* * *
* * *
Makaan kylvyssä, varpaat tuskin näkyen paksun vaahtokerroksen takaa.
On ihan hiljaista. Silloin tällöin jostain kantautuu jonkun linnun viserrystä. On myös lämmintä. Todella lämmintä. Toukokuisen auringon säteet lämmittävät uskomattomalla voimalla, vaikka kello on liki kahdeksan illalla.
Tuijotan kylpyammeeni viereisestä, avoinna olevasta ikkunasta avautuvaa maisemaa. Karuista kallioista läpipuskevien kitukasvuisten mäntyjen latvustoa, sinisenä hehkuvaa taivasta. Havahdun äkillisesti, melkein säikähtäen.
Lapissako minä olen?
Lapissako minä olen?
Ympäröivä luonto muistuttaa karussa kauneudessaan hämmästyttävän paljon Lappia ja hetken verran olen hukassa minäkin.
Sitten alhaalla humiseva meri palauttaa minut takaisin todellisuuteen. Saaristossahan minä. Ahvenanmaalla.
Sitten alhaalla humiseva meri palauttaa minut takaisin todellisuuteen. Saaristossahan minä. Ahvenanmaalla.
Painan pääni takaisin ammeen päätyyn ja mietin taakse jääneitä päiviä sekä kaikkea niihin mahtunutta.
Niinkuin tuo meri tuolla, minäkin olen matkalla. Nuo aallot, jotka tänään lipuvat lempeästi rantakallioita hyväillen Havsviddenin vierassatamaan... missä ne olivat eilen? Mihin ne suuntaavat huomenna? Niitä ei estä mikään, ne jatkavat matkaansa minne haluavat. Niillä on edessään koko maailma.
Olen ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla, joka on yllättänyt minut monipuolisuudellaan. Joka saarella on oma persoonallisuutensa. Se on täynnä yllätyksiä.
Miten minulta on voinut kestää näin kauan löytää tämä paikka, joka jo nyt on tehnyt kodin sydämeeni? Se on voittanut minut puolelleen upealla luonnollaan, ihanilla ihmisillään ja sielun synkimpiäkin sopukoita hellivällä kauneudellaan.
Intohimollaan ja itsepäisyydellään. Leppoisuudellaan ja luovuudellaan. Elämänilollaan.
Intohimollaan ja itsepäisyydellään. Leppoisuudellaan ja luovuudellaan. Elämänilollaan.
Tajuan jotain. Ei se olekaan vain se mustekala, jonka perässä matkustan. Se on se ilo, se valo, se elämänilo, jota Suomessa niin kaipaan. Löysin sen uudestaan Cadizissa, nyt täältä.
Sitten tajuan jotain muuta. Koko sen ajan, jonka olen laiskasti tuijottanut noita puunlatvoja ja taivasta olen ollut miettimättä mitään. Tekemättömiä asioita, lähetettäviä sähköposteja, päivittämistä odottavia somekanavia... en mitään. Olen vain ollut... läsnä.
Tässä hetkessä. Tässä hetkessä, jota en vaihtaisi mihinkään.
Tässä hetkessä. Tässä hetkessä, jota en vaihtaisi mihinkään.
Olen vapaa kaikesta kaipuusta, kyseenalaistamisesta ja kilpajuoksusta. Juuri nyt en edes haluaisi olla missään muualla. Olen juuri siellä, missä minun pitääkin.
Tätäkö se mindfulness on?
Minä, joka olen etsinyt milloin mitäkin milloin mistäkin; minä, joka en oikein kuulu minnekään. Minä, joka olen eniten kotonani siellä, jossa ei ole minulle mitään.
Lähimmäs tällaista pysähtymistä olen päässyt beduiinien kanssa aavikolla Egyptissä.
Ja tässä minä nyt olen: tuijottaen sitä samaa sielunmaisemaa, josta kansakuntani on kautta historiansa etsinyt ja löytänyt sisäisen rauhansa.
Metsää.
Metsää.
Ajatus on absurdiudessaan niin koominen, että alan nauraa. Kukaan minut tunteva ei uskoisi, jos sanoisin tuon ääneen.
Mutta tässä ollaan.
Minä olen tullut kotiin.
Minä olen tullut kotiin.
Mistä aloitetaan Ahvenanmaahan tutustuminen? Haluatteko kuulla lisää tästä paikasta vai aloitetaanko kierros Maarianhaminasta?
*Yhteistyössä VisitÅland *
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Törmäsin blogiisi sattumalta ja tuttuja maisemiahan siellä näkyi. Asun täällä ja olen blogissani antanut paljon vinkkejä Ahvenanmaan matkailijoille. Käypä katsomassa MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTI http://frakenvik.blogspot.com.
