* * *
* * *
Mehevät hirvipyörykät saavat ihanan talvisen makunsa karpalosta ja rosmariinista.
* * *
Vaikka erinäisiä ruokarajoitteita tuttavapiiristä löytyykin enemmän kuin allekirjoittaneella kärsivällisyyttä, on Mike Tysonin ulkomuodolla ja Mariah Careyn henkivartijan fysiikalla varustettu Afrikanserkku aina yhtä kiitollinen ruokittava ja tunnettu mm. pohjattomasta lihanhimostaan. "Joskus sitä vain on saatava - mikään muu ei riitä", hän selittää, elehtien käsillään ja päästäen äännähdyksiä joiden voisin kuvitella olevan peräisin huono-onnista antilooppia raatelevasta bulimikkohyeenasta. Ja ymmärränhän minä.
Hallikierroksella iski taannoin nimittäin lihanhimon vieläkin armottomampi alaluokka: riistanhimo. Ajatuskin kimpaleesta villisikaa jota repisin hampaillani kappaleiksi sai minut suorastaan... no, villiksi. Siihen hätään sitä ei tosin löytynyt, joten hirven (jauhe)lihaan oli tyytyminen. Vaikka, niin hyviä noista lihapullista tuli, että kyllä tyytyminen on ihan väärä sana.
Kananmunalla on tapana tehdä lihapullien rakenteesta vähän kova (sama reaktio on pakastetulla jauhelihalla!), joten annoin pullille mehevyyttä kermalla. Tuore rosmariini ja kuivatut karpalot antavat näille oman, ihanan talvisen säväyksensä.
Tekeminen kannattaa aloittaa karpalokastikkeen teosta. Sillä glaseerataan pullat paistamisen päätteeksi, mutta jos haluat espanjalaisten lihapullien lailla kypsentää pullat siinä, kannattaa sitä tehdä kaksinkertainen määrä.
Karpalokastike:
1 dl punaviiniä (pehmeää, marjaista)
1 rosmariininoksa
1 rosmariininoksa
1,5 appelsiinin mehu (1,5 dl)
220 gr pakastekarpaloita
4 rkl ruskeaa sokeria
50 gr voita
Mittaa punaviini kattilaan rosmariinin kanssa. Anna kiehahtaa ja keitä muutaman minuutin ajan. Kaada sitten joukkoon appelsiinimehu, sokeri ja karpalot. Keitä miedolla lämmöllä hennosti poristen 20 minuutin ajan kunnes kastike on hieman jo tiivistynyt. Siivilöi (raaputa mukaan siivilän alapuolelle kerääntyvä sosekin!). Lisää voi, sekoita tasaiseksi, tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria.
Karpalo-rosmariini-hirvenlihapullat (20 kpl)
1 paksu siivu valkoista leipää ilman kuorta (tai 1 dl korppujauhoja)
1,5-2 dl kermaa (riippuu leivän määrästä ja kuivuudesta, jos käytät korppujauhoja, 2 dl)
1 punasipuli
2 rkl hienonnettua (tuoretta) rosmariinia
0,75 dl kuivattuja (pehmeitä) karpaloita
500 gr hirven jauhelihaa
2 tl suolaa
1,5 tl mustapippuria
ripaus maustepippuria
Liota leipäviipale (tai korppujauhot) kermassa kunnes ihan pehmeää. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä/ voissa. Sekoita leipäseokseen ja kaada mukaan myös hienonnetut karpalot ja rosmariini. Vaivaa joukkoon jauheliha ja mausta. Jos on aikaa, anna levätä kylmässä puolisen tuntia. Jos ei, pyörittele suoraan 20 pullaksi.
Paista pullat muutamassa erässä kuumalla pannulla öljyn ja voin seoksessa tai uunissa 200 asteessa 10 minuutin ajan (uunissa on myös se hyvä puoli, että kaikki lihapullat valmistuvat yhdellä kertaa!) Kaada ne sitten pannuun ja kaada päälle karpalokastike. Pyörittele pullia niin että kaikki ovat kastikkeen peitossa ja kypsennä loppuun kastikkeessa. Pidä sitä silmällä ettei se redusoituessaan pala.
Tarjoile vaikka kermaisen juurespyttipannun kanssa.
Meillä on viime aikoina osoitettu solidaarisuutta sananvapaudelle juomalla ranskalaisia viinejä. Tämän aterian kanssa kokeiluun menivät riistaruoille aina klassinen valinta Châteauneuf-du-Pape (Le Moulin Teyroud, 27,20 €), sekä Le Grande Noirin Cabernet-Syrah (9,98 €).
Vaikka hyvää olikin (eikö Châteauneuf-du-Pape aina?), kannattaa ensin mainittu (ja hinnakkaaampi) viini säästää jollekin vielä riistaisammalle ja raavaammalle. Upea viini joka tapauksessa: ihan kuten Dom Perignoninkin äärellä, olimme valmiita antamaan Ranskalle anteeksi niin Vichyn hallituksen, kolonialisminaikaiset kommervenkit kuin Johnny Hallidaynkin.
Cabernet-Syrahin mehevyys sen sijaan toimi niin hirven hennon riistaisuuden kuin kastikkeen ja pullien marjaisuudenkin kanssa oikein hyvin. Sen verran pehmeätanniininen oli tämä, että suosittelisin jopa ihmiselle, joka ei punaisista muuten perusta.
___________________
SAISIKO OLLA LISÄÄ?
Olen taas ihan myyty ... miten sinä osaatkin tehdä näin suun mukaista sapuskaa. Teen heti huomiseksi karpalokastiketta! Minulla ei ollut mitään hajua tuosta Châteauneuf-du-Pape Le Moulin Teyroud, ennen kuin sairaalan ylilääkäri 60-vuotis päivillään piti viinin maistajaiset alueelta, jossa oli asunut muutaman vuoden.
VastaaPoistakiitos - sinun kommenttisi kyllä saavat hymyn huulille minä tahansa päivänä!
PoistaHieno on ollut kyllä hänen asuinympäristönsä...!
Jos saan sinut hymyilemään, niin päiväni on pelastettu.
PoistaM. Romanov oli asunut jonkun luostarin kupeessa ja harjoittanut siellä lääkärin tointa, maalaillut tauluja ja nauttinut tietysti hyvästä viinistä. Taiteilijasielujen kohdatessa ei tarinoista meinannut tulla loppua, eikä viinistäkään :)