Vaikka talven aina mukanaan tuomia flunssa-aaltoja on pyritty karkoittamaan tacokeiton ja laksan kaltaisilla chilin, inkiväärin ja valkosipulin kaltaisilla täsmäiskuilla, niin joskus siinäkin taistossa jää kakkoseksi. Keuhkoputkentulehduksen kourissa sängynpohjalla kärvistellessä oli ruokahalu (kerrankin!) kadoksissa, mutta syötävä on. Vaihtoehtona olisi ollut toki tilata pizzaa, mutta ei ruokabloggarin ammattiylpeys siihen sentään alistunut.
Onneksi vaikka takki saattaa ruokabloggauksen myötä joskus olla tyhjä, mutta kaapit eivät koskaan. Niinpä niiden perukoilta sain raavittua kokoon ainekset pasta-annokseen, jonka matka lautaselle kesti vähemmän aikaa kuin sen pizzakuskin matka kotiovelle.
Normaaliolosuhteissa olisin varmaan käyttänyt kylmäsavulohta joka, kuten fenkolikeitosta opin, sopii fenkolin kylkeen erinomaisesti. Sitä ei arsenaalista löytynyt, mutta tavallista lohta kyllä. Koska fenkolin oma maku on etenkin kypsennettynä varsin mieto (ja makuaistini oli muun kroppani tavoin tukossa!), tehostin sitä käyttämällä lisäksi fenkolinsiemeniä. Tillin sijaan myös minttu tai persilja kävisivät tähän.
Kahdelle
2 annosta pastaa (spagettia, linguinea, bucatinia)
1 iso fenkoli
300 gr pala lohta
1 dl valkoviiniä
reilu 1 dl kermaa (tai turkkilaista jogurttia)
75 gr herneitä
suolaa, pippuria
1 tl fenkolinsiemeniä
1 sitruunan raastettu kuori
kourallinen kevätsipulia
tilliä
Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike.
Poista fenkolin uloin kuori, halkaise ja poista kova ydin. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja pehmitä voissa muutaman minuutin ajan. Lisää sitten valkoviini, jatka keittämistä muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kerma. Sekoita ja lisää joukkoon noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi leikattu lohi ja herneet. Jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan kunnes lohi on liki kypsää. Hienonna fenkolinsiemenet ja lisää joukkoon. Mausta ja kääntele joukkoon valutettu pasta. Ripottele päälle hienonnettu kevätsipuli ja tilli.
Mutta tulipahan taas selväksi, että näillä leveysasteilla sitä ruokaa on ihan turha kuvitellakaan kuvaavansa iltapäiväyhden jälkeen. Joko sitä ruokaa siis vastaisuudessa tehdään vain puoleltapäivin tai sitten on ihan oikeasti sijoitettava siihen päivänvalolamppuun. Muutamassa blogissa olen siihen jo törmännytkin - nyt kysynkin teiltä, löytyykö joukostanne jo käyttäjiä? Mistä te olette omanne ostaneet? Onko merkillä väliä?
__________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
__________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Meillä on kirkasvalolamppu, mutta en ole ihan kauhean paljon sitä käyttänyt, on se valo sittenkin aika keltaista. Se on Innosol-merkkinen, aika iso, himmennettävissä. Enemmän käytän rengasvaloa kamerassa, vaikkei sekään kovin tehokas ole. Odotan vain päivän jatkumista. Kunnollista salamaa en ole vieläkään oppinut oikein käyttämään.
VastaaPoistaTuosta fenkolista, mitenkähän sen kanssa pääsisi kaveriksi? En vain mitenkään saa sitä sopimaan paljon mihinkään ruokaan, aina siinä on joku saippuanmaku minun suussani. Vaikka eikö sitä sanota, että puhtaus on puoli ruokaa? :D
en millään jaksaisi kuukausia odottaa että noista kuvien keltaisuudesta pääsisi eroon... hirvittää kyllä että kuinka kalliiita sellaiset kuunon valot sitten on. itselläni oli korianterin kanssa vuosia sitten sama ongelma - en tajunnut, miten sitä saippuaisuutta oppisi arvostamaan vaan niin vaan kävi :-) enpäs ole kyllä kuullut että fenkolikin moista aiheuttaa :-) Seuraavaksi ajattelin tutkailla minkälainen siitä tulisi uunissa paahdettuna... vaikka yrttisen italialaisen makkaran kanssa...!
