt, juuri sinun kanssasi. 

Niin ja vielä illan viiimeiselle Pariisin Villen viinibaariin. Sieltä löytyy hei sitä Vilmartin shampanjaa, josta tykkään. 

Ja aamulla lupaisin olla potkimatta sinua heti hereille ja aamiaiselle. Loikoilisin vain vieressäsi, hengitystäsi kuunnellen, ihosi tuoksua ihastellen... yhä kädestäsi kiinni pitäen. 

Olisitpa täällä. Minulla on ikävä sinua.

XOXO

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

      

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!