Viru-hotellin KGB-museo - kerros, jota ei ole olemassa

For English please see here

* * * 

Tallinan Viru-hotellin salaisesta 23.kerroksesta löytyvä KGB-museo yllättää mielenkiintoisuudellaan. Ehdottoman suositeltava vierailukohde!

* * * 

Viru-hotelli oli maan ensimmäinen tornirakennus, joka valmistuessaan vuonna 1972 teki vaikutuksen 22 kerroksen korkeuteen kohoavalla ylväydellään. 

Vielä tuolloin maa oli tukevasti Neuvostovallan alla, ja oli yleisesti tiedetty salaisuus, että todellisuudessa kerroksia oli tuota enemmän.

Ei kerroksen olemassaolosta tänäkään päivänä mitän merkkejä löydy: hissin nappulatkin päättyvät 22:een. 

Ylimmästä kerroksesta löytyy kuitenkin mitäänsanomaton ovi, jonka takana odottavat salaiseen kerrokseen 23 johtavat portaat.

Jos joku sitä sattuikin kysymään, selitettiin oven olemassaolo epämääräisesti "hotellin huoltotehtävillä". 

Vaan yhtä varmasti kuin tuon salaisen kerroksen olemassaolosta tiedettiin, oli paikallisten tiedossa myös se, mitä sieltä oikeasti löytyisi.

KGB:pä tietenkin. 

Kommunistiaikaan täällä, niinkuin kaikkialla muuallakin rautaesiripun väärällä puolen, elettiin tukevasti isoveljen valvonnan alla. 

Seinillä oli korvat ja silmät, vakoilun kohteena niin vieraat kuin henkilökuntakin. 

Hotellin rakennutti Neuvostoliiton virallinen matkatoimisto Inturist. Tämä KGB:n ja NKVD:n; maata pyörittävien salaisten poliisien ja turvallisuuspalvelujen johtama instanssi valvoi ulkomaalaisten vierailuja maahan... ja maassa. 

Inturistin hotellit olivat ainoita, joissa ulkomaalaiset saattoivat yöpyä - paikallisilla niihin puolestaan ei ollut asiaa. 

Virolaisten arkkitehtien suunnitteleman hotellin toteutus annettin suomalaisen rakennusliikkeen tehtäväksi. 

Tarina ei kerro, selvisikö heille, miksi piirrustuksissa vaadittiin niin paljon aukkoja "kaapeleille" ja "johdoille".

Virolaiset itse nauravat, että siinä, missä muualla maailmassa rakennusmateriaalina käytettiin betonia, suosittiin täällä mikrobetonia. 

Mikrofoneja ja kameroita oli kaikkialla: jopa leipälautasissa, jotka katettiin erityisen kiinnostaville vieraille varattuihin; pöytäkarttaan mustalla rastilla merkittyihin erikoispöytiin.

Niiden avulla pidettiin huoli, ettei pelätystä länsimaailmasta vahingossakaan tihkunut mitään puolue-eliitin tänne huolella luoman absurdin rinnakkaistodellisuuden perustaa horjuttavaa informaatiota.

Ihan erityisen tarkkailun alla oli mm. lehdistö. He kuuluivat siihen ryhmään, joka laitettiin aina yöpymään johonkin hotellin 60 kuuntelulaittein varustetusta erikoishuoneesta.

23. kerroksesta avautuvat myös upeat näkymät yli Tallinnan vanhan kaupungin. 

Miltähän täällä on tuntunut KGB-virkailijan istua - vähintäänkin epäillen sitä, että jossain joku tarkkailee häntäkin?

Kommunismi saattaa jonkun naiivin; todellisuudesta hälyttävästi vieraantuneen idealistin harhaisissa mielikuvissa  kuulostaa kovinkin ylevältä ajatukselta, mutta todellisuudessa se ei ole ollut sitä missään.

Täällä, niinkuin kaikialla muuallakin,  leimasi kommunistihallinnon aikaa valvonta, vainoharhaisuus ja valheet. 

