* * *
* * *
Emme me Kissabloggarin kanssa tiaroissamme ihan turhia hattarapäitä ole - luonnistuvat meiltä syvällisemmätkin pohdinnat. Tuoreimmalla reissulla Ahvenanmaalle esimerkiksi otimme harteillemme koko maailman hyvinvoinnin (kun ei siitä YK:stakaan mihinkään näytä olevan...) ja pohdimme noita Maailman Huutavia Epäkohtia.
Ja niitähän riittää. On köyhyyttä, nälähänhätää ja sotia. On ihmisoikeusrikkomuksia, epätasa-arvoisuutta ja miehiä, jotka eivät soita takaisin.
Omalla kohdallani se kaikista suurin vääryys Luojan suunnitelmissa on kuitenkin epäilemättä tapahtunut siinä, etten ole syntynyt suomenruotsalaiseen saaristoon. Olisin niin kotonani siellä, raitapaidassani ja purjehduksen sekä auringon tuomassa rusketuksessani, silliä pikkelöidessäni ja katkarapuvateja veneellemme saapuneille illallisvieraille kantaen.
Ahvenanmaan aamiaisillakin sulauduin tuohon raitapaitaiseen hyvinvointia hehkuvien ihmisten joukkoon niin vaivattomasti, että väliin seuralaisellakin oli vaikeuksia bongata että missä tämä Vallu oikein luuraakaan.
Myös ruokavaliotietoisuuteni kokee maisemanvaihdoksen myötä aina luontevan, joskin valitettavan hetkellisen heräämisen. Niitä katkarapuja, sillejä, kalakeittoja, gubbröraa ja skagen-leipiä mättäessäni lausun aina yhtä juhlallisen vakaasti ilmoille tarkkaan harkitun (kuuloisen) lausunnon siitä, että kyllä minä voisin elää pelkästään näillä antimilla. Kunnes seuralainen (taas) muistuttaa asiasta nimeltä pekoni. Ja Ibericokinkku. Ja se häränhäntäraguni. Sjutton också.
Onneksi siihen sisäiseen saaristolaisuuteen pääsee pakenemaan kotioloissakin ottamalla eteensä lautasellisen tätä saariston inspiroimaa kalakeittoa. Sitten vain sulkee silmänsä ja haaveilee istuvansa laiturinnokassa jalkojaan huolettomasti meren yllä heilutellen ilta-auringon häikäistessä silmiä. Jälkimmäisten virkaa suomensuomalaisissa ghetto-olosuhteissa toimittavat jättekivasti vaikka pesuvati ja kuvauslamppu.
Kalakeiton olen mannersuomalaista vaatimattomuutta ilmentäen oikeutetusti nimennyt vain saariston toiseksi parhaaksi - sen parhaan tittelistä kun pitää yhä se Nauvosta löytämäni Fyrenin soppa. Helt suveränt!
Itse käytin tähän itse ruodoista keittelemääni kalalientä, jonka ohjeen löydät täältä, mutta voi tähän käyttää hyvää kaupan lientäkin.
Itse käytin tähän itse ruodoista keittelemääni kalalientä, jonka ohjeen löydät täältä, mutta voi tähän käyttää hyvää kaupan lientäkin.
Neljälle - kuudelle
Saariston lohikeitto:
1,5 l kalalientä
2,5 appelsiinin mehu (2,5 dl)
1iso sipuli
8 perunaa (yht. 750 gr)
4 porkkanaa ( yht. 250 gr)
12 maustepippuria
600 gr lohta (tai muuta kalaa)
2,5 dl kermaa
25 gr voita
tarjoiluun: tillipuska
tarjoiluun: tillipuska
Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää maustepippuri, siivutettu sipuli sekä haluamasi kokoisiksi pilkkomasi perunat ja porkkanat. Keitä kasviksia kunnes ne ovat melkein kypsiä. Lisää kala samankokoisina paloina ja jatka keittämistä vielä viitisen minuuttia.
Lisää kerma ja kiehauta. Sekoita joukkoon voi ja tilli. Tarjoile. Esimerkiksi paahdettujen saaristolaislimppukuutioiden kera.
PS. Saaristolaislimppureseptini löydät täältä.
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Helt suveränt :D
VastaaPoistajajamen :-)
PoistaHoukuttaa ja koukuttaa, kalahullu kun oon! Ilmeisesti olen ollut oikeilla jäljillä, kun olen lorautellut tuorepuristettua sitruunamehua lohikeittooni ja lohen roippeista itsetehdyn liemen joukkoon, mutta tuo appelsiinin aurinkoisuus on se, mikä on vielä kokeilematta. Kermankin olen jättänyt useimmiten pois, koska muutama reilun kokoinen voinokare antaa keitolle sen viimeisen silauksen, mutta se lienee saaristolaiskeiton olennainen osa. Mielestäni perunan laadullakin on oma merkityksensä ja senkin olen jättänyt usein pois, jos puikulapotun veroista ei ole ollut saatavilla. Kunnon lohikeiton makunautinnon täydentää tietenkin saaristolaisleipä. Lohen kuutioin, suolaan merisuolalla ja ripautan ihan reilusti kuivattua tilliä hyvän maun ja upean värin takaamiseksi (väri muuttuu välittömästi oranssinpunaiseksi) jo hyvissä ajoin, ennen keittokattilan panoa liedelle ja lisään ne vasta sitten, kun juurekset ovat melkein kypsiä, aivan kuten mainitsit. PS. Merestä kutujokeen nousevan lohenkin lihan väri muuttuu, kun se saa vihertävää sapuskaa syödäkseen silakoiden sijasta ja siksipä juuri Tenon lohen kilohinta on huikea verrattuna meriloheen. Värillä on väliä :)
VastaaPoistaNäin on :-) Jos jotain olen Micke Björklundilta oppinut on se se, että silloin kun voita käytetään, sitä ei säästellä :-) Ja sen eron perunoissa kyllä todellakin huomaa <3
PoistaLohta tulee sen verran harvoin syötyä, että enpä tiennyt tuotakaan! Kiitos taas sisäpiirin tiedoistasi!