Riikan kauppahalli

* * * 

For English please see here

* * *

Tottakai paikallinen kauppahalli olisi kuulunut ohjelmaamme ihan joka tapauksessa, mutta Riikassa se paljastui liki koko päivän ohjelmaksi.

Vuonna 1930 avattu, viidessä kunnostetussa zeppeliini-hangaarissa (antaa jotain osviittaa paikan koosta!) sijaitseva kauppahalli on sen ympäristöön levittäytyvine torialueineen todellinen ruokarakastajan paratiisi. Täältä löytyy meinaan kaikkea. Siis ihan kaikkea. Ja edullisesti. 

Hypermarketit ovat hiipineet myös Latviaan, mutta kauppahalli on pitänyt pintansa: päivittäin siellä vierailee parhaimmillaan jopa 100 000 ihmistä. Seikkailunhaluisille tiedoksi, että kesäisin täällä on elämää ihan vuorokauden ympäri. Viljeilijät saapuvat puolen yön aikaan myymään tuotteitaan paikallisille myyjille aamuseitsemään kestävällä yötorilla, jolloin kaikki on noin puoleen hintaan.

Vihannes-, hedelmä-, maitotuote-, liha-, leipä-, ja kalakauppiaat myyvät tuotteitaan pavinljongeiksi kutsutuissa halleissaan. 

Elintarvikkeiden lisäksi täältä löytyy kahviloita, apteekkeja, supermarket, käsityökauppiaita ja tietenkin sitä kuuluisaa Itämeren meripihkaa, jolta ei voi Baltian maissa välttyä. Ja muita paikallisia tuotteita, kuten hunajaa, joka oli pitkään ainoa latvialaisessa keittiössä makeutukseen käytetty aine. 

Tarjolla on myös koivunmahlaa, täällä erittäin suurta suosiota nauttivaa tuotetta, jota etenkin kesäisin kuulemma juodaan litrakaupalla. Eikä se ole kallistakaan: kolmen litran tonkka lähtee kotiin muutamalla eurolla.

Kauppahalli on lajissaan Euroopan suurin. Avautuessaan se oli myös kaikista modernein ja tuohon suuntaan haluaisi kauppahallin markkinointipäällikkö Ivars Jakovlevs kehittää hallia tulevaisuudessakin. En tosin tiedä miksi: se on selvästi yleisönsä löytänyt. 

Riikassa se on aina ollut ihmisille luonteva ostospaikka, mutta nykyään kauppahallit ovat nimenomaan vastaisku jättimäisten automarkettien kliinisyyteen ja persoonattomuuten kyllästyneille ihmisille, joten ei se perinteisyys missään nimessä haitaksi ole. Jotain liikuttavaa on nähdä kauppiaita vaihtamassa kuulumisia keskenään ja huivipäisiä maatuskoja tinkimässä hinnoista maatuskahuivikauppiaiden kanssa. 

(Epäilemättä omiin näkemyksiini vaikuttavat myös Hakaniemen halliin kohdistuvat uudistussuunnitelmat, jotka sulkisivat tuon luotto-ostospaikkani 21 kuukaudeksi...)

Aluetta on jo elvytetty erinäisin kulttuuritapahtumin - halleissa on illan tullen pidetty mm. konsertteja. Ja diskoja (!). 

Tarjontaan tutkailuun saa helposti kulutettua tuntikausia. Lihaa on tarjolla jos jonkinmoista. kärsistä keuhkotorviin. Hinnat kaikilla ovat noin kolmannes Suomen hinnoista.

Mutta kalahallissa se riemu vasta repesikin. Niin minulla kuin Naapurinpojalla, kävelevällä iktyologian ensyklopedialla. 

"Onko tuo todellakin keltajuovamullonokkarausku? Ooh, katso! Lättänokkasinieväforelli!"