PoistaKorianterin kanssa "opin elämään", kun aloin käyttää sitä riittävän moderaatisti, ei koko nippua kerralla :D Fenkoli on ihanaa, kun se lievän lakritsamaisuuden maistaa, mutta omissa kokkauksissa se menee helposti överiksi ja se taittuu sinne saippuaan :/ Muitten kokkauksissa se maistuu eritavoin.
PoistaItse olin männävuosina natku fenkolin suhteen, niin paljon kuin lakritsia rakastankin. Äiti väsäsi joskus ruokaa joka käänsi pääni kertaheitolla (taisi olla jonkun punaisen lihan kylkeen mutta menisi mielestäni ihan pelkiltäänkin): pannulla muhitetaan lohkottua fenkolia, aurinkokuivattua tomaattia ja kalamata-oliiveja valkoviinissä maustettuna tujauksella vastapuristettua appelsiinimehua. Itse laitan vähän sitruunamehua myös, joskus myös vähän molempien kuorta raasteena. Suolaa ei pahemmin tarvitse, mustapippuria maun mukaan. Suosittelen fenkolikammoisille ja kaikille muillekin :)
Poistaai kun kuulostaakin hyvältä :-) kiitos vinkistä!
PoistaIhanat ainekset pastassa.:)
VastaaPoistaMinulla on pieni kirkasvalolamppu, muttei siitä kovin suurta apua kuvauksessa ole ollut. Isompi apu oli, kun nyt joulun alla vaihdettiin keittiön loisteputket uusiin. Normaaliloisteputkien valossahan tulee aivan hirveän värisiä kuvia. Ostettiin tilalle päivänvaloputket, ja kuvissa värit parani. Ei noiden uusien putkien valossa kuitenkaan niin teräviä kuvia saa kuin ulkona kunnon päivänvalossa, mutta paremman puutteessa menee, kun eihän kaikkea saa millään kokattua talviaikaan valoisaan aikaan. Netin kautta tilattiin Philipsin päivänvaloloisteputkia, ja pidemmät maksoivat muistaakseni hieman alle kahdeksan euroa kappale.
no kun siinä megalomaanisen minikokoisessa Töölönkeittiössäni ei ole mahdollisuuksia minkäänlaisiin remontteihin... kesää odotellessa kai sitten... :-/
PoistaEikö sinulla ole asunnossa yhtään loisteputkivalaisinta? Meilläkin vain keittiön katossa olevaan lamppuun vaihdettiin uudet putket sekä työtasojen, yläkaappien alapuolella oleviin lamppuihin myös. Ei ollut sen kummempi juttu. Jos valaisimia ei ole entuudestaan, niin sitten on tietysti vähän eri juttu.
Poistano ei ole... mietin jotain tuollaista ihan valokuvaukseen tarkoitettua lamppua, mutta tuntuu jotenkin suureelliselta hankinnalta ihan "vain ruokakuvauksen" kannalta... toisaalta, kyllä se sitä perfektionistin mielenauhaa varmaan lisäisi kummasti ;-)?
PoistaHerkullisen näköinen pasta.Toivottavasti ne flunssat on jo selätetty...Fenkoli on sellainen,että minullakin kesti ennenkuin opin siitä pitämään.
VastaaPoistaviikon sairasloma, 4 lääkekuuria ja puhekielto (!) siihen vaadittiin, mutta voitto tuli :-)
PoistaJust tossa syöpöttelinkin lammaspastaa melkeinpä samoilla lisukkeilla :) niin ja tiukasti luonnonvaloon luotan. Tosin teen pääasiassa iltavuoroa, niin on helppo ajoittaa kokkailut valosaan aikaan.
VastaaPoistaaijai... lammaspastaa...
PoistaTörmäsin jossain netin syövereissä jonkun valokuvaajan ruokakuvausvinkkiin, jossa ohjeistettiin käyttämään sellaista raksalamppua, kutakuinkin tällaista: http://www.ykkosrauta.net/product_details.php?p=6390. On kuulema oikeanlainen valo. No meillähän sellanen lamppu sattui varastossa olemaan ja äsken sitä piruuttaan testasin. Kyllä se tulos ainakin aikaisempia parempi oli, vaan enhän mä tiedä mitä sellasella oikealla lampulla saisi aikaan. Tuon hinta ei ainakaan päätä huimaa. :)
VastaaPoistaLöytyipä se kirjoituskin: http://peterinperiaate.blogspot.fi/2013/11/ruokakuvauksen-resepti.html
VastaaPoistaloistokas vinkki :-) kiitoksia kovasti. Näyttää ainakin melkoisen katu-uskottavalta...!
Poista