* * *
For English please see here
* * *
Minulta kysytään usein, miten blogin reseptit syntyvät. Toisinaan harkitun tuotekehittelyn tuloksena. Mutta hyvin usein (kuten tälläkin kertaa) vahingossa. Toisaalta, niin on saanut syntynsä monikin maailman merkkihetkistä: shampanja, penisilliini, Amerikan löytyminen... ja suurin osa Perussuomalaisten ulostuloista.
Tarkoituksena oli alunperin tehdä sellainen filokuorinen piiras, joihin Kreikassa kesällä rakastuin. Mutta filotaikina ei ole ystäväni. Täyte kuitenkin oli niin ihanan lohdullinen, että kierrätin idean tähän perinteisempään voitaikinakuoriseen versioon.
Tämä jo rustiikkisella ulkomuodollaan hurmaava piiras vie toki hieman aikaa kanan keittämisineen, mutta on se sen vaivan arvoinen. Ja siinä kanaa luista riipiessä, keittiön ollessa täynnä keitinliemen kotoisia tuoksuja: sipulia, timjamia ja valkosipulia, ajatukset ihan varkainkin harhailevat pieneen kreikkalaiseen kylään.
Aurinko paistaa, alhaalla laaksossa määkivät lampaat, ulkoa kuuluu leikkivien lasten nauru. Pihalta kantautuu astioiden kilinä, kun pitkää pöytää katetaan oliivipuun varjoon lounasta varten. Pian kuuluukin jo lupaava pulputus, kun viini kaadetaan laseihin ja on aika asettua nauttimaan yhdessäolosta. "Syömään!"
Tämä onkin juuri sellaista rakkauden ruokaa, joka salaatin kanssa käy vaikka sunnuntailounaan tähdeksi.
Jos haluat ihan perinteisen piiraan, käytä silloin kaksi levyä taikinaa. Kaulitse toinen pohjaksi, peitä foliolla ja esipaista 20 minuuttia. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja jatka kuten reseptissä.
Itse käytin (eikä ole muuten edes maksettu mainos!) Jyväbroilerin pintamaustettua kanaa, joka antaa sekin oman makunsa. Jos käytät tavallista maustamatonta, muista maustaa täyte kunnolla.
Jos haluat ihan perinteisen piiraan, käytä silloin kaksi levyä taikinaa. Kaulitse toinen pohjaksi, peitä foliolla ja esipaista 20 minuuttia. Lusikoi sitten täyte pohjan päälle ja jatka kuten reseptissä.
Itse käytin (eikä ole muuten edes maksettu mainos!) Jyväbroilerin pintamaustettua kanaa, joka antaa sekin oman makunsa. Jos käytät tavallista maustamatonta, muista maustaa täyte kunnolla.
Voitaikinakuorinen kanapiiras:
3 sellerinvartta
3 porkkanaa
3 sipulia
4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
puska timjamia (tai 1/4 dl kuivattua timjamia)
4 laakerinlehteä
1 kokonainen kana (n. 1,4 kg)
vettä
muutama rkl öljyä paistamiseen
suolaa, pippuria
suolaa, pippuria
3 kananmunaa, kevyesti vatkattuna.
1 iso levy voi/ lehtitaikinaa
voiteluun: 1 kananmuna, kevyesti vatkattuna
Pyyhi kanan pinta kuivaksi. Hienonna kasvkset n. sentin kuutioiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja freesaa vihanneksia siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten timjami sekä laakerinlehdet. Pyörittele niitäkin hetki ja lisää kattilaan sitten kana. Kaada päälle vettä niin, että kana melkein peittyy. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Hauduta kannen alla kunnes kana on kypsää eli 1,5 tuntia.
Nosta kana kattilasta jäähtymään. Siivilöi liemi (älä heitä vihanneksia menemään!) ja kaada se takaisin kattilaan. Redusoi sitä kovalla lämmöllä ilman kantta, kunnes jäljellä on 2,5 dl. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Kun kana on jäähtynyt niin että sitä voi käsitellä, poista kuori ja riivi liha ruhosta. Sekoita se kasvisten joukkoon. Sekoita kananmunat kanaliemeen ja kääntele kanaseoksen joukkoon. Tarkista maku ja mausta.
Kaada seos käyttämääsi vuokaan (omani oli mitoiltaan 20 cm x 30 cm) Voitele vuoan reunat kananmunaseoksella (tämä auttaa voitaikinaristikkoa kiinnittymään).
Kaulitse taikinalevy ohuemmaksi ja leikkaa pitkittäin noin 1,5 sentin suikaleiksi. Asettele ne tasaisin välein yhteen suuntaan ja pujottele sitten ristikkäin tulevat suikaleet ensimmäisen kierroksen suikaleita vuoronperään nostelemalla lomittain. Voitele pinta lopulla kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja sisus on läpeensä kuumaa: n. 30-35 minuuttia.
Anna hieman jäähtyä ja tarjoile.
Ja se maku? Puhdasta rakkautta. "Tämä maistuu ihan mummolalta!" huokaisi sunnuntailounaalle saapunut Tsatsikimestari.
Ja kun noissa lomatunnelmaisissa haavekuvissakin tuli tuo viinin lupaava pulputus mainittua, niin avasimme pullon mekin. Onhan se sunnuntai kuitenkin nauttimista varten - olkoonkin, että auringonpaisteen ja oliivipuiden sijaan meillä oli seuranamme räntäsade.
Viinivarastosta löytyi vielä Bellinghamin The Bernard Series-sarjan Old Vine Chenin Blancia (16.98€), jonka savuisuuttakin sivuava paahteisuus kävi kivasti tuon voitaikinakuoren paahteisuuden kanssa. Viinistä löytyy kypsän hedelmäisyytensä lisäksi myös tammikypsytyksen tuomaa särmää, joka komppaa myös täyteläisempiä, kermaisia vaalealihaisia ruokia ja vaikka grillattua kanaa.
Jos tähän viiniin muuten tykästyt, niin täältä löydät japanilaisen kaalimunakkaan okkonomiyakin reseptin, jossa viini myös nähtiin.
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!
Oih! Just katselin jotain samantapaista yhtä nättiä BBC-foodin sivuilta. Oliskohan tuossa joku meidän loppuviikon ruoka...
VastaaPoistanättihän tuo on kuin mikä :-) Juuri sellaista rustikkista lohturuokaa, mitä näissä säissä kaipaakin...!
PoistaNo, maistuis. Piirakka minun makuun, sä oot <3 :D
VastaaPoistaihana kuulla <3
Poistataas niin kaunista ja herkullisen näköistä <3
VastaaPoistakiitos <3
PoistaVähemmästäkin sydän sulaa :)
VastaaPoistano ihana kuulla :-)
Poista