Feliz Cumpleaños - blogi 1 vuotta!

Blogi juhlii tänään vuodenmittaista olemassaoloaan. Vuoteen on mahtunut paljon. Niin hyvää kuin pahaakin. Niin onnistumisen iloa kuin epätoivon alhoakin. Ja ennenkaikkea monta hyvää ateriaa. Espanjaa en tosin ole oppinut vieläkään puhumaan ja macaronitkin on vielä opettelematta.

Toivottavasti jotain kehitystä on kuitenkin havaittavissa myös siellä ruudun toisella puolella? Kamerataidot ovat ainakin kasvaneet, samoin kuin keittiövarustelu ja astia-ja kuvaustarvikevarasto. Kenkiäkään ei ole enää tullut osteltua, kun eivät ne enää mihinkään mahdu. Nuo pastakoneet ja tohottimet ja sitruksenkuoriraaputtimet ja perunaprässit ja bambuhöyryttimet ja muffinsipellit ja piirakkavuoat kun alkavat vallata ihan koko kämpän...

Ajatella, että vielä vuosi sitten luulin ihmiselle olevan ihan mahdollista selvitä elämästään vain yhdenlaisella öljyllä! Enkä tajunnut, että vähintään viisi erilaista viinietikkaa muodostavan pohjan mille tahansa ihmisarvoiselle elämälle.

1 vuosi. 365 päivää, 339 postausta ja yli 115 000 vierailua (yli 150 000 yhdessä blogin englannikielisen puolen kanssa!) Kiitän teitä niistä kaikista. 

Eipä tuota elämää enää osaisi edes kuvitella ilman bloggausta. Kamera tuntuu kasvaneen käteen kiinni. Viikot lentävät kokkausta suunnitellessa ja viikonloput puolestaan hurahtavat rattoisasti noita suunnitelmia toteuttaessa ja ystäviä sen mikroskooppisen pienen ruokapöytäni ympärille kootessa. Uusia ystäviä on löytynyt myös bloggauksen kautta ja toivottavasti vastaisuudessa pääsen yhä enemmän tapaamaan kasvotusten noita uskomattoman hienoa jälkeä tuottavia kanssabloggaajia, joiden blogeja on vähintään yhtä hauska seurata kun oman kanssa painiskella.

Blogi on myös tarjonnut paitsi ihanan (joskin todella aikaavievän!) harrastuksen, myös henkireiän ja kiinnekohdan niinä pimeämpinä hetkinä, jolloin ei ehkä muuten olisi saanut otetta oikein mistään (voisiko "Ruokabloggaus pelasti minut masennukselta ja Jeesukselta"- T-paita olla se seuraava avokadopasta?)

Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat luonnollisesti olleet blogin saamat tunnustukset: Indiedays- portaaliin pääseminen ja Inspiration-blogigaalassa ehdolla oleminen, ruokablogihaasteiden voitot ja etenkin Gloria Blog Awards- ehdokkuus, joka vielä yhäkin tuntuu vaikealta uskoa todeksi. Kaikista suurinta iloa ovat kuitenkin tuottaneet lukijoiden kommentit ja ylipäätänsä se, että on olemassa noinkin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan tälle blogille aikaansa jo muutenkin ihan varmasti täydestä aikataulustaan. Noita tunteja kun ei kenenkään päivässä tunnu olevan tarpeeksi...

Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet blogin takana. Osa onkin jo kysellyt seuraavan Espanjanreissun perään. Lopuillakin on varmaan ollut jonkinlainen aavistus lohturuokien ja leipomisen osuuden kasvaessa sellaiseksi, että aikaa selvää on ollut, että särkynyttä sydäntähän niillä on lääkitty. Kaipa olen valmis sen kertomaan jo teillekin. Valitettavasti urani Malaganseudun Masterchef-areenallani on kahdeksan vuoden jälkeen tullut päätökseensä. Siinä missä minä etsin pysyvää ja vakituista työsuhdetta, olisi tuomarina toimineelle Herrasmiehelle sen sijaan riittänyt palkaton työharjoittelu. Edessä on siis se kammottu transmogrifikaatio, joku päivä kenties jonkun toisen Ajan Herran assistentiksi hänen taistelussaan maailman dalekeja vastaan.

Niinpä Andalusian auringon alla ei ole viime aikoina aikaa vietetty. Mikä on pistänyt vakavasti miettimään myös blogin tulevaisuutta. Niin paljon tämän blogin olemassaolo on ollut Herrasmiehen ansiota. Mitä siis nyt? En ainakaan tällä hetkellä osaa kuvitella bloggaamisen lopettamista, mutta samaan aikaan en tiedä, mihin suuntaan sitä jatkaa. Andalusia tulee pysymään rakkaana paikkana ja inspiraation lähteenä, jossa on vielä niin paljon nähtävää ja tutkailtavaa. Vaikka ajatus sinne palaamisesta yhä saa sydämeni puristumaan rekan alle jääneen rusinan lailla, on vakaana aikomuksenani jatkaa tutkimusretkiäni siellä. Tällä kertaa yksin (ja ilman Celine Dionia!).

Myös blogin nimestä on tullut niin rakas ja läheinen, etten osaa sen vaihtamistakaan (ainakaan vielä) kuvitella. Mikä se uusi nimikään olisi? "Date on a plate"? (vaikka suunnitelmissa ei ole laajentaa repertuaariani kannibalismiin... ) "Meals on heels"? Ennenkuin (epäilemättä useammankin viinipullon vaativan prosessin seurauksena) olen löytänyt uuden, yhtä omalta tuntuvan nimen, niin mikäli se teille vain käy, jatkaisin mielelläni tuon vanhan nimen alla - sen eteen kun on kuitenkin tehty aikalailla työtä?

Yksi asia blogin tulevaisuudessa on varma: "ks"- yhdistelmää ei todellakaan tulla kirjoittamaan x:nä eikä mikään varmasti tule olemaan "niin ihquu et mä siis kuolen!!!" Hymiöitä, "heh heh"- kevennyksiä tai peace-sormimerkkien varustamia "päivän asu"- kuvia ei tule tästä blogista löytymään vastaisuudessakaan. Kaikkea muuta kosherista gluteenittomaan ja pullasta pavlovaan kylläkin. Niitä tapasklassikkoja ja mezeherkkuja unohtamatta!

Ja lopuksi on aika antaa se 12. tunnustuspalkinto, joita blogissa on kuukausittain ensimmäisen vuoden aikana jaettu. Näin kohtuullisuutta korostavan tammikuun hengessä postiin lähtee Le Creusetin uunivuoka, mutta annoskooltaan sieltä minimaalisimmasta päästä (ok, tuohon teki melkein mieli laittaa se hymiö). Kuluneen kuukauden kommentoijista se lähtee Suolaa ja hunajaa- blogin Jonnalle, jonka upein otoksin kuvitettu blogi tarjoaa ideoiden lisäksi myös mitä suloisinta silmäniloa. Toivottavasti se löytää paikkansa blogin emännän työn alla olevasta uudesta unelmakeittiöstä!

Kiitokset siis kaikille kuluneesta vuodesta ja toivottavasti pysytte matkalla myös vastaisuudessa!


____________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?