Juhannuskalenterin 8. luukku: (Gluteeniton) mansikka-raparperipiiras

* * * 

For English, please see here

* * * 

Alma materini (kyllä, minulla on sellainen!) Helsingin yliopisto lähetti minulle kutsun alumni-iltaansa. Että menisin sinne patsastelemaan muiden opinahjosta valmistuneiden kunnianarvoisaan seuraan, osallistumaan lennokkaisiin keskusteluihin yliopiston tehtävästä kansakunnan sivistyksen majakkana - ja nyökyttelemään asiantuntevasti päätäni oikeissa kohtaa.

Kesti noin kaksi minuuttia, ennenkuin kutsu lensi roskiin. Voi Alma. Mistä minä aloittaisin?

Kyllä, seitsemän vuotta minä käytäviäsi kulutin uskoen puheitasi siitä, kuinka humanistinen ala tuottaa kattavan sivistyksen omaavia monialaosaajia, tai kuinka meillä on syytä ammattiylpeyteen (olisi ehkä tosin kannattanut kiinnittää enemmän huomiota ensimmäisen luentoni pitäneen dosentin sanoihin siitä, kuinka "ette te koskaan töitä tule löytämään!")

Nojaa. Vaatimuslistoilla niissä oman alani työpaikoissa on tapana olla pidempi kuin Kiinan muuri, mutta palkka saisi mistä tahansa muusta tiedekunnasta valmistuneen itkemään. Eikä ilosta.

Kyllä, olen akateeminen. Mutta en edes muista, milloin olisin sanonut tuon ääneen ilman, että sen perässä olisi tullut sen arvoa kummasti rapauttava sana "työtön". En ole toki yksin: akateemisesti koulutetut ovat jo jonkin aikaa olleet se nopeimmin kasvava työttömien ryhmä. Kovin on laiha lohtu.

Seitsemän vuoden aikana opin paljon. Mm. lukemaan hieroglyfejä. Niin, ja sen, että kielen ekonomisoivan tendenssin myötä protoseemiläisissä kielissä interdentaaleilla on taipumus kehittyä sibilanteiksi. 

Valmistumista seuraavina seitsemänä vuotena opin vieläkin enemmän. Niin kuin sen, että ne kielet jotka jo tuolloin olivat olleet kuolleita nelisentuhatta vuotta, ovat yhä kuolleita. Ei tule kuulkaa paljon arameantaitoja kauppareissuilla verryteltyä! (Kerran yksissä juhlissa lipsautin keskusteluun aurinko-sanan etymologiaa muinaisessa Babyloniassa. Kaveri katosi nopeammin, kuin Soneran 3G-verkko...) Ja sen, että CV:n kielitaitokohdasta kannattaa suosiolla jättää ne hieroglyfit pois. Mielenvikaisenahan minua pidettäisiin!

Jos nyt tekisin koko loppuelämääni koskevia päätöksiä, hakeutuisin opiskelemaan ehkä jotain järkevämpää. Niin kuin vaikka taloushallintoa. Tai leijonankesyttäjäksi. 

En siis mennyt alumnoimaan (siellä olisi sitäpaitsi ollut varmaan jotain kuivia kaupan keksejäkin). Jäin kotiin, ja leivoin siskon reseptillä piirakan. Ei ollut kuivaa. Ei piiras, eikä seura.

Piirakkapohja:

200 gr  voita tai margariinia huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

2 munaa

1 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

4-4,5 dl vehnäjauhoa tai gluteenitonta jauhoseosta

lisäksi: 150 gr raparperia, 250 gr mansikoita

Muruseos:

40 gr voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl gluteenitonta jauhoseosta/ vehnäjauhoja

1/ 4 dl mantelilastuja

Vatkaa rasva ja sokeri, lisää sitten kananmunat ja vanilja-aromi. Viimeiseksi vatkaa joukkoon keskenään sekoitetut kuiva aineet tasaiseksi taikinaksi. Levitä (leivinpaperilla vuorattuun) uunivuokaan. 

Nypi muruseoksen ainekset murumaiseksi seokseksi.

Levitä taikinapohjan päälle käyttämäsi marjat tai hedelmät ja levitä päälle muruseos. Paista 200 asteessa puolisen tuntia (peitä foliolla viimeisen kymmenen minuutin ajaksi jos näyttää, että se saa liikaa väriä). 

Anna jäähtyä ja tarjoile.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?