* * *
For English please see here
* * *
For English please see here
* * *
Palasin Länsirannalta Israelin puolelle vähintääkin yhtä ristiriitaisissa tunnelmissa kuin olin sieltä lähtenytkin.
Tämä itä-Jerusalemin puolelta löytyvä kannanotto kertoo, kuinka tulehtuneessa tilanteessa alueella nyt eletään. Niin kertoi myös välikohtaus, jota väsyneenä ja vihaisena Jerusalemin keskustaan menevää raitiovaunua odottaessani kadun toiselta puolen todistin vartijoiden pysäyttäessä palestiinalaisen ohikulkijan henkilöllisyyden tarkistusta ja etsintää varten.
Niin Israelin kuin Länsirannan puolella poliisien, rajavartijoiden ja muun turvallisuushenkilöstön läsnäolo on ennenäkemätön, eikä ihme, onhan sitä myös Israelin puolella tehtyjen iskujen yleisyys.
Palestiinalaisten tilanne on tukahduttava, eikä tilanteeseen ole ratkaisua löytäneet minua viisammaatkaan ihmiset. Mutta mitä he voivat tehdä? Mitä keinoja heillä on jäljellä? Ei Israel miehitystä ilman mitään vastarintaa tai niin sisäistä kuin ulkoista painostusta tule lopettamaan?
Selvää kuitenkin on, ettei puukotusten tai itsemurhapommittajien väkivaltaisuus hyödytä ketään. Noilla toimilla he vain pelaavat Israelin pussiin vahvistaen sen käsitystä siitä, että kaikkien palestiinalaisten tehtävänä on vain tuhota heidät.
Eivät noiden muutamien kymmenien ihmisten iskut läheskään koko palestiinalaiskansankaan tukea kuitenkaa nauti. Tekijät siinä helpolla pääsevät: heidät ammutaan eikä heidän tarvitse elää sen kanssa, että heidän tekojensa seurauksena tilanne jälkeen jääville muuttuu koko ajan vain kireämmäksi.
"Nuoriahan he ovat", puuskahti yksi tuttavani. "Eivät he tiedä mitä he tekevät. Kunpa ei olisi noita tahoja jotka heitä sitten ylistävät sankareina ja marttyyreinä", hän huokaisi.
"Mitä poliittista siinä muka on?", tuhahti toinen. "Sehän on vain itsemurha, jota heidän ei itse tarvinnut tehdä".
Miksi siis matkustaa konfliktialueelle? Oppiakseen suhteellisuudentajua? Perspektiiviä? Kiitollisuutta?
Jos ihmisoikeuksien noudattamien olisi ehtona matkakohteen valinnassa, jäisivät monet mielenkiintoiset paikat välistä: näiden joukossa vaikka Kiina. Tai suurin osa Lähi-idästä. Ja melko moni Afrikankin maa. Ja tietysti tuo haaveissani siintelevä Pohjois-Korean ihmemaa.
Missä vaiheessa boikotointi on kuitenkin paikallaan? Vai onko sellaista selkeää vedenjakajahetkeä olemassakaan? Israel-Palestiina-konfliktia kuulee usein verrattavan apartheidin aikaiseen Etelä-Afrikkaan, ja niinpä tilanteen ratkaisuunkin haetaan monesti tuolla toimiviksi osoittautuneita työkaluja kuten boikottia.
Hankalaa tilannetta entisestään hankaloittaa ihmisen oma sisäinen ristiriitaisuus. Ei ajatus esimerkiksi Venäjän turismin tukemisesta minua erityisemmin sykähdytä, muttei se silti näköjään estä minua matkustamasta Israelissa.
 |
| "Hebron on meidän" |
Voiko ihminen matkustaa tällaisissa paikoissa ja pysyä objektiivisena sivustakatsojana? Onko se mahdollista? Tai edes suotavaa?
Missä vaiheessa puolensa joutuu valitsemaan ja siinä pysymään? Helpointa tietysti on kun kykenee sokeasti uskomaan vain toisen puolen narratiivin vallitsevasta tilanteesta ja sen takana vaikuttavista syy- ja seuraussuhteista, mutta onko se kestävä ratkaisu? Onko parempi jättää kokemus käyttämättä vai nimenomaan hankkia sitä oman käden tietoa ja mahdollisuuksien sen salliessa vielä jakaa sitä?
Vuosia konfliktin kanssa päätäni seinään hakanneena niin koulutukseni, työni kuin vapaaehtoistyöni kautta on minulla yhä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Haluan Israelin valtion jatkavan olemassaoloaan - tekeekö se minusta siis sionistin? Haluaisin uskoa kahden valtion ratkaisuun - tekeekö se minusta sittenkin rasistin?
Uskon Palestiinlaisvaltion tuovan alueelle Israelin kipeästi kaipamaa rauhaa, mutta sen käytännön toteutus kahden täysi erillisen ja vailla mitään yhteyttä olevan maa-alueen kesken vaikuttaa rehellisyyden nimissä mahdottomalta.
Yhdyn palestiinalaisystävieni kaipuuseen vapaudesta, mutta en voi hyväksyä mielenosoituksissa toistuvasti kuultuja "Vapaa Palestiina (Jordan)joelta (Väli)merelle"- huutoja, koska ne viittaavat todellisuuteen, jossa Israelia ei olisi olemassa enää lainkaan.
Konfliktissa ei ole kyseessä tasaveroisten taistelu, joten minkäänlaiseen "molemmat osapuolet siellä väärinkäytöksiin syyllistyvät"- loppukaneetteihin sitä ei voi typistää. Palestiinalaiset ovat siinä kaikkien resurssiensa suhteen altavastaajia. Ei Israelinkaan tilanne silti helppo ole.
Gazasta vetäytymistä vuonna 2005 ei seurannut rauhallinen rinnakkaiselo vaan Hamasin hallinnoimalta alueelta Israeliin ammuttujen rakettien määrä vain kasvoi. Olen vieraillut myös ihan Gazan kaistaleen vieressä sijaitsevassa Sderotissa, jossa pommisuoja ei ole koskaan muutamaa sekuntia kauempana. Ei edes leikkikentällä.
Eivät muutkaan alueen maat turvallisuudentunnetta juuri edistä: esimerkiksi Iranin koko ulkopolittinen retoriikka tuntuu keskittyvän Israelin tuholla hekumointiin ja toinen toistaan absurdeihin "sionistisiin salaliittoteorioihin".
Entistä enemmän huolta ja pelkoa aiheuttavat muut maanosassa käynnissä olevat myllerrykset. Vain muutama viikko paluuni jälkeen tel avivilaiseen kahvilaan tehtiin isku, jonka tekijän oli kuvattu huutavan ISISiä tukevia iskulauseita.
 |
| "Kuolema arabeille" |
Israel mainostaa itseään mielellään Lähi-idän ainoana demokratiana, ja tilanne siellä on monen suhteen asian suhteen huomattavasti ympäröiviä valtioita parempi. Ei se kuitenkaan ihan täysin puhtain paperein lähemmästä tarkastelusta selviydy.
Itse olin aikoinani mukana mm. Nobelin rauhanpalkinnolla palkituista naisista koostuvassa delegaatiossa. Yhtä heistä ei Israel ollut mielipiteidensä vuoksi päästänyt edes maahan. Tuorein esimerkki vastaavasta on sen Ruotsin ulkoministerille langettama porttikielto.
Ihan yhtä selvää on, että suuri osa Palestiinalaisalueiden ongelmista johtuu jostain ihan muusta kuin miehityksestä, vaikka paikallisten ystävieni mustan huumorin perusteella sitä ei aina uskoisikaan. "Oijoi, kun päätä särkeekin tänään. Täytyy olla tämä miehitys". "Nukuin pommiin ja myöhästyin bussista -ihan selvästi miehityksen vika".
Kunniaväkivalta- ja murhat ovat alueen ongelmista yksi. Aiheeseen liittyvästä salailusta johtuen ei tarkkoja tilastoja aiheesta ole, mutta pelkästään Länsirannalla kunniamurhia arvellaan tapahtuvan noin kymmenen vuodessa, joskin piirisyyttäjän tilastoissa "epämääräisissä olosuhteissa tapahtuneiksi" listatut kuolemat todennäköisesti kasvattavat todellisen määrän moninkertaiseksi.
Entistä uuvuttavammaksi tilanteessa paikan päällä navigoinnin tekee se, että kaiken joutuu kyseenalaistamaan ja tarkastamaan. Arabialueilla kun ollaan, ihmiset puhuvat kyllä paljon, mutta ei juoruissa läheskään aina todenperäisyyttä ole.
Yhtenä esimerkkinä kuulin aikoinani koulutuksessani ennen Hebroniin siirtymistäni tapauksesta, jossa palestiinalaisten liikkumista rajoittavien tiesulkujen ja tarkastuspisteiden vuoksi eräs äiti ei ollut ehtinyt ajoissa sairaalaan, vaan oli joutunut synnyttämään checkpointilla. Lapsi oli syntynyt kehitysvammaisena, josta luonnollisesti syytettiin Israelin armeijaa. Todellinen syy lienee kuitenkin olleen vanhempien serkusavioliitto.
Itse Hebronissa olin itse paikan päällä, kun yksi palestiinalaisnuori jäi checkpointilla kiinni käsikranaatin kanssa. Jutun lähtiessä leviämään saimme välittömästi yhteydenottoja paikallisilta kontakteiltamme, jotka kielsivät koko tapauksen koskaan tapahtuneenkaan ja syyttivät sen olevan vain sionistien valheita. Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että olimme itse olleet paikalla tapausta todistamassa.
Paljon kysymyksiä. Liian vähän vastauksia.
Selvitymiskeinona käytetty musta huumori on muuttunut vain mustemmaksi: "Oletko nyt ihan varma tästä?" kysyi ystäväni ennenkuin lähdimme lounaalle ravintolaan. "Siellä kun on kuitenkin niitä veitsiä ja minä kuitenkin olen palestiinalainen..."?
Vuosikausia jatkunut tilanne on uuvuttanut ihmisiä molemmin puolin. Israelin puolella en enää välttämättä edes kerro, mihin olen matkaani jatkamassa. "Mites siellä...?" alkavat keskustelut, joita ei enää edes yritetä vielä loppuun; lauseet, jotka jäävät roikkumaan ilmaan.
Palestiinalaisalueella keskustelu niin ikään tyrehtyy kesken kaiken, katseen kääntyessä kaukaisuuteen ja käsien noustessa voimattomasti pystyyn. "En minä enää tiedä", kuuluu vaimea vastaus.
Enkä tiedä kyllä minäkään.
*Tätä kirjoitettaessa soi Journey: Don't stop believing*
_________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Tämä oli todella hyvä kirjoitus motek. Kunpa ei näitä konflikteja olisi ja kumpa ratkaisu olisi helpompaa mutta kun se ei ole.Välillä tuntuu että sekä tällä että sillä puolella rauhallisen ratkaisun haluajia on liian pieni määrä...tai ovat liian hiljaisia.
VastaaPoistaRuotsin ulkoministeri sen sijaan,olisi voinut välillä miettiä mitä sanoo...
Noita kunniamurhia sattuu ikävä kyllä myös liian usein Israelin puolella arabiväestön keskuudessa. Traagisin tapaus on Abu Ghanemin klaani Ramlessa,jossa saman perheen naisista on kunniamurhattu lähes 10 tähän päivään mennessä.http://memini.co/memini/rim-abu-ghanem/
PoistaTasan 10 klaanin naista tähän päivään mennessä tapettu kunnian vuoksi:(
Poistavaikeita asioita, vaikeita kysymyksiä. kenties mahdottomia vastauksia löydettäväksi...? Nuo kunniamurhat ja se kulttuuri, mitä ne heijastavat, ovat kyllä niin traagisia. olen kirjoittanut niistä muualle ja tuloin tutkimuksessani en törmännyt tilastoihin Israelin puolelta, mutta nytpä selvisi sekin. Vihaksi pistää maailmassa monikin asia :-(
PoistaMuistan kun jo koulunpenkillä sitä mietti, että miten hienoa olikaan, että paljon kärsineet juutalaiset saivat vihdoin oman maan – mutta että luovuttivatko ne maassa jo olleet maansa heille tuosta noin vaan? Entä mihin he menivät? Mitä heille seuraavaksi tapahtui?
VastaaPoistaKoulussahan ei kauheasti painotettu, että alue oli brittien vanha siirtomaa. Niin ne jakelivat toisten alueita kuten halusivat. Ei ihme, että konflikteja syntyy.
no sionistieetoksessahan koko maan oletettiin olevan tyhjä - ei silloin ajateltu, että heidän palatessaan vanhoille historialliselle kotukonnuilleen siellä asuukin toinen kansa...
PoistaTähän mun on pakko lisätä yksi juttu,jota ei koskaan tule esille missään:( Eli arabimaista joutui pakenemaan ja jättämään kaiken omaisuutensa lähes miljoona juutalaista.Eräs täällä asuva suomalainen kertoi että miehen isovanhemmat joutuivat lähtemään Irakista ja jättämään kaiken,ja matkan varrella jopa korut revittiin kaulasta.
Poistanää on kyllä niin vaikeita asioita, oot kyl pystynyt käsittelemään asioita mun silmin kovinkin puolueettomasti, mä olen aina pienessä mielessäni ollut tai luullut, että jenkit siellä näitä konflikteja edes auttaa...kolikolla on kaks puolta ...ikävää kuitenkin et rauhassa ei voida asuttaa maata
VastaaPoistaniinhän sillä kolikolla on. ihan varmasti yk:kin olisi voinut jotain tilanteelle tehdäkin ellei US jatkuvasti käyttäisi sitä veto-oikeuttaan...
PoistaPelkään pahoin, että jenkit eivät paljon asiaa auta. Hehän pikemminkin hankaloittavat maailman rauhaa toimillaan ympäri maailmaa.
Poistavalitettavan samoilla linjoilla kanssasi olen... :-(
PoistaOmat murheet ja ongelmat tuntuu näitä asioita miettiessä naurettavan vähäpätöisiltä. Niihin kun yleensä ennen pitkää löytyy aina joku ratkaisu.
VastaaPoistasanos muuta... mutta samaan aikaan ei meidän ole jatkuvasti kieltäydyttävä nauttimasta ja iloitsemasta siitä omasta elämästä vain siksi, että meillä vain sattuu olemaan helpompaa- sekään kun tilannetta maailman toisella puolen paremmaksi muuta. ja se helppouskin on aina niin kovin suhteellista...!
PoistaJoskus olisi vaan niin helppo olla tooosi nätti missi ja toivoa sitä maailmanrauhaa. Ja uskoa, että sen sanomalla on sen saattanut alkuun.
VastaaPoista<3 maailmasta parempi paikka, yksi sunnuntailounas kerrallaan :-)
PoistaTämä on juurikin syy matkusteluun, nähdä ja avartaa silmiä. Jokaisella on varmasti mielipiteensä tilanteista, mutta luulisi rauhan olevan vihaa voimakkaampaa... Aina ei ole näin. :/
VastaaPoistatähän iso sydän sulle xoxo
PoistaEipä tähän oikein osaa mitään sanoa, muuta kuin että surullinen on tämäkin kolonialismin esimerkki. Luulisi, että olisi kaikille lopulta parempi ratkaisu vain tehdä rauha, vaikka sen ehdot ei sitten maailman parhaat olisikaan.. Antoi kyllä ajateltavaa tämä postaus.
VastaaPoistaniinhän se toki olisi, mutta kun aikaisemmat yritykset rauhanneuvotteluissa ovat osoittaneet, kuinka molempien puolten näkemykset ja sen lisäksi kansainvälisen yhteisönkin vaatimukset poikkeavat toisistaan.
PoistaIsraelin nykyinen oikeistohallinto ei myöskään hrveästi tiannetta auta, toisaalta samaan aikaan on olemassa tiettyjä asioita kuten pakolaisten paluuoikeus ja Jerusalem, jotka tuskin tulevat olemaan minkään hallituksen neuvottelulistalla...
Mielenkiintoinen teksti taas, vaikeita asioita.. Tästä tulikin mieleen mielenkiintonen juttu minkä luin pari päivää sitten: http://www.ozy.com/fast-forward/soldiers-diplomats-nah-send-in-the-tourists/61322
VastaaPoistahei, kiitos mainiosta artikkelista!
PoistaMinä en myöskään lämpene kummallekaan osapuolelle. Keskeisin kiistanaihe on kirja, jonka tapahtumat ovat lähinnä kuvitteellisia. Suurimmalla osalla juutalaisista ei ole minkäänlaista geneettistä sidettä muinaiseen Israeliin. Toisaalta arabit ja iranilaiset menevät niin pitkälle, että kieltävät holokaustin. Juutalaisten vainoaminen ei ole valitettavasti pelkkä historiallinen jäänne. Itsemurhaiskuihin sanon sen, että vaikka palestiinalaiset olisivat täysin rauhanomaisia, Israel tuskin olisi.
VastaaPoistaOlen matkustanut Venäjälle monet kerrat ja ajatellut, etten minä sillä tue Venäjän politiikkaa, vaan paikallisia yrityksiä. Toisaalta, jätän Gambiassa käymättä juuri sen takia, että sen poliittinen johtaja on luvannut tappaa itse kaikki homot ja lesbot omin käsin. Venäjän tapauksessa kuitenkin tiedän, että asukkaat ovat tottuneet siihen, että valtio julistaa omaa propagandaansa ja se menee useimmilla kuin vesi hanhen selästä. Minä haluan myös kerätä rohkeutta, minä tunnun aina hakeutuvan äärimmäisiin mestoihin, koska niissä ei yleensä joudu turistirikollisuuden kohteeksi eikä joudu elämään turrekuplassa. Sellaiset kuplat kun on niin kuin crapsaccharine world ja gentrifikoituja ja kun minä itse olen köyhä, tunnen olevani ulkopuolinen. Niinpä minulle Venäjä vaikuttaa maalta, joka on teeskentelemätön, kun taas ns. länsimaat teeskentelevät ihmisoikeuksia. Jos minä pelkään ihmisten suhtautumista itseeni, niin en astuisi ovestani ulos ja minä tiedän, että moni sateenkaariväkeen kuuluva on käytännössä oman kotinsa vanki. Se ei oo mun juttuni, koska en pidä kodistani niin paljon ja elämä on tarkoitettu elettäväksi.
Suurkiitos näkemyksellisistä kommenteistasi, niiden antia on ollut ilo pohtia.
PoistaJuutalaisiin kohdistuva vaino ja viha ei valitettavasti todellakaan ole pelkästään holokaustii rajoittuva historiallinen anomalia ja joka ikinen tuntemani juutalainen on jossain vaiheessa saanut ainakin vihapuhetta kokea. Ihan täällä Suomessakin, ihan tavallisilta suomalaisilta. Valitettavan totta se on ympäri Eurooppaa yhäkin ja monessa paikassa on rabbi antanut suosituksen, ettei kipaa käytettäisi julkisesti, koska se tekee ihmisestä liian helposti rasismiperustaisen viharikoksen kohteen.
Toki moni on myös sitä mieltä, että nykyisellään antisemitistimiä motivoisi myös Palestiinan miehitys, mutta turhan usein se on vain kätevä tekosyy, jolla vältetään peiliin katsominen. Käyttihän Saddam Husseinkin miehitystä oikeutetuksena päätökselleen vallata Kuwait.
Venäjä on minulle niin suuri mörkö, että saa nähdä, kuinka kauan menee ennenkuin sinne suostun lähtemään. Toisaalta, näin ulkopuolisena on minun vaikea myöskään arvioida kuinka suurta kannatusta valtion johdon linja kansan keskuudessa nauttiikaan - Kremlin viestinnän mukaan varmasti toki paljon suurempaa, kuin mikä sinun näkemyksesi asiaa ja ihmisiä paremmin tuntevana on.
Tuo ulkopuolisuus on jännä tunne - se on jostain syystä yksi niitä asioita, joka minua matkustamisessa viehättää. Tunnen oloni kumman kotoisaksi kun en ole kotona.
Hyvä teksti, vaikkakin ei niin mukavasta aiheesta. Maailmassa on nykyään niin paljon vihaa ja julmuutta että minä en ainakaan voi tätä ymmärtää. Välillä toivon että voisin sulkea korvani ja silmäni kaikelta pahuudelta. :(
VastaaPoistaniinhän suuri osa maailman ihmisistä elämäänsä elääkin, eikä siitäkään voi oikein ketään syyttää. OLen minäkin vaikeista paikoista omaan helpohkoon elämääni palanneena tuntenut jos jonkinlaista maailmantuskaa siitä, kuinka pinnalliset asiat minulle iloa tuottavat ja siitä, millaisia mahdollisuuksia etuoikeutettu asemani minulle antaakaan. Mutta ei se niistä kieltäytymine ja itsensä ruoskiminen kenenkään muunkaan tilannetta paranna :-(
PoistaMulla ei taida olla tähän mielipidettä. Tai siis helppoa olisi sanoa, että Palestiina on se häirikkö, joka olisi sinne tulleilla rahoilla jo ajat sitten saanut sairaalat, koulut ja infran kuntoon, jos olisi halunnut. Mutta ei se nyt ehkä ihan noin kuitenkaan taida mennä. Ei Israelkaan mitenkään kovin rauhanomainen ole. Kyllä syytä konfliktiin löytyy kummastakin osapuolesta.
VastaaPoistaEipä sitä oikein taida olla kellään eikä se ihan noinkaan yksioikoista ole: jotta sillä rahalla saataisiin asioita tehtyä, vaatisi se paljon Israeliltakin. Ilman lupia ei esimerkiksi rakenneta mitään.
PoistaNiinkuin sanoin tuolla aiemmin, ei kyseessä ole kahden tasaveroisen osapuolen taistelu, mutta onhan se selvää, että jos palestiinalaiset "rauhanomaisen ja väkivallattoman" vastarinnan nimissä heittelevät kiviä (joilla on mahdollisuus oikein tähdättynä saada aikaan hengenvaaraakin) ei Israelin armeija siihen kivien heittelyllä tietenkään vastaa.
Kotoisammassa kontekstissa asian voisi ajatella niin, että Suomen armeija menisi Venäjän rajalle provosoimaan vaikka niitä kiviä heittämällä. En usko että tarvitsisi kauaa odotella ennenkuin sieltä tulisi jotai paljon raskaampaa kalustoa takaisin...
Erinomainen kirjoitus. Itsekin Israelissa vierailleena ja osan suvustani tulevan Palestiinasta - herättää nämä asiat kaltaiselleni tietämättömälle paljon kysymyksiä. Mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tosiaan on vastauksia ja enemmän kysymyksiä!
VastaaPoistaSepä se paradoksi on. Ei ole ihminen koskaan valmis. Uuvuttavaa se tosin on.
PoistaYleensä en maassa vieraillessani ota kovin paljoa kantaa poliittiseen tilanteeseen. Toki yritän ymmärtää, että mikä se on, sehän on osa tätä ajatusta oppia tuntemaan maailmaa laajalti. Historia on usein kovin monimutkaista ja kuten totesit, jos arvioimalla poliittista tai ihmisoikeustilannetta tiukasti, niin aika moni maa pitäisi jättää väliin. Tällä hetkellä jätämme väliin sotaa käyvät alueet, jotka luokitellaan maiksi, jonne turhaa matkustamista pitää välttää - ja Venäjän sen harjoittaman politiikan takia ja Intian sen naiskäsityksen takia. Toki jos emme olisi koskaan Venäjällä tai Intiassa käyneet, niin ehkä tekisimme lyhyen "bongausmatkan" silti ... mutta nyt ei ole tarvetta tutustua näihin maihin laajemmin.
VastaaPoistaJoo, kyllä se bongausmatkan nimissä luonnollisesti itseäkin kutkuttaisi. Intia, Intia, Intia... haluaisin sanoa, että olisin valmis palaamaan maahan uudestaankin, mutta ei se kohtelu, mitä siellä osakseni sain vieläkään ole mielestä poistunut.
PoistaMissään muualla ei kadulla kävellessä (miespuolisen matkaseurani kanssa) ole niin avoimesti käyty käsiksi. Ensimmäiset päivät ajattelin, että no, kadulla nyt on ruuhkaista, mutta sitten tajusin, että eivät ne muita siellä kopeloineet ja kourineet. Vihaksi pisti. Ja vihaksi pistää nuo uutiset naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Intia on kyllä sellainen maa, etten tule sinne (varmaan) koskaan matkustamaan. Niin järkyttäviä uutisia on saanut lukea ja muutenkin ei, ei, ei.
PoistaTämä oli hyvä kirjoitus vaikeasta aiheesta. Herätti paljon ajatuksia!
Hiljaiseksi vetää. Olet kyllä hienosti asioista perillä ja arvostan, että tuot vaiketa asioita näinkin puolueettomasti esille. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kun olit mukana x
PoistaArvostan tekstissä objektiivista näkökulmaa ja pyrkimystä ymmärtää molempia osapuolia. Tuntuu että tämä kyky on kadonnut ihmisiltä nykyään. Sokeasti jankataan niitä omia argumentteja ilman pyrkimystäkään asettua toisen asemaan ja pyrkiä ymmärtämään mikä on toisen toiminnan taustalla. Eihän se meinaa, että kaikki pitää hyväksyä tai allekirjoittaa.
VastaaPoistaKävin tässä taannoin mielenkiintoisen keskustelun erään henkilön kanssa: Hän kirkkain silmin vannotti minua uskomaan, että moraali on universaali käsite ja samanlainen moraalikäsitys vallitsee kaikkialla. Jos ei vallitse niin pitäisi vallita.
Yritin vertailla kokeeksi hänen kanssa puhuessaan erilaisia moraaliteorioita. Hänestä oli aivan mahdoton ajatus, että esimerkiksi ihmisellä Lähi-Idässä saattaa olla aivan erilainen käsitys siitä mitä on oikeudenmukaisuus, hyvä käytös tai vaikkapa kunnia. Tässä vaiheessa putkinäköisimmät alkavat aina suu vaahdossa keuhkoamaan, miten minä hyväksyn nämä arvot vaikka ne ovat vääriä. En tosiaan välttämättä hyväksy, mutta asetan ne kulttuuriseen kontekstiin. Ei ole helppoa edes ajatella miten Israelin ja Palestiinan tilanne saadaan ratkaistua ja mitä objektiivisemmin tilannetta katselee, sitä enemmän se poikii vain kysymyksiä vastausten sijaan.
Tykkään lukea tällaisista aiheista,hyvä postaus!
Etenkin tuollaisessa, niin voimakkaasti polarisoituneessa ympäristössä sen houkutuksen valitettavasti ymmärtää. Se on niin helppoa laittaa ne silmälaput ja uskoa siihen maailman mustavalkoisuuteen - siinä kun säästyy niin suurelta ahdistukselta, jatkuvalta kyseenalaistamiselta ja pohdinnalta.
PoistaKiitos kaikesta palautteesta matkan varrella - se on lämmittänyt suuresti.
Mielestäni blogisi on yksi parhaista. Osaat käsitellä asioita hienosti ja monelta eri kannalta. En edes osaa kommentoida mitään fiksua, sillä tekstisi vakuutti minut täysin siitä että osasit sanoa kaiken oikein. :) Israel oli kaunis, en nähnyt konflikteja - suljin varmaan siis silmiäni maailmalta. Pari tuttuani oli käynyt vähän edempänä ja nähnyt konflikteja, eivät osanneet sanoin kuvaila. Näin se maailma meitä ihmetyttää - mitä enemmän oppii niin sitä enemmän joutuu kyselemään.
VastaaPoistano nyt ehkä tuli vähän itku noin ihanasta palautteesta x Lämmin kiitos kun olet ollut mukana reissussa. Israel on kaunis, häkellyttävän rikas historialtaan ja täynnä niin paljon minulle rakkaita asioita. Ja niitä toisia. Se on jokaisen ihan oma valinta, kuinka paljon haluaa mitäkin nähdä - älä siitä paineita ota <3
PoistaNäiden asioiden lukeminen uutisista on eri asia kuin kokea se itse paikan päällä. Voin siis vain kuvitella, kuinka paljon enemmän sinulla on ymmärrystä ja perpektiviiä tämän asian suhteen kuin "meillä monilla".. On nämä kamalia asioita.
VastaaPoistaja itsestäkin tuntuu että koko ajan tietää ja ymmärtää ja jaksaa vain vähemmän... :-/
PoistaMunkin mielestä oot kyllä tosi puolueettomasti osannut näitä kirjoittaa ja asioilla on aina niin monta puolta. Itse en sen tarkemmin osaa ottaa kantaa, koska en ole aiheeseen sen enempää tutustunut, mutta itse en osaisi kuvitella matkustavani koskaan konfliktialueelle, ainakaan tietoisesti :D
VastaaPoistakiitos sinullekin! Kukin matkustakoon tyylillään - ei siitä itsensä pakottamisesta oman kiinnostus- ja mukavuusalueen ulkopuolelle toki kenellekään mitään apua ole.
PoistaTavalliset ihmiset kärsivät ja sotateollisuus takoo voittoja. Niillä, joilla on valtaa, ei ole pienintäkään halua lopettaa lähi-idän konfliktia. Usassa liian monet tahot hyötyvät siitä. Surullista! Mutta aiheellinen ja osuva kirjoitus kuitenkin tämä sinun kolumnisi! (kulkuritarinat.net)
VastaaPoistakiitos. niinhän se (etenkin nykyään) on. siinä, missä sodissa aikaisemmin siviiliväestön tappiot olivat noin 10 prosenttia kokonaiskuolemista, ovat ne nykyään noin 90 prosentin luokkaa.
PoistaHyvä postaus ja todella puolueettomasti olet osannut näistä asioista kirjoittaa. Se on harmi miten tavallinen ihminen aina kärsii sodista ja erilaisista konflikteista eniten. Eihän tuon alueen tapahtumia voi kunnolla edes ymmärtää kun ei itse ole paikan päällä käynyt, lukenut vaan aiheesta ja nähnyt uutisista.
VastaaPoistakiitos, vaikka vaikeaa se on itsellekin. konflikti on niin pitkittynyt ja siitä ulospäin kulkeutuva ja mahdollisesti otsikoihin päätyvä tieto valitettavan usein värittynyttä, niin että vaikea siinä onkaan ulkopuolelta mitään kunnollista mielipidettä asiasta muodostaa...
PoistaTänään Esko Valtaoja totesi luennolla, että koskaan maailmanhistoriassa asiat eivät ole olleet näin hyvin. Esko on oikeassa. Hän totesi myös sen, että ei kaikkialla aina mene hyvin, mutta pitkässä juoksussa kyllä. Valitettavasti juuri tuolla on maratonia pidempi reissu menossa :-(
VastaaPoistaikävä kyllä näyttää siltä, että maaliinja ei tule häämöttämään välttämättä koskaan... :-(
PoistaTuolla maailmankolkassa naapurusten välinen rauha tuntuu ikävä kyllä jotenkin kovin kaukaiselta ajatukselta, historian painolasti on valtava ja yhä uudet sukupolvet kasvavat oloissa, joissa konflikti on normaalitila.
VastaaPoistaHaluan kuitenkin uskoa, että vielä jossain vaiheessa aletaan aitoja purkamaan ja yhteiselo naapurien kanssa hoidetaan jotenkin muuten kuin raketeilla ja puukoilla. Sitä odotellessa.
niin... jos ei ole toivoakaan niin mitä sitten on? ei ainakaan mitään syytä ola tarttumatta niihin pommeihin ja puukkoihin...
PoistaAinakin tän aiheen kanssa taitaa päästä vain niin paljon helpommalla kun ei valitse puoltaan missään vaiheessa. Tekee sen miten päin vain niin aina joku pahoittaa mielensä. Eipä sillä, tuskimpa kultaisen keskitien löytäminen ja sillä pysyminen olisi alueella yhtään sen helpompaa...
VastaaPoistaNiinhän se on. Ja vaikka Suomessa nykyään vellovan keskustelun vuoksi vihaan ajatusta "ääripäistä" (kun ei Suomessa ole kuin yksi ääripää, prkl) niin tuolla niitä ääripäitä löytyy heti monta. EIkä niidne kanssa juurikaan keskustelua aikaiseksi saa...
PoistaMaailma konflikteineen on aika vaikea paikka olla ja elää aina hetkittäin. Kaikessa on aina niin monta puolta, ei ole yhtä ainoaa totuutta. Jos ihmiset vain osaisivat nähdä tilanteet muidenkin silmin. Israel kiinnostaa maana, mutta juuri nämä maan haasteet pistävät miettimään. Toisaalta, kaikkialla taitaa olla omansa. Hienoja ajatuksia sinulla vaikeasta aiheesta. Israelilainen ystäväni muuten kertoi median vääristävän tilanteita aika paljonkin. Niinhän se on, jokaisessa maassa media ottaa oman kantansa - edes rivien välistä. Toivotaan, että tilanteet rauhoittuvat ja että koko maailmassa saisivat kaikki kukkaset kukkia.
VastaaPoistaniinhän se on - jos ihmisoikeudet ja muut tekijät olisivat ainoa reikkuskohteita määrittävä paikka, niin suurin osa maailman maista jäsii näkemättä. Niiden joukossa Ssuomikin - saahan sekin pyyhkeitä mm. 189-sopimuksesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallastaan...
PoistaKyllähän tälläisiin kohteisiin matkustaminen varmasti antaa perspektiiviä ja sitä kiitollisuuttakin omiin asioihin.
VastaaPoistaHyvä teksti.
kiitos x
Poista