Juhannuskalenterin 10. luukku: iltapäivätee Ekbergillä

* * * 

For English please see here

* * * 

Juuri nyt Helsingin ruokaskenessä tapahtuu paljon ja hurjalla vauhdilla. Näihin katsausta tulossa ensi viikolla. 

Mutta niin tervetullutta kuin kaikki uusi ja kiva onkin, on joskus paikallaan pysähtyä, hengähtää ja ihailla niitä jo parhaimmissa tapauksissa vuosisatojenkin aikana instituutioiksi muodostuneita klassikoita. Etenkin sellaisia, jotka ovat niin idyllisen ihastuttavia kuin Cafe Ekberg.

Tällaisissa paikoissa on jotain hykerryttävää: trendit tulevat ja menevät, mutta nämä pitävät pintansa vuodesta toiseen ja pysyvät sellaisina keitaina, joissa taas rakastun Helsinkiin aina vain uudestaan. Kuinka paljon nämäkin seinät ovat nähneet; millaisia kahvikupposen (ja sen ihanan Napoleonin!) ääressä jaettuja salaisuuksia kuulleet ja erityishetkiä jakaneet!

Cafe Ekberg on koko Suomen vanhin leipomo. Yhä perustajaperheensä hoivissa olevan kahvila-konditorian juuret juontavat 1800- luvun puoliväliin ja nykyisessä Bulevardin osoitteessakin on helsinkiläisten arjesta ja juhlasta tehty parempaa jo sadan vuoden ajan.  Yhä vieläkin kaikki tehdään alusta saakka itse: siellä satavuotiaiden Villeroy & Boch-laattojen koristamassa keittiössä, joiden behind the scenes-otokset toissa viikolla Helsingissä kuvatun kanadalaisen Foodie List- ohjelman kuvauksista Instagramissa niin ihastusta (ja kateutta!) herättivät. Ja monessa tapauksessa ihan niillä alkuperäisillä resepteilläkin vielä!

Tarjolla on paitsi Helsingin parhaimmistoon kuuluvaa aamiaista, myös lounasta sekä herkkuja pieneen ja isompaankin nälkään (minä iskin silmäni ensi kerran varalle pororavioleihin tatti-portobellokastikkeessa!) ja nyt myös iltapäiväteetä, jota saimme Ekbergiltä kutsun tulla nauttimaan. 

Vanhana anglofiilinä rakastan iltapäiväteetä ja sitä pientä luksusta, jota se arkeen tuo. Lontoossa Ritzin iltapäivätee on jo ikonin asemassa, mutta suosittelen kokeilemaan myös Fortnum & Masonia. Tukholmassakin sen suosio on nousussa ja siellä Grand Hotel tarjoaa siihen juuri sellaiset sopivan historialliset ja ylelliset puitteet, joihin on ihana karata hetkeksi arkea pakoon. 

Helsingissä olen joitain vuosia sitten testannut Brasserie Kämpin iltapäiväteen, mutta tämänhetkisellä hinnallaan (37€/ hlö!) se on hinnoitellut itsensä ulos ainakin minun suosiostani. Kämpin teen joutuu myös varaamaan ainakin kaksi päivää etukäteen - tänne sen sijaan voi tulla ihan ex tempore. Ja hintakin (18€/ hlö) on enemmän kuin kohdillaan. 

Naapurinpojan ollessa työkiireiden vuoksi estynyt, nautiskelin tyttöjen iltapäivästä Nirsosiskon kanssa, joka lämmöllä yhä muistelee edellisellä yhteisellä Ekbergin aamiaisellamme tarjottua riisipuuroa. Nykyään sisko on paitsi nirso, myös gluteeni-intolerantti. Ei ihan helpoin alkuasetelma siis. 

Gluteenittomuus oli otettu kuitenkin hienosti huomioon, eikä hänen valikoimansa missään nimessä ollut sellainen vasemmalla kädellä hoidettu lohdutuspalkinto, jota gluteeniton tarjonta monesti yhä nykyäänkin kuulemma on. 

Koska gluteenittomalla leivällä on kuitenkin ilmeisesti tapana olla hieman kuivakkaa, heräsi seuralaisella kysymys, olisiko myös gluteenittomana mahdollista tarjoilla pieniä kolmioleipiä, joiden täyte antaisi niille mehevyyttä?

Muuten Nirsosisko oli kyllä nimensä veroinen. Kävi ilmi, että eihän se juo edes teetä (!). Mutta niinpä vaan tykästyi valintaamme, hienovaraiseen vihreään ruotsalaissekoitukseen. Eikä syö kuulemma katkarapujakaan (?!), mutta kiitteli katkarapuleipänsä täyteläisyyttä. 

Makeiden herkkujen puoli ei sitten kyllä todellakaan jättänyt mitään parantamisen varaa. Kaikki tehdään paitsi alusta saakka itse, myös parhaista raaka-aineista. Ei esansseja - vain aitoa tavaraa. "Ja sen kyllä maistaa", huokaisi sisko suussasulaviin zuleikoihin uppoutuessaan. 

Oman valikoimani suolaisiin antimiin kuului kahdenlaisia kolmioleipiä, ihana katkarapuleipä sekä miniquiche, jonka ihananohuen taikinakuoren reseptin varastaisin mielelläni omaankin keittiööni. 

Makealla puolella tarjolla oli ihanan briossimainen skonssi hilloineen ja kermoineen. Ei tosin sitä tönkköä clotted creamia, jota Englannissa skonssien kanssa perinteisesti tarjotaan (ja hyvä niin!)...

... ja kaikenlaisia pieniä ihanuuksia (onko kukaan koskaan missään kuullut kenestäkään, joka olisi joskus saanut tarpeekseen macaronseista? En minäkään..!)

Todella ihana tapa viettää iltapäivää. Kyllä täällä osataan - niin leipomon kuin salihenkilökunnan puolella. 

Todellinen piste i:mme päälle oli kuitenkin viereisestä pöydästä kuvauskaaostamme uteliaana seurannut ihastuttava 92-vuotias lady, joka kertoi asuneensa aikoinaan ihan siinä Ekbergin talossa. "Ja vielä yhäkin minun on tänne kerran kuussa päästävä!" hän julisti vallattomasti hymyillen. Eipä tuohon lisättävää ole. 

Voi kuinka minä tätä kaupunkia ja sen maamerkkejä rakastankaan!

* * * 

Ehkä se ihan kaikkein paras juttu on kuitenkin tämä: saimme Ekbergiltä arvottavaksi lahjakortin kahden hengen iltapäiväteelle. Sitä kaikkien kaipaamaa hemmottelua arkeen on siis luvassa jollekin teistäkin! Mikä sinulle on arjen luksusta?

Palkinto arvotaan kaikkien postausta kommentoineiden kesken torstaina 19.3.2015 - muista siis jättää vastaukseesi myös yhteystietosi! 

* * * 

______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?