Keneenkään ei voinut luottaa; joka ikinen oli potentiaalinen ilmiantaja.

Ulkomaalaisvieraiden osakseen saaman "välittömän asiakaspalveluasenteen" varjolla esitetyt kiinnostuneet kysymykset mm. vierailijan taustoista raportoitiin nekin tänne. 

Tästä huoneesta operaatiota johdettiin. Kuuntelulaite löytyy myös tuosta valkoisesta puhelimesta, punainen puolestaan oli kuuma linja suoraan KGB:n paikalliseen päämajaan.

Informatiivinen mutta yllättävänkin viihdyttävä museokierros pistää pohtimaan. Maailmaa, jota en ehtinyt nähdä; ideologiaa, jota tuskin koskaan tulen  ymmärtämään.

Oliko tämä kaikki vain joku huijaus vai uskoiko joku tähän ihan tosissaan? 

Palveliko aate viime kädessä ketään? 

Jos se oli niin erinomainen, niin miksi sitä piti ylläpitää näin äärimmäisin keinoin; miljoonien ja taas miljoonien ihmisten hengenkin kustannuksella?

Jos tosin jotain olen Bulgarian kaltaisissa, kommunismin jälkipuintia käyvissä  maissa reissatessa oppinut, niin sen, että ei se kansa ole lainkaan niin typerää, millaisena valtaeliitti heidät haluaa nähdä. 

Niin ja sen, että varsin hurtilla huumorilla he ovat tottuneet koitoksistaan selviämään. 

Kylmän sodan aikaan kansalaisia luonnollisesti peloteltiin Amerikan turmiollisuudella, pahansuopuudella ja vääjäämättömän ydinsodan uhalla. Niinpä jokaisen tuli omistaa kaasunaamari, jolla voisi H-hetkellä pelastautua. 

Kansan suussa kulkeneen selviytymisstrategian mukaan tuolloin tulisi vetää maski päähän ja juosta kiireesti lähimmälle hautausmaalle.

(Eihän moisesta kumihupusta oikeasti mitään apua olisi - kyllä he sen tajusivat).

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tuli KGB:lle lähtö talosta eräänä keväisenä yönä vuonna 1991. Kiireellä he yrittivät tuhota jäämistönsä ja tyhjentää paikan salakuuntelulaitteistaan. 

Seuraavana aamuna kaikki virkailijat olivat kadonneet, aivan kuin heitä ei olisi koskaan olemassa ollutkaan. 

Itse huone kuitenkin löydettin vasta kolme vuotta myöhemmin ja on sittemmin kunnostettu yhdeksi Tallinnan omaleimaisimmista museoista.

Museo on pieni, mutta asiantuntevan oppaansa ansiosta todella mielenkiintoinen vierailukohde. 

Opastettuja kierroksia järjestetään niin englanniksi kuin suomeksikin. Pääsymaksu 11€/ hlö, hotellin asukkailta 9€.

Osallistujien määrä on rajattu 20:een. Sen suosiosta johtuen tulee paikka kierrokselle varata etukäteen vaikka Viru-hotellin vastaanotosta. 

Lisätietoa löydät täältä. 

Kuka teistä on ehtinyt vierailemaan Viru-hotellin KGB-museossa? Vai oletteko tutustuneet viraston toimintaan jossain muualla? Millaiset fiilikset teille jäi?

PS. Kokemuksia museosta löydät myös Kohteena Maailma-blogista, Muru Moulta sekä Syö, Matkusta, Rakasta-Meriltä.

PPS. Jos tykkäsit tästä, sinua saattaisi kiinnostaa myös blogin kierros KBG:n karmivassa Riikan-päämajassa!

* * * 

Viru-hotelli & KGB-museo

Viru väljak 4

10111 Tallinna

tel. +372 6 809 300

viru.reservation@sok.fi

* * * 

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

            

TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!