Savustaminen on täällä perinteinen valmistusmenetelmä niin lihalle kuin kalalle. Sen lisäksi tarjolla on kalaa (mukaanlukien lajikkeita, joita edes seuralainen tai Google translator eivät tunnistaneet) niin pikkelöitynä kuin kuivattuna...  

... ja elävänä. Jep, tämän tuoreempaa valikoimaa en ole nähnyt kyllä missään.

Itse ihastuin savustettuun rasvakalaan (tonnikalaa muistuttava iso vonkale) ja savustetun ankeriaan hienovaraisen makeaan makuun.

Ja katsokaa nyt näitä hintoja! Katkera itku oli lähellä - mustekalojen alkuperämaaksi oli merkitty Espanja, mutta ei sitä sielläkään näin halvalla saa. Mustekalaa on Riikassa muuten kiitettävästi tarjolla ravintoloissakin.

Vihanneksia löytyy niin tuoreina...

...kuin tälle maailmankolkalle niin tyypillisesti pikkelöitynä.

Ihan parasta täällä on kiertää ajan kanssa, kerätä myyjiltä matkaan pieniä maistiaisia (mm. tuoreita, keitettyjä jokirapuja 60 sentin kappalehintaan...!) ja istahtaa sitten alas johonkin hallin reunustoilta löytyvään olutravintolaan nauttimaan paikallisesta oluesta... ja elämästä.

Yksi tiski, jota ei missään nimessä tule sivuuttaa, on kala- ja vihannespaviljonkien välissä sijaitseva pikkuruinen uzbekistanilainen leipomo. Kokeile ainakin lammas- (samsa ar jēra) ja kurpitsa (samsa ar kirbi)- täytteisiä pasteijoita. 

Neuvostomiehityksen aikana muu maailma pysyi latvialaisilta suljettuna. Kaukasuksen maat sen sijaan eivät, ja latvialaiset ovat varsin innolla omaksuneet alueen ruokakulttuuria myös omaansa. Esimerkiksi uzbekistanilainen ruoka on suosittua ja kaupungista löytyy varsin kehuttu uzbekistanilainen ravintolakin. Myös kalapaviljongin vierestä löytyy pieni, kotoisa ja huippuedullinen uzbekkiravintola, jonka saslikille ja mantille (heidän versionsa pelmeneistä) kannattaa ehdottomasti jättää tilaa.

Tässä vielä viisi asiaa joita ette varmana tienneet Riikan kauppahallista:

- paikalliset kutsuvat juustopaviljonkia Stalinin paviljongiksi. Miksi? Koska se tyhjennettiin aikoinaan kaikista myyjistä, jotta saataisiin tilaa tekeillä olevalle massiiviselle Stalin-patsaalle.
- paviljonkien pituus päästä päähän on liki puoli kilometriä. Mutta paviljonkien alla se vasta maailma aukeaakin: sieltä löytyy nimittäin 200 hehtaaria varastotiloja, joita yhdistää toisiinsa satojen metrien käytäväverkosto.

- Kaikki täällä myytävä liha tarkistetaan ennen myyntiluvan myöntämistä hallin eläinlääketieteellisellä osastolla. 

- Erään osaston eläinlääkärin eräs komero paljastuukin oveksi joka vie... (ei, ei Narniaan!) pikkuruiseen kappeliin! Koska kauppiaat ovat töissä vuoden jokaisena päivänä, kaivattiin tänne paikkaa, jossa juhlapyhiä kunnioittaa. 

Nooh? Oliko hyvä kierros? Vieläkö jalat kantavat?

Pidetään pieni lepotauko (joo, nyt voi ottaa vaikka toisenkin oluen. Hei, kokeilkaa vaikka sitä pilsiä!) ja jatketaan matkaa huomenna. Silloin aattelin viedä teidät katsomaan, mitä toinen hullu ja ah, niin hurmaava viinintekijä saa aikaiseksi tuosta koivunmahlasta!

* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa* 

__________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?