KGB Corner House - Riikan karmivin osoite

* * * 

For English please see here

* * * 

Ruoka on matkoillani keskeisessä asemassa. Jo senkin takia, että ihmisen täytyy syödä (ja minä tykkään syödä!), mutta koska ruoka on kulttuuria sekin.

Se, mitä ja miten ihmiset syövät, kertoo niin paljon maan ja kansan historiasta. Esimerkiksi Japanissa liha oli pitkään yläluokan etuiokeus, eikä sitä vieläkään syödä maassa paljoa. Israelissa puolestaan pikkelöity kala eri muodoissaan on suosittua, joka kertoo maan perustajien, ashkenaasiväestön pohjois- ja itäeurooppalaisesta taustasta ja alueiden ilmaston asettamista haasteista ruoan säilymiselle. 

Eri maiden keittiöiden mausteet kertovat muinaisista kauppareiteistä; valmistustavat mm. paikallisesta ilmastosta. Tiettyjen ruokalajien ja vaikutteiden omaksuminen kertoo kontakteista muihin kulttuureihin ja useassa tapauksessa, kuten esimerkiksi juuri Andalusiassa, paikallinen ruoka kartoittaa vuosisataisia perinteitä ja vieraiden valloittajien aikakausia. 

Ruoka on rakkautta ja sen jakamista. Ruoka on myös jotain, joka yhdistää ihan kaikkia. Niinpä se luo turvallisen ja luontevan ilmapiirin tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. 

Mutta kyllä minä pyrin mahduttamaan matkoihini muunkinlaista kulttuuria ja historiaa. Latvian kohdalla ei voi sivuuttaa neuvostomiehityksen aikaa ja sitä, miten ajanjakson kauheudet nykyisyyteenkin vaikuttavat.

Suosittelun arvoinen kohde tähän on Corner Housen nimellä tunnettu, Brīvības iela- ja Stabu iela- katujen kulmassa sijaitseva entinen KGB:n päämaja. Nykyään miehitysajan museona toimiva talo kertoo varsin synkkiä tarinoita siitä, millaista on todellisuus vainoharhaisen yksinvaltiaan sorron alla: kun ihmishenki on halpaa, totuudesta on olemassa vain yksi, silmittömällä väkivallalla kansaan iskostettu versio ja vapaus tarkoittaa alistumista mielivaltaisen aivopesun kohteeksi.

Katkeraa ironiaa on se, että talon suunnitellut kuuluisa latvialainen arkkitehti Aleksandrs Vanags itse teloitettiin Latvian itsenäistymistä seuranneena vuonna 1919 Neuvostoliiton tukemien LSPR-joukkojen toimesta "liian länsimielisenä".

Rakennuksen kellarikerroksissa kidutettiin ja tapettiin. Tarkkaa määrää on mahdotonta vieläkään sanoa, mutta kaikenkaikkiaan lähemmäs 100 000 ihmistä menetti henkensä Neuvostoliiton vuosikymmeniä kestäneissä pedagogisissa pyrkimyksissä.

Käytävien ja sellien tunnelma on karmiva vielä tänäänkin.

Kuvittele, että sinut talutettaisiin alas näitä portaita...

...joiden päässä odottaisi tämä näkymä? Eksyin kierroksella kameroineni hetkeksi muusta ryhmästä ja voin kertoa, että juoksin portaat ylös - niin  kovaa kuin pystyin.

Museo on yksityinen ja lahjoitusvaroin ylläpidetty, mikä takaa sille itsenäisyyden ja poliittisen riippumattomuuden. 

Vierailu täällä on osa myös koulujen opetussuunnitelmaa. Menneisyyden tunteminen on avain nykyisyyden ymmärtämiseen ja tulevaisuuden ennakointiin. 

Eikä näihin vuosikymmeniin mahtuvien ihmiskohtaloiden soisi unohtuvankaan. Etenkään nyt, alueen tilanteen ollessa mikä on. 

Epäluuloa ja pelkoa kylvänyt neuvostoaika valjasti kansan palvelemaan brutaaleja tarkoitusperiään. Ihmisiä kannustettiin kääntymään toisiaan vastaan ja ilmiantamaan tuttaviaan ja epäilyksiä regiimin vastaisesta toiminnasta. Niinkuin vaikka vääränlaiseksi katsotun radiokanavan kuuntelusta. 

Tänne heitä sitten kutsuttiin ystävällismielisiin keskusteluihin siitä, mikä se ainoa oikea tapa ajatella olikaan. 

Suurinta osaa ei enää koskaan nähty.

Jostain syystä KGB jätti jälkeensä koko arkistonsa. Latviassa näistä tulee julkisia tutkimusten päätyttyä vuonna 2018 ja  ihmisillä on vihdoin mahdollisuus saada selville, mitä heidän ystävilleen ja perheenjäsenilleen noina kauhun vuosikymmeninä tapahtuikaan. 

Latvian saadessa itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991 oli maalla selvä suunnitelma tulevaisuudelleen. Maa oli turhan monta kertaa saanut karvaasti oppia, ettei Neuvostoliiton kanssa tehdyillä sopimuksilla mitään turvata; ei heillä ollut enää varaa elätellä illuusioita itänaapuristamme ja sen tavoitteista. Sen sijaan he tekivät selkeän pesäeron ja valitsivat lännen:  Naton ja Euroopan Unionin. Tätä tuodaan myös selkeästi esiin: "proud to be European" on slogan, johon ei voi olla törmäämättä.

Naapurinpoikaa lainaten: tänään Latvia on hyvissä käsissä. Latvialaisissa käsissä. 

Huh huh. Olipahan kokemus. Minkälaisia ajatuksia vierailu teissä herätti?

Luulenpa, että nyt on pienen tauon paikka - huomenna aukeaa juhannuskalenterin jo 17. luukku! Jatketaan kierrosta taas maanantaina, jooko? Aloitetaanko Riikan ravintolatarjonnan kartoitus vai jatketaanko historialla?

* Matkajärjestelyt toteutettu yhteistyössä Latvian valtion kanssa* 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?