* * *
Sfihat eli arabialaiset minipizzat ovat täydellinen valinta niin illanistujaisiin kuin kesän piknikeillekin. Onnistuvat myös grillissä!
* * *
Länsirannalla sijaitseva Hebron hikoilee elokuisessa helteessä. Ulkona on aivan liian tukala olla: iltapäivän lämpötilat huitelevat nelissäkymmenissä. Ilma seisoo eikä hiekkaa ympäriinsä laiskasti liikutteleva kuiva ja kuuma tuulenvirekään apua tuo.
Minut adoptoineen palestiinalaisperheen kodin hämärä keittiö tarjoaa onneksi kipeästi kaivattua viilennystä. Perheen äiti taputtaa käsiään: hänen tyttärensä eivät voi sietää ruoanlaittoa, joten mama on innoissaan saatuaan minusta vihdoinkin tyttären, joka jakaa hänen rakkautensa siihen.
Minuakin enemmän hän rakastaa tosin Nigella Lawsonia ja esittelee ylpeänä Nigellalta oppimaansa tekniikkaa kevätsipulin pilkkomiseen; Nigella Lawson-malliston saksilla. Juomme teetä ja jaamme reseptejämme, naurun säestämänä ja tupakansavun kiemurrellessa hitaasti kohti keittiön kattoa.
Mama Tarawa on kutsunut minut keittiöönsä, ainoana toiveenaan oppia "kokkaamaan kuin Nigella". Hänen hämmästyksellään ei puolestaan ole rajaa oppiessaan, ettei hänen toisella puolen maailmaa Napapiirillä kasvannut suojattinsa ole koskaan tehnyt sfihaa.
"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"
"Siis... et koskaan?" hän toistelee ihmetellen. "Mitä te siellä oikein sitten syötte?"
Niin no, jos asia minusta olisi kiinni, niin sfihaa. Paljon mieluummin kuin jotain kesäkeittoa tai tillilihaa...
Sfiha, eli arabialainen minipizza kuuluu pizzaperheen Levantin sukuhaaraan ja muistuttaa sekä olemukseltaan että makumaailmaltaan niin Turkin lahmacunia kuin pideä..
Palestiinalaisalueilla olen törmännyt kahdenlaiseen sfihaversioon: toisessa pohja päällystetään jogurttipohjaisella lihaseoksella, mutta tämä on niistä ehdottomasti se parempi.
Perinteisesti näihin käytetty liha on lammasta, mutta sen puutteessa voi sen korvata naudallakin.
Lähi-idän lisäksi nämä leipäset ovat löytäneet intohimoisen yleisön myös Brasiliassa. Ja nyt, habibi, on sinun keittiösi vuoro!
15
kpl
Sfihat- arabialaiset minipizzat:
Pohja:
7
½ dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)
1
rkl kuivahiivaa
1
tl sokeria
1
tl suolaa
5
½ rkl öljyä
2‒2
½ dl lämmintä vettä
Täyte:
3
valkosipulinkynttä, hienonnettuna
2
sipulia, hienonnettuna
500
g lampaan (tai naudan) jauhelihaa
1
punainen chili, hienonnettuna
2
rkl granaattiomenasiirappia
2
tomaattia, pieninä kuutioina
2
rkl nelimaustetta (ohje kirjassani) tai bokharat-mausteseosta
1
tl suolaa
2
kourallista hienonnettua persiljaa
1
dl pinjansiemeniä, paahdettuna
muutama
rkl öljyä paistamiseen
Tarjoiluun:
sitruunalohkoja
Sekoita pohjaa varten kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon sitten 4 rkl öljyä ja lopuksi vesi koko ajan vaivaten, kunnes koossa on pehmeä, kulhosta ja käsistä irtoava taikina. Sivele loput öljystä taikinan pinnalle ja anna kohota peitettynä lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.
Tee
sillä välin täyte. Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulia
ja sipulia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää pannulle sitten
jauheliha ja ruskista kunnolla. Lisää sitten mausteet ja anna
seoksen maustua muutaman minuutin ajan.
Lisää
pannulle sitten granaattiomenasiirappi ja tomaattikuutiot. Jatka
kypsentämistä vielä 10‒15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää
mausteita tarvittaessa. Kääntele sitten joukkoon persiljasilppu
sekä pinjansiemenet. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä
huoneenlämpöiseksi.
Lämmitä
uuni 225 asteeseen. Jätä pelti uuniin ja valmistele sillä välin
sfihapohjat.
Jaa
kohonnut pohjataikina jauhotetulla tasolla 15 samankokoiseen palaan
ja kaulitse halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Nosta
leivinpaperin päälle ja anna kohota keittiöpyyhkeellä peitettynä puolen tunnin ajan.
Levitä pohjille täytettä noin sentin päähän
reunoista painellen täyte kiinni pohjaan vaikka lusikan pohjalla.
Nosta leivinpaperi kuumalle uunipellille ja paista, kunnes sfihat
ovat kullanruskeita – uunista riippuen 8–10 minuuttia.
Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.
Lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.
Tähän kirjastani peräisin olevaan reseptiin oli hullaannuttu niin Beach House Kitchen- blogissa kuin Viimeistä Murua Myöten-Saaran keittiössäkin, jossa tarjolla on vegaaninen härkisversio!
Ovatko sfihat eli arabialaiset minipizzat teille reissuiltanne tuttuja? Vai onko siellä ehditty tehdä joko blogista löytyvää lahmacunia tai pideä?
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Nämä oli kyllä aivan ihania! <3 Vaikka kieltämättä tämä vesi sade vähän sotii tuota maalaamaasi helteistä tunnelmaa vastaan. Mutta ehkä näitä näitä mutustellessa mieli karkaisi aurinkoisempiin maisemiin.
VastaaPoistaai teillä sataa vettä :-) Täällä on kesä kauneimmillaan... mikä varmasti tuleekin lohduttamaan, kun näköjään vietän juhannuksenkin sängynpohjalla sairastaen... :-/
PoistaIhana tarina:) Täällä on nytkin hellettä,vaikka tämä vuoden valoisin päivä järjesti yllätyksen: aamulla satoi hieman ja oli jopa hieman viileää! Mutta tästä se vaan lämpenee..
VastaaPoistaParanemisiin motek:)
toda, toda. joka kerta nämä taudit vain tuntuvat muuttuvan sinnikäimmiksi... ihanaa juhannusta sinne <3
PoistaNäitä on pitänyt tehdä! Rakastan lampaan lihan makua yhditettynä baharat-mausteseokseen ja pinjansiemeniin. NAM!
VastaaPoistauskon että tykkäisit <3
PoistaKatselin toistamiseen lehtikuvaa: Sanja Alisicin ja Kari Lumikeron keskustelu makumuistoista kuvattiin Alisicin perheen puutarhassa ja lehtiartikkelia, siitä että Makumuistot menee tv-sarjaksi. Minullekin on muodostunut ihan oma ohjelmasarja siitä, että seuraan sinun makumuistojasi, erityisesti Israelissa, missä minäkin kuljin omia polkujani. Yritin kaivella taas muistikuviani kaikista niistä paikoista, joista paistetun lampaanlihan tuoksu tulvahti ilmoille. Vai oliko se Libanonissa Beirut, Syyriassa Damascuksen pitkäkatu tai Saydnayassa Aramean-kielisten alue, josta emigrantit kantavat mukanaan tuota Sfiha-sanaa. Yhtä hyvin tuo vedet kielelle nostava paistetun lampaanlihan tuoksu on voinut tulla Jordanian Petrasta, rapeaksi paistetun litteän leivän mukana, samoin kuin kierrellessäni ympäriinsä Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Se nousee myös vahvana mielikuvana taatelipalmukeitaalta Sahnesta ja sen kibbutsialueelta, jossa usein vietin aikaani paikallisten asukkaiden sekaan sujahtaneena, viikonloppuisin. Minä lähdin Lähi-Idästä, mutta Lähi-Itä asuu minussa ja makumuistojeni perässä minä kuljen edelleenkin. Kiitos taas kerran Ariela :)
VastaaPoistaNe ihmiset, joille Lähi-itä on sielunsa paljastanut, ovat ihmisiä, jotka kantavat sen ääniä, makuja, tuoksuja ja värejä mukanaan sydämessään koko loppuelämänsä. Olen onnekas, että sinä kuulut heihin ja blogini lukijoihin.
PoistaSinä aalaat sellaisia tunnelmakuvia itsekin, että viet minut mennessäsi noihin maisemiin ja muistoihin ihan tuosta vaan!
Näyttää niin hyviltä! Pitäisi itsekin uskaltautua kokkailemaan vähän laajemmin maailman ruokia, tuntuu että menee usein sieltä mistä aita on matalin :D eli tutusta ja turvallisesta!
VastaaPoistaSuosittelen! Vaikka kyllä minäkin meidän pöydässä useammin niitä kakkuja katselisin jos vain taidot riittäisivät :-)
PoistaHerkullisen näköisiä. Pitää tuo kirjasi tosiaan napata mukaan, kun vastaan tulee. Näyttää sieltä ilmestyvän toinen toistaan ihanampia reseptejä blogistaniaan jatkuvalla syötöllä :-)
VastaaPoistaKovasti toivon, että lapsukaiseni löytää ympärilleen mahdollisimmanmonta rakastavaa syliä :-)
PoistaEhdottomasti lammasversio, jos minulta kysytään :)
VastaaPoistaKäytän muuten teräviä saksia varsin luovasti. Niillä pilkkoo tosiaankin kevätsipulit, mutta myös kanan rintafileet, sitruunaruohot, pitsan, yrtit( juu ei saisi), kirsikkatomaatit jne. monasti paljon näppärämmin kuin tylsällä veitsellä.
Mulla on niin ässä veitsi, etten muuta tarvtsekaan :-)
PoistaEn millään ymmärrä niitä 20 eri sortin veitsen settejä - mulle riittää tää yks.
Mut ihan totta on,että kunnon saksilla saa jo paljon aikaan.
(äläkä huoli - sillä veitsellä sapeloidaan meillä myös shampanjaa, joten mä olen ihan väärä ihminen antamaan tuomioita keittiötarvikkeiden kerettiläisestä käytöstä :-D )
Ihanan kuuloinen resepti! Mistähän sitä granaattiomenasiirappia saisi, jäi kutkuttamaan :)
VastaaPoistaEtnisistä kaupoista (Helsingissä ainakin Hauler Oriental Market Kaisaniemessä) ja kuulemma nykyään myös suurimmista marketeista, ainakin Citymarketista <3
PoistaOi nam! Ei olisi kannattunut nälkäisenä tulla kurkkaamaan tätä postausta, nyt en osaa muuta kuin haaveilla noista herkkupaloista! Arabialaisesta keittiöstä löytyy kyllä monia suosikkimakujani, haaveena olisi päästä noille alueille lähitulevaisuudessa matkalle - tämä kokkikolmonen kun ei oikein kotikeittiössä viihdy. Mutta ehkäpä tämän reseptin laitan talteen! :)
VastaaPoistaIso suositus suunnitelmallesi - monikaan asia ei tuon alueen maissa toimi, mutta ruokaa siellä osataan tehdä <3
PoistaIhanat pikkupiiraset <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaNam. Kokeiluun menee. Tuo taikina on suoraan kuin omasta ohjeestani, jolla olen vuodet pizzaa tehnyt. :) Tekisin tästä tietysti vegaanisen version; joko soijarouheella tai sitten vaikkapa pavuilla. Härkistä tai nyhtökauraa ei täällä Puolassa ole saatavilla, missä nyt asustelen.
VastaaPoista