Sasso palaa juurilleen

* * * 

For English, please see here

* * * 

Italialaisia ravintoloita Helsingissäkin riittää laidasta laitaan. Osa jopa ihan hyviä. Kauppatorin reunalla jo vuodesta 2004 (mihin se aika lentää?!) sijainnut Sasso on erikoistunut Pohjois-Italian perinteisiin ja juhlistaa niitä läpi koko tämän vuoden kolmen kuukauden välein vaihtuvalla teemalla. Huhtikuuhun saakka painopiste on on Venetsiassa ja touko-kesäkuussa Milanossa (joka on muutenkin maailman valokeilassa tämänvuotisen Maailmannäyttelynsä ansiosta). Elokuusta marraskuuhun on Piemonten vuoro (tulossa varmasti upeita viinejä!) ja loppuvuonna tehdään kunniaa Bolognan rustiikkiselle charmille. 

Kävin tutustumassa Venetsia-viikkojen viettelyksiin Sasson lehdistölounaalla toissapäivänä. 

Aschanin talon uusrenesanssityyli antaa etenkin Venetsia-teemalle juhlavuudessaan varsin sopivat puitteet.

Venetsia-viikoilla tehdään yhteistyötä tänä vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan viettävän, Italian suurimman yksityisomisteisen viinitalon Pasquan kanssa. Varsin harmittomia ja helposti lähestyttäviä olivat kaikki tarjoillut viinit. 

Venetsia-menun (59 €, viinipaketti 48€) ensimmäinen ruokalaji on uppopaistetut pehmeäkuoriset ravut uppomunalla ja pinaatilla. Itse rapujen maku vähän hukkui uppopaistamisessa, mutta rapea kuori loi ihan hauskan kontrastin uppomunan täyteläisyydelle. Uppomuna itsessään oli lähes maagisen täydellinen - ihan nanosekunnilleen kypsennetty juuri siihen vaiheeseen, että keltuainen on vielä runsaanpehmeää, muttei valu yltympäriinsä.

Voitte arvata, että seuraavaa ruokalajia odotin ehkä ihan kaikista eniten: grillattua mustekalaa mustekalan musteessa kypsennetyn risoton kanssa.  Mustekalassa oli erinomainen kypsyys, mutta itse en pitänyt risoton parmesaanisuudesta. Se kun tuo risottoon tunkkaisuuden, joka peittää alleen myös sen ihanan hennon merellisyyden, jota mustekalan muste risotolle antaisi. 

Edes annoksen sitruunankuori ei onnistunut puskemaan sen läpi tuodakseen annokselle sen (minun mielestäni) kaipaamaa freesiyttä. 

Suositusviini toimi annoksen kanssa varsin moitteettomasti.

Mustekalasta siirryttiin toiseen suosikki-raaka-aineeseeni maailmassa: ankkaan. 

Hunaja-glaseeratussa ankanrinnassa oli hyvä kypsyys enkä ollut ainoa, joka moppasi kastikkeet lautaselta leivänjämillä (!) Inkivääri annoksessa ei tosin maistunut muutamaa annoksesta löytynyttä lastua lukuunottamatta. Ihastuttavan kevyt annos joka tapauksessa ilman turhaa tärkkelyskoomaa.

Tässä vaiheessa siirryttiin Pasquan viinien vähän parempia viinejä tuottavan Cecilia Beretta- valikoiman tuotoksiin. Valpolicella Ripasso Superiore 2012 olikin päivän viineistä paras. Ei kovinkaan moniuloitteinen, mutta tasapainoinen. Täyteläinen, runsas mutta (yllättävänkin) pehmeätanniininen. Vanilja-aromit ja marjaisuus sopivat ankan kanssa paremmin kuin hyvin. 

(Armottomana kirpparikärppänä ihastelin läpi koko aterian myös upea kattausta ihanine lautasineen!)

Jälkiruoaksi tuotiin Venetsian karnevaalitunnelmia henkivä fritole, kardemummakreemillä täytetty munkki. Kreemiä oli paljon ja se oli molto, molto bene.

Recioto di Soave on yksi Italian vanhimmista viinityyleistä (siitä löytyy mainintoja jo 600- luvulta!), mutta  omaan makuuni ja tämän jälkiruoan kaveriksi jälkiruokaviini (90% Garganegaa, 10% Chardonnaytä) oli hieman liian kuivaa, tammista ja rusinaisen sherrymäistä.

Haluatko sinä testaamaan Sassoa? Ensimmäiselle ilmoittautuneelle on jaossa kolmen ruokalajin menu kahdelle yhden hinnalla! 

Muistathan siis laittaa viestiisi omat yhteystietosi!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?