VastaaPoistaMukavaa lomailua täällä "meillä".
teillä on ihanaa!!! kiitos vinkeistä- pitääpä käydä tutustumassa!
PoistaJuu, tottakai halutaan kuulla lisää. En ole itsekkään koskaan vieraillut Ahvenmaalla, olen aina ajatellut, että kun puhuvat vain ruotsia ovat varmaankinn niitä bättre folkkeja :D. Ihanan näköisessä paikassa olet rentoutunut, ihan aistii meren aallot noista kuvistasi. Mä ootan innolla kuulevani lisää, ties vaikka innostuis sinnekin joskus :)
VastaaPoistaei siellä ollut yhtään sellaista bättre folk-attityydiä :-)
PoistaIhan käsittämättömän onnellisuuden tyyssija - heti vain matkaa varaamaan!
On kyllä kaunista saaristoluontoa! <3 Siitä on yli 20 vuotta, kun viimeksi olen Ahvenanmaalla käynyt. Selvästikin olisi aika jo palata tutkimaan noita maisemia.
VastaaPoistaihan ehdottomasti. Jossain Facebook-ryhmässä joku kommentoi, kuinka omat fiilikseni olivat juuri ne samat, joiden vuoksi hän oli muuttanut Ahvenanmaalle <3
PoistaIhana fiilistelypostaus! <3 Kirjoitit niin ihastuttavan tunteella, että ajatuksiin ja fiiliksiin oli hyvin helppo samaistua. Vaahtokylpypohdinnat ovat parhaita - mieli lepää ja virkistyy!
VastaaPoistaUpealta näyttää Ahvenanmaa! Mielessä on monesti pyörinyt, että haluaisin tänne matkustaa, mutta vielä ei ole tullut sitä oikeaa hetkeä. Kuulisin mielläni lisää tästä upeasta paikasta ja myöskin Maarianhaminasta! <3
Titta / IKILOMALLA
Ahvenanmaa on niiiiiiiiiiiiiin ihana! LÄhtisin takaisin vaikka heti. Vaikka sitten epäätyypillisetsi teltan kanssa - tuolla on vain niin paljon kaunista ihmeteltävää <3
PoistaIhana postaus! Minun muistoni Ahvenanmaalta ovat kuudennen luokan luokkaretkeltä, ja hyviä muistoja ne ovatkin. Olen jo parin vuoden ajan mietiskellyt, että haluaisin tuonne uudestaan. Olen sisäsuomessa kasvanut, joten kaikki rannikkoluonto saarineen viehättää hieman tuntemattomina kohteina. :)
VastaaPoistaymmärrän täysin - Lapissa kasvaneena olen saanut tuntureista ja laskettelulomista enemmän kuin tarpeeksi mutta saaristo ja meri <3 Niihin en osaa kuvitellakaan kyllästyväni!
PoistaVau mikä vaahtokylpy! :D Ei vaan, kuulostaa siltä, että mielesi löysi perille - asia, jonka toivoisi taopahtuvan useimminkin reissatessa (ja toki myös kotona), mutta liian usein sitä vaan paahtaa menemään, eikä pysähdy oikeasti katsomaan ja kuuntelemaan.
VastaaPoistaAhvenanmaalla voisin mielelläni piipahtaa uudelleenkin, edellisestä visiitistä on jo tovi aikaa...
oli niiiiiiiiin nautinnollista <3
PoistaHyvää pohdintaa. Haluaisin itsekin joskus vain osata olla ja unohtaa kaiken sen, mikä pitäisi olla jo tehtynä.
VastaaPoistaAhvenanmaa on niiden lähikohteiden listalla, joissa haluaisin päästä pian käymään. Edellinen ja toistaiseksi ainoa kerta oli ala-asteen luokkaretki, josta todellakin on vierähtänyt aikaa. Alkaa kuulostamaan siltä, että pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen.
herranuumala, että minä luulen meidän kaikkien olevan kipeästi sen tarpeessa nykyään <3
PoistaMinäkin olen ollut siellä luokkaretkellä ala-asteella, mutta myös pari vuotta sitten matkalla Märketille. Ensimmäisenä päivänä satoi, toisena ei, mutta vaikka saarella oli paljon kaunista, sydämeni ei jäänyt sinne. Mutta tunnistan nuo tunteet. Niitä voi herätä paikoissa, joissa ei olisi uskonut niin käyvän.
VastaaPoistaminä rakastuin ihan totaalisesti enkä malta että pääsen palaamaan uudestaan!
Poista