Gordonin kovan onnen karkkipossu

Kun on (ruokabloggarina) tottunut kokkaamaan oman makunsa mukaan (eli heittämään asioita pannulle silleen lonkalta ja lisäten juttuja sitten tarpeen mukaan ja joskus vahingossakin) on keittokirjan ohjeen seuraaminen pilkulleen kummallisuudessaan aika vapauttavaa. Joskin myös yllättävän haastavaa. Mutta mitenkäs sitä muuten reseptin ja keittokirjan toimivuutta arvostelisi?

Ja jos se resepti on niinkin kunnianarvoisasta lähteestä kuin Gordon Ramsayltä, niin voihan tuohon haasteeseen aika turvallisin mielin lähteä, eikö? Kun arvostelukappaleeksi saapui Gordon Ramsayn Maailma keittiössä (Moreeni 2009), olivat tunnelmat ristiriitaiset. Tässä blogissa kun makumatkaillaan estottomasti ympäri maailmaa; niin uusia löytöjä tehden kuin omien matkojen makumuistoja ylläpitäen. Suhtaudun kuitenkin hyvin varauksellisesti kirjoihin ja ravintoloihin, jotka väittävät erikoistuneensa kaikkiin maailman keittiöihin. Esimerkkinä tästä jo sittemmin kuopattu Eatz sekä Boulevard Social.

Itse arvostan yleensä opuksia, jossa johdatetaan lukija tietyn alueen erikoispiirteisiin, raaka-aineisiin, valmistustapoihin ja historiaan muutenkin kuin pintaraapaisulla. Kun on sen tasapainon ja siihen vaikuttavat tekijät oppinut, voi niitä toki sitten soveltaa.

Maailma keittiössä tarjoaa pintapuolisen raapaisun Ranskan, Italian, Kreikan, Espanjan, Iso-Britannian, Lähi-idän, Kiinan, Thaimaan, Intian ja Yhdysvaltojen erikoisuuksiin (pheeew!). Sellaisenaan se ehkä soveltuukin paremmin lukijalle, jonka keittokirjahylly on hieman hillitympi eikä uhkaa ekspansiollaan vallata makuuhuonettakin. Epäilenpä Glasgow'n tiikerin mutrunaaman ja nimen antavan tälle kirjalle enemmän painoarvoa, kuin sillä muuten olisi.

Ensivaikutelma on... hyvin vaisu. Eipä herra Ramsayn TV:stä tuttu raivo kirjan sivuille helposti kääntyisikään (eikä varmasti myisikään). Yleisilmeestä lähtien kirja vain vaikuttaa jotenkin laimealta. Johdatus valittuihin ruokalajeihin jää aika minimaaliseksi eikä siinä juurikaan henkilökohtaista otetta ole. Ulkoasu ja kuvat, joiden laatu minulle niin tärkeitä ovat, eivät myöskään suuria tunteita herätä. Kuvat ovat kyllä isoja ja sinällään laadukkaita, mutta eivät ne mitään tunnelmia nosta. Tavanomaisuudessaan se muistuttaa nitä ensimmäisiä keittokirjoja, joita muistan 80-luvulla lukeneeni.

Kokeilureseptiksi valikoitui Kiina-osiosta "inkiväärillä ja chilillä maustettu keitetty porsaankylki", jota myös kirjoittaja kehoitti suosittelemaan. Odotukset olivat siis korkealla.

Skeptisyys nosti kuitenkin päätään varsin pian. Kuvan perusteella lopputuloksen pitäisi olla jotain Farangin kuuluisan karkkipossun kaltaista. Valmistusmetodi ja -ainekset sen sijaan eivät luo uskoa. Kaikkea on jotenkin liian vähän: mausteita, määriä ja kypsytysaikaa. Karkkipossuun kun ensin keitellään se liemi, jossa possua haudutetaan, jonka jälkeen possu jäähdytetään liemen kanssa erikseen seuraavaan päivään, jolloin se vielä uppopaistetaan ja tarjoillaan haudutusliemestä kokoon keitellyn kastikkeen kanssa.

Tässä Gordonin possu...

Tässä maratonissa sen sijaan oiotaan mutkia aika lailla. Possun kylkeä keitetään muutaman minuutin ajan, paloitellaan, karamelisoidaan muutaman minuutin ajan ja sitten keitellään liemessä. Lopusta pitäisi redusoitua kastike. Ohjetta kahdesti alusta loppuun seuranneena en usko, että kolmatta tulee. Ensimmäisellä kerralla lopputulos oli karrelle kärähtänyt kikkarekasa. Väri oli tosin aika lähellä tavoitetta. Seuraavalla kerralla vahdin nesteen haihtumista haukan lailla, mutta eipä siitä kyllä redusoitavaksi juuri mitään jäänyt. Ja väri ei päässyt lähellekään alkuperäisen tummaa paahteisuutta. 

Vaikka en itseäni ihan kovin aloittelijana keittiössä pidäkään, niin ohje vaikuttaa jokseenkin ylimalkaiselta. Alussa puhutaan pannusta, mutta jossain vaiheessa kattilasta. En tosin tajua, kuinka iso kattila riittäisi koko lihamäärän karamelisoimiseen. Ei myöskään mainittu, tulisiko keitoksen porista peitettynä vai ilman kantta. Peitettynä se ei toki redusoituisi, mutta ilman kantta neste haihtuu liki kokonaan. Ohjeessa sitäpaitsi mainitaan vain n. 2 dl vettä, joka ei missään nimessä riitä ainesten peittämiseen - oli keittoastia sitten mikä hyvänsä. Onko vika siis käännöksessä? Vai onko tässä tarkoitettu 2 l? Mene ja tiedä. 

Pikainen tutkimus blogimaailmassa paljasti myös muiden bloggareiden tulosten jääneen aika kauas (esi)kuvasta. (pääset postauksiin kuvia klikkaamalla).

                

Ja en tiedä millaisia rääpäleitä se Gordon on tottunut syöttämään -mielestäni tuo annos on enemmänkin 3-4 hengelle. Korkeintaan.

4-6 hengelle

800 gr luutonta porsaankylkeä kamaroineen

1 rkl kasviöljyä

2 rkl hienoasokeria

3 rkl vaaleaa soijakastiketta

3 rkl tummaa soijakastiketta

3 cm tuoretta inkivääriä kuorittuna ja paksusti viipaloituna

2 tähtianista

1 kanelitanko

3 kuivattua punaista chiliä

noin 2 dl vettä

3 kevätsipulia puhdistettuina ja silputtuina

Kuumenna leveä pannullinen vettä kiehuvaksi ja alenna lämpöä hieman. Laske porsaanliha kattilaan (leikkaa kahteen osaan, ellei muuten mahdu) ja anna kiehua 3-4 minuuttia. Kuori pinnalle nouseva sakka, jota tulee runsaasti (toim. huom. ei muuten tullut yhtään). Valuta liha ja anna jäähtyä hetki. Huuhtaise kattila puhtaaksi ja laita takaisin liedelle.

Leikkaa porsaanliha 2 cm kuutioiksi. Kuumenna öljy ja sokeri kattilassa keskilämmöllä. Heti, kun sokeri on sulanut ja alkaa karamelisoitua, lisää lihapalat pannuun nahallinen puoli alaspäin. Paista muutama minuutti eli kunnes nahka alkaa karamelisoitua ("kunnes se alkaa karamelisoitua"? Jos ihan oikeasti haluat lihaan väriä, kerro tuo aika ainakin viidellä - ei se muissakaan vaiheissa sitä ehdi saamaan).

Lisää soijakastikkeet, inkivääri, tähtianis, kanelitanko ja kuivatut chilit pannuun ja kaada vettä sen verran, että ainekset peittyvät (2 dl? Minulla meni ainakin viisinkertainen määrä). Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja anna porista (hiljalleen) 50-60 minuuttia eli kunnes liha on hyvin kypsää (ei se nyt tässä vaiheessa vielä suussasulavan pehmeän kypsää kyllä ole).

Nosta lihakuutiot pannusta reikäkauhalla ja siirrä sivuun lautaselle. Keitä kastiketta kokoon, kunnes se on siirappisen sakeaa (minulla tuota olisi ohjeita seuraamalla jäänyt vain muutaman ruokalusikallisen verran) Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hyppysellinen sokeria, jos kastike tuntuu liian suolaiselta. Sekoita joukkoon kevätsipuli (säästä kourallinen tarjoiluun) ja siirrä lihapalat takaisin kastikkeeseen. Kuumenna ruokaa hetki. 

Jaa ruoka lämmitettyihin tarjoilukulhoihin, koristele annokset lopulla kevätsipulilla ja tarjoile heti.

...ja tässä ruokabloggarin.

Lopullinen tuomio? Ensimmäisten tuskastumisten ehdottomuuden laannuttua paljon myönteisempi. Jos nestettä laittaa reilusti, antaa porinan pysyä maltillisena, pitää kattilan osaksi peitettynä ja kenties hieman lisää noiden mausteiden määrää, niin varsin kelpoa siitä tulee! Ja onhan tämä toki sitä kaksi päivää vaativaa Farangin karkkipossua huomattavasti nopeampi...

Hienoisesti huono omatunto tuli myös kirjaan kohdistamastani kritiikistä. Entä jos tuo kirja on Gordonille se, mitä tämä blogi on minulle? Kokoelma matkan varrelta mukaan tarttuneita rakkaita muistoja? Satunnainen sekametelisoppa niitä ihan lempijuttuja? Annan kirjalle siis vielä uuden mahdollisuuden. Onhan se sentään Gordon Ramsay! Vaikkapa jänisragun tai mudcaken muodossa...

Vastahanka-blogin isännöimässä ruokabloggareiden tämän kuukauden ruokahaasteessa aiheena on chili. Minulla on varsin lämpöisiä muistoja vuodentakaisesen tammikuun niinikään chiliaiheisesta ruokahaasteesta, jolloin vasta kaksi viikkoa aikaisemmin päivänvalon nähnyt blogini siihen ensimmäistä kertaa osallistui kookoskatkaravuilla ja mangochilikastikkeella - vieden voiton kotiin! Odotukset (suorituspaineista puhumattakaan!) ovat siis korkealla - te kun katsotte parhaillaan tämän blogin kilpailijaa!

* Kirja saatu blogin kautta arvostelukappaleena*